NÄYTTELIJÄ Mutkaisen metsätien varrella sijaitsevan kesämökin kuistilta kuuluu tuttu tervehdys.
– Hojo hojo!
Haukihovin paroniksi itseään nimittävä Ahti Kuoppala, 86, ojentaa kätensä lämpimästi ja tiedustelee samalla, ohjasiko navigaattori suoraan perille.
– Reitti on sen verran mutkainen, että viimeiset viisi kilometriä mennään yleensä harhaan ja komeasti. Onhan tässä syrjäisessä sijainnissa ainakin se etu, ettei nurkanpielissä luuhaile kutsumattomia vieraita, Kuoppala tietää kertoa.
Näyttelijä Ahti Kuoppala ei peittele tyytyväisyyttään esitellessään Kuivaniemellä sijaitsevaa piilopirttiään.
– Viimeiset 40 vuotta olen harjoitellut osittaista erakon elämää. En kaipaa minkäänlaisia mukavuuksia. Takka antaa lämmön ja öljy valon. Vesi tuodaan mukana ja perunat keitetään kaasuliedellä, joten tämä on minunlaiselleni sirkushevoselle elämää suurempi nautinto, Kuoppala luonnehtii tyytyväisenä.
”Ei tullut pappia!”
Kuusilapsisessa työläisperheessä kasvanut Ahti Kuoppala muistelee Jyväskylässä vietettyä lapsuuttaan hyvin tapahtumarikkaaksi.
– Minulla oli hyvä ja kannustava koti. Kannustusta riitti myös teatterimaailmaan, vaikka harrasmielinen äitini toivoikin minusta enemmän pappia kuin näyttelijää.
Perheen oli varsin pian totuttava siihen, että sanavalmiudestaan tunnettu Ahti nousi mieluummin teatterinlavalle kuin potki ikätoveriensa kanssa palloa.
– Seitsemänvuotiaana astuin näyttämölle. Ensiroolini oli hyvin näyttävä, sillä esitin isoa ja komeaa maanviljelijää, Ahti muistelee naureskellen.
Isännän roolista loistavasti suoriutunut Ahti sai tasan 20 vuotta myöhemmin ensimmäisen kiinnityksensä silloiseen Jyväskylän Työväenteatteriin.
– Olihan se hieno tunne, kun vuosikymmenten uurastus ilman minkäänlaista teatterialan koulutusta palkittiin virallisella palkkapussilla. Ei se näyttelijän palkka kuitenkaan loistelias ollut, joten lisätienestiä oli pakko hakea muualta. Kesät menivät yleensä rakennuksilla, kirvesmiehen roolissa, Kuoppala paljastaa.
Veijarimainen läpimurto
Vaikka Ahti Kuoppala on tehnyt pääsääntöisen elämäntyönsä näyttämöllä, niin miehen maahenkinen karisma on jättänyt jälkensä myös valkokankaalle. Läpimurto näyttelijänä tapahtui Simpauttajan saappaissa, jonka myötä Kuoppalalle siunaantui lukuisa määrä myös muita samankaltaisia rooleja.
Simpauttaja on Heikki Turusen esikoisromaani, josta tehtiin elokuva vuonna 1975. Maalaispoika Imppa Ryynästä esitti Pekka Räty ja nimiroolissa oli Kuoppala.
– Hienon herran roolissa en olisi pärjännyt, mutta Simpauttaja teki minusta yhdessä yössä koko kansan veijarin. Jos olisin ollut siihen aikaan sinkku, niin naismarkkinoillakin olisi ollut kova kuhina, Ahti Kuoppala veistelee naureskellen.
Simpauttajan myötä myös suomalainen elokuva sai uutta tuulta purjeisiinsa.
– Simpauttaja oli omalla tavallaan moderni tiennäyttäjä maailmaan, josta ei puuttunut luovaa hulluutta eikä persoonallista elämänkatsomusta. Vikkelämielisen naissankarin myötä uskaltauduttiin näyttämään rohkeammin elämän perustotuuksia.
Kohutun läpimurtoroolinsa jälkeen Ahti pääsi nauttimaan työnsä maukkaimmista hedelmistä, sillä mies veti parhaimmillaan kuusi roolia vuodessa.
– Ei siinä ehtinyt liiemmälti kynsiä pureskella. Näyttelijän oli elettävä kuin sirkushevosen. Aina kun trumpetti soi, kavioiden oli kopistava kohti areenaa, Kuoppala valottaa hymyillen.
Veteraaninäyttelijä napsauttaa öljylämmittimen päälle ja istahtaa ikkunan ääreen ihastelemaan rauhallista jokimaisemaa. Vielä muutamia vuosia sitten hän saattoi nauttia lämmikkeeksi pienen pullon kirkasta, mutta nykyään kupissa kuplii pelkkä mehu.
– Lääkärin määräyksestä siirryin alkoholittomiin antimiin. Ei elämä huonompaan suuntaan ole muuttunut, vaikka juomissa eivät promillet enää helmeillekään. Fyysisessä kunnossa näkyy ikälisä, mutta ajatukset ovat edelleen lähellä teinimaailmaa, Ahti veistelee hyväntuulisena.
Eläköityminen vanhensi
Jyväskylässä talvehtiva Kuoppala sanoo olevansa onnellinen mies, vaikka menneisiin vuosikymmeniin mahtuu niin tuulta, tuiskua kuin kunnon myrskyjäkin.
– Elämäni on mennyt useampaan otteeseen sekaisin, joten tiedän hyvin, mitä kaaos voi pahimmillaan merkitä.
Yksi järisyttävimmistä turbulensseista sattui 1990-luvun alkumetreillä, jolloin ura ammattinäyttelijänä tuli tiensä päähän.
– Eläkkeelle jääminen oli kuin pieni kuolema. Ensimmäistä eläkettä odotellessani vanhenin vauhdilla, sillä peilikuva rapistui ja askel lyheni. Putosin henkisesti täysin tyhjän päälle, Kuoppala sanailee hiljaisena.
Lähes samoihin aikoihin koettiin myös toinen tragedia, kun Ahti joutui saattelemaan rakkaan aviovaimonsa haudan lepoon.
– Vaimon kuolema veti täysin polvilleen. Siinä tilanteessa loppuivat sanat ja ymmärtämys. Lasten takia elämän oli kuitenkin jatkuttava, vaikka yksinäisyys ja ikävä löivät tasatahtia vielä vuosienkin päästä, kolmen tyttären isä muistelee hiljaisena.
Nykyään veteraaninäyttelijä myöntää olevansa pätkätöistä haaveileva eläkeläinen.
– Rehellisesti sanottuna eläkeläisen rooli ei ole luotu minunlaiselleni villivarsalle. Vaikka muisti hieman pätkiikin, niin enköhän minä vielä pienistä rooleista selviäisi. Sen olen päättänyt, että jos en muuhun pysty, niin voin esittää vaikka variksen pelätintä tai sahapukkia, Kuoppala myöntää naureskellen.
Kommentoi Facebookissa