CP-vammainen Harri rikkoo ennakkoluuloja – ”Ratkon urakalla teknisiä ongelmia”

Harrin perustama tietotukipalveluyritys tarjoaa teknistä apua ensisijaisesti vammaisille ja vanhuksille.

Harrin perustama tietotukipalveluyritys tarjoaa teknistä apua ensisijaisesti vammaisille ja vanhuksille. (Kuva Anne Anttila)

Harri Kauppila perusti tietotukipalvelufirman näyttääkseen, että myös vammainen voi toimia yrittäjänä.

SUOMI 100 Ystävällisesti hymyilevä Harri Kauppila, 37, pyöräyttää tottuneesti pyörätuolinsa tietokoneiden valtaamaan työhuoneeseensa ja pyytelee anteeksi tilan ahtautta.

– Yritän pitää tavarat hyvässä järjestyksessä, mutta neliöt tulevat vastaan. Tämä lienee merkki siitä, että on aika ryhtyä katselemaan isompia toimitiloja, Harri pohtii naureskellen.

Tietotukipalveluyritystään luotsaava Kauppila ei anna synnynnäisen CP-vamman rajoittaa menemisiään ja tekemisiään.

– Liikuntarajoitteisuus eli jalkojen lihasheikkous ja käsiin keskittyvä motoriikkahäiriö ei ole este täyspainoiselle elämälle. Olen oppinut elämään vammani kanssa ja siinä sivussa myös hyväksynyt vammaisuuteni. Liikun pyörätuolilla ja toimintoni ovat hieman hitaampia, mutta muuten elän täysin normaalia lapsiperheen arkea, Harri luonnehtii hymyillen.

Rovaniemellä kasvanut Harri kuvailee itseään ikiliikkujaksi, jolle liikunta ja urheilu ovat olleet elämän tärkeimpiä moottoreita.

– Olen viettänyt kohtalaisen normaalin lapsuuden, vaikka kävelemään opin hieman viiveellä. Heikon tasapainon takia liikkuminen oli horjuvaa ja pyllähtelyt arkipäivää, mutta sitkeä harjoittelu tuotti kuitenkin toivotun tuloksen. Aloitettuani ala-asteen 3. luokan, kävelin jo ilman tukea, Harri valottaa lapsuuttaan.

”Puntti vei voiton”

Keskivertoa parempi liikuntakyky maustettuna sisukkuudella viitoitti urheilua rakastavalle Harrille tien kilpauinnin pariin. Harrista kehittyi vuosien saatossa nopea ja lahjakas uimari.

– Lapsuus ja teinivuodet kuluivat vedessä. Olin innokas ja aktivoitunut, joten sitkeä harjoittelu vei luonnollisesti myös eteenpäin. Tiesin vahvuuteni, mutta tiedostin myös heikkouteni, joten parhaimmillani kauhoin B-maajoukkuetason riveissä.

Täysi-ikäisyyden kynnyksellä Harri muistelee joutuneensa liikunnallisten harrastustensa suhteen niin sanotusti tien haaraan.

– Olin kasvanut altaassa ja viihdyin vedessä, mutta ryhdyin samalla miettimään mahdollisuuksiani isojen poikien radoilla. Menestys tarvitsee polttoaineekseen myös sammumattoman kiinnostuksen, joten päätin ottaa pehmeän laskun lajin vaihtoon.

Harri sanoo olevansa määrätietoinen urheilija. – En päästä itseäni helpolla.
Harri sanoo olevansa määrätietoinen urheilija. – En päästä itseäni helpolla. (Kuva Anne Anttila)

Harri lähti uteliaisuuttani kokeilemaan voimanostoa, joka koukuttikin kerralla.

– Ensimmäiset kaksi vuotta harjoittelin kevyesti, mutta nälkä kasvoi syödessä ja pian huomasin treenaavani tositarkoituksella, Harri taustoittaa hymyillen.

Uimaritaustansa ansiosta Harri oli oppinut määrätietoiseen harjoitteluun.

– Tiesin, ettei penkkipunnerruskaan ole laiskojen laji. Tulosten eteen pitää tehdä lujasti töitä ja siinä sivussa on hallittava myös epäonnistumiset.

Ansaittua mitalisadetta

Treenaamisen ohella nuorimies Kauppila keskittyi myös opiskeluun.

– Urheilijan leipä ei ole tunnetustikaan pitkä eikä varma, joten suoritin tietohallinnon merkonomin tutkinnon. Koulutuksen myötä sain hakemaani potkua myös tulevaisuutta ajatellen.

Opintojen jälkeen Harri jatkoi keskittymällä voimanostoon. Kurinalainen elämä määrätietoisella tahdonvoimalla tuottikin vuosien saatossa ansaittua mitalisadetta liikuntavammaisten kisoissa.

– Ensimmäinen penkkipunnerruksen Suomen mestaruus 2000-luvun alussa oli voitoista maukkain. Kunto oli kohdillaan ja tahto kova, joten SM-voittoja kertyi toistakymmentä ja Pohjoismaiden mestaruuksia kaksi, Harri kertaa tyytyväisenä.

Voimannostaja Kauppila nousi menestyksen myötä kaksi kertaa myös EM-kisakoneeseen.

– Kotiin palattiin kuitenkin ilman tuloksia, joten pettymyksen määrää ei voi sanoin kuvailla. Voimannostossa kaikki on niin pienestä kiinni, Harri määrittelee.

Liikuntavammaisten maailmanmestaruuskisoissa Harri nosti kuitenkin tuloksen ja saavutti kovan tason huomioon ottaen komeasti 16. sijan.

– Mitali jäi saamatta, mutta edellinen sijoitus parani kuitenkin kaksi pykälää. Saavutus tämäkin, sillä täytyy muistaa, että vammainen joutuu aina tekemään menestyksensä eteen kolminkertaisen työn.

Vielä yksi unelma

Voimannostaja Kauppila sanoo olevansa lajin suhteen kuitenkin onnellisessa asemassa.

– Voin harjoitella ja joskus jopa kilpaillakin niin sanottujen terveiden kanssa. Tällainen mahdollisuus on voimavara, joka antaa tarvittavaa potkua ja samalla myös haastetta omiin suorituksiin, Harri iloitsee.

Aktiivinen vammaisurheilu vaatii myös taloudellista panostusta, sillä tukieurot ovat tunnetusti tiukassa.

– Kisamatkat maksetaan yleensä omasta pussista, joten saavutusten eteen on vuodatettava eurojen lisäksi myös paljon hikeä ja joskus jopa kyyneleitäkin.

Välillä kun tulosta ei synny ja menestyskin tuntuu olevan karkuteillä, voimannostaja Kauppila on miettinyt jopa uransa lopettamista.

– Onnekseni ajatus on kestänyt vain häivähdyksen. Oikea asenne ja terve itsetunto ovat potkineet eteenpäin ja kannatelleet heikkojenkin hetkien ylitse, Harri myöntää hymyillen.

Vaikka voimanosto on Harrin ”lempilapsi”, niin neljä vuotta sitten mies raivasi kalenteristaan lisää tilaa ja toteutti yhden suurimmista unelmistaan.

– Olin jo vuosia kypsytellyt ajatusta pienestä liiketoiminnasta, mutta rohkeuden puute pisti kuitenkin jarruja päälle. Toki mietin myös omaa soveltuvuuttani yrittäjäksi, vaikka toimintaan tarvittava tietotaito olikin hallinnassa.

CP-vammastaan huolimatta Harri Kauppila on rikkonut rajoja perustamalla yrityksen. – Eläkkeellä olevana yrittäjänä en saanut rahallista tukea, mutta Kela maksoi tietokoneen, Harri kertoo.
CP-vammastaan huolimatta Harri Kauppila on rikkonut rajoja perustamalla yrityksen. – Eläkkeellä olevana yrittäjänä en saanut rahallista tukea, mutta Kela maksoi tietokoneen, Harri kertoo. (Kuva Anne Anttila)

Tukea teknisissä ongelmissa

Harrin mukaan pyörätuolissa istuvaan yrittäjään suhtaudutaan hieman eri tavalla kuin omilla jaloillaan seisovaan.

– Asenteissa on edelleen korjaamisen varaa, vaikka vuodet ja vuodatukset ovat pahimmat piikit pehmentäneetkin, Harri luonnehtii.

Hankittu elämänkokemus ja toimintamuodon tarpeellisuus vauhdittivat kuitenkin oman yrityksen perustamista.

– Toiminnan käynnistäminen sujui ennakoitua paremmin. Byrokratian viidakostakin selvisin naarmuitta ja suhtautuminen oli yleisesti ottaen asiallista. Vain yksi yllätys tuli vastaan. Eläkkeellä olevana yrittäjänä jäin rahallisten avustusten ulkopuolelle. Toiminta täytyi käynnistää kokonaisuudessaan omalla pääomalla, Harri harmittelee.

Sen sijaan Kela ojensi vammaiselle yrittäjälle auttavan kätensä ja myönsi tietokoneen hankintaan täysmääräisen apuväline hankintatuen.

– Olin iloisesti yllättynyt, sillä alun perin varauduin maksamaan osan itse. Tietokone tuli suureen tarpeeseen, sillä motoriikkahäiriön takia käsin kirjoittaminen on vaikeaa, Harri iloitsee.

Harrin luotsaama tietotukipalveluyritys on suunnattu helpottamaan ihmisten arkea tekniikan lonkeroisessa viidakossa. Kohderyhmänä ovat pääsääntöisesti vammaiset ja vanhukset.

– Perusideana on toimia lähitukena erilaisissa teknisissä ongelmissa. Asennan tietokoneista televisiokanaviin ja annan tietotaitoni käyttöön vaikkapa uuden kodinkoneen hankinnassa. Opastan tarvittaessa myös verkkopankin käyttöä ja ei ilmalämpöpumppukaan jää käsissäni toimettomaksi, Harri lupaa toiveikkaana.

Ihminen vamman takana

Yritystoimintansa tulevaisuutta Harri peilaa maltillisin ajatuksin.

– En ole tyypillisiä ”mulle kaikki heti”-miehiä. Vaikka toiminta nytkähtikin mukavasti käyntiin, niin etenen kuitenkin askel kerrallaan ja tarkkaan harkiten. Tavoitteena on, että yritys antaisi jossakin vaiheessa leivänjatketta ja voisin tarjota työtä myös muille vammaisille. Nämä ovat haaveita, joita kohti edetään hitaasti ryömien ja kelloon katsomatta.

Yrittäjänä Harri Kauppila sanoo olevansa tällä hetkellä kiireinen, mutta tyytyväinen mies. Taustatukea miehen rikkaaseen arkeen antavat läheiset, joiden ansiosta Harri sanoo selvinneensä kovistakin turbulensseista.

– CP-vamman mukana tuomat haasteet ovat ajoittain ravistelleet myös omaa kärsivällisyyttä ja en voi kieltää, ettei erilaisuuteni olisi jossakin vaiheessa nakertanut myös itsetuntoa.

Nämä lieveilmiöt on kuitenkin selätetty.

– Olen hyväksynyt itseni ja erilaisuuteni. Toivon samaa kanssakulkijoiltani. Ihmisten pitäisi ajatella ihmistä vamman takana eikä itse vammaa, Harri muistuttaa.

Kahdeksan vuotta sitten Harri teki elämässään näkyvän ratkaisun ja ryhtyi käyttämään säännöllisesti pyörätuolia. Pääsyy oli jäykkyyden lisääntyminen.

– Pystyn edelleen seisomaan ja siirtymään pyörätuolista esimerkiksi nostopenkille, mutta pyörätuoli helpottaa kuitenkin yleistä elämänlaatuani. Lisäksi haluan säästää jalkojani. Tavoitteena on, että voin vielä kuusikymppisenäkin nousta seisomaan ja ottaa tarvittaessa jopa muutaman askeleen, Harri kuvailee toiveikkaana.

Kommentoi Facebookissa