ÄITIENPÄIVÄ Sieviläinen maatalon emäntä Marketta Kivijakola, 64, on yksi niistä äideistä, joille presidentti Sauli Niinistö äitienpäivänä luovuttaa arvostetun kunniamerkin tunnustuksena merkittävästä työstä kasvattajana.
Neljän lapsen ja kahden sijaislapsen äiti sekä kahdeksan lapsenlapsen mummo sanoo olevansa yllättynyt, mutta todella kiitollinen saamastaan huomiosta.
– Kutsu Helsinkiin tuli täysin puskasta. Onhan tämä kuitenkin ihana huomionosoitus. Ei sitä tällaista olisi voinut tähän osoitteeseen edes uneksia, mutta nyt kun on kutsuttu, niin matkaan lähdetään yhdessä isännän ja vanhimman tyttären kanssa, Marketta-emäntä luonnehtii kiitollisena.
Simo-puolison lisäksi myös Kivijakolan perheen muut lapset ovat antaneet äidilleen täyden tukensa juhlapäivän valmisteluissa.
– Lapset ovat auttaneet puvun hankinnassa ja tyttären kanssa on valittu asuun myös sopivat korkokengät. Nimittäin navettasaappaisiin tottuneena korkokengillä kävely ei ole niitä kaikkein vahvimpia osaamisalueita, Marketta tunnustaa naureskellen.
Äidiksi 17-vuotiaana
Seitsemänlapsisessa viljelijäperheessä kasvanut Marketta Kivijakola sanoo olleensa jo pienestä pitäen hyvin lapsirakas.
– Vahva hoivavietti on ollut elämäni kantavimpia voimia. Sain ensimmäisen lapseni 17-vuotiaana ja siitä lähtien olen kantanut arvonimeä äiti suurella ylpeydellä.
Kahden vanhimman lapsensa kohdalla Marketta sanoo eläneensä hieman erilaista äidin arkea. Hän oli 15 vuoden ajan SOK:n tehtaalla teollisuusompelijana, joten lapset kulkivat hoidossa.
– Vaikka työ ompelijana oli mukavaa, niin tunsin kuitenkin aina piston sydämessäni, kun vein lapset hoitoon. Niinpä tartuin saman tien tilaisuuteen, kun eteeni tarjoutui mahdollisuus ryhtyä perhepäivähoitajaksi. Hoidin reilun kymmenen vuoden ajan lapsia kotona ja siinä sivussa kasvoivat myös meidän nuorimmat kaksospojatkin. Se oli hienoa ja opettavaista aikaa.
Oma sänky odottaa tarvittaessa
Marketta on toiminut äitinä myös kahdelle sijaislapselle. Siirtymä perhepäivähoitajasta sijaisvanhemmaksi oli hyvin luontainen jatkumo.
– Kävimme isännän kanssa sijais- ja tukiperhekoulutuksen ja avasimme vuonna 2002 ovet sijaiskotia tarvitseville lapsille. Saimme kaksi ihanaa tyttöä. Toinen tuli viisivuotiaana ja oli luonamme 12 vuotta. Tytöistä toinen tuli kaksivuotiaana ja palasi takaisin ydinperheeseensä aloitettuaan peruskoulun.
Sijaislapsista pisimpään ollut muutti omilleen vasta vuosi sitten.
– Itku on vielä herkässä. Sijaislapset ovat olleet aina samanvertaisia omien kanssa ja kuuluneet perheeseen siinä missä muutkin. Ovet ovat kuitenkin aina auki. Sanoin tytölle, että oma sänky odottaa, jos hän haluaa tulla takaisin.
Omien ja sijaislastensa lisäksi Kivijakolan ovet ovat olleet avoinna myös kesälapsille.
– Myös tälle suvelle on tulossa pieniä kesävieraita. Perinne on jatkunut jo sukupolvien ajan ja toivon mukaan jatkuu edelleen.
Aina valmiina auttamaan
Marketta puhuu hyvin lämpimästi äitiydestä ja siihen liittyvistä velvoitteista.
– Olen aina valmiina auttamaan. Äitinä oleminen on käytännössä kokopäivätyötä. Siinä ei tunneta lomia, vapaapäiviä eikä myöskään virkavapaita. Elämä kasvattajana on ympärivuorokautista läsnäoloa sekä rinnalla kulkemista. Arkeen kuuluu niin iloa, onnea kuin epäonnistumisiakin. Äitinä joudumme kohtaamaan myös elämän kipupisteet.
Vaikka aika on muuttanut muotoaan, niin äidin rooli on Marketan mukaan kuitenkin säilynyt ennallaan.
– Olen perinyt omasta lapsuudestani hyväksi havaitut kasvatusperiaatteet. Yksi tärkeimmistä on se, että koskaan ei saa olla niin kiire, etteikö lasta ehtisi huomioida. Lisäksi pidämme kiinni siitä, että kouluikäiset menevät nukkumaan klo 22 mennessä ja päivä alkaa puurolla. Säännöllisen elämän kultalankana pidämme myös sitä, että ruokailemme yhdessä, saman pöydän ääressä.
Kommentoi Facebookissa