MEDIA Hovioikeus tuomitsi kaksi Helsingin Sanomien toimittajaa turvallisuussalaisuuden paljastamisesta ja saman rikoksen yrityksestä. Tuomo Pietiläinen tuomittiin 4 kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen ja Laura Halminen 80 päiväsakon sakkorangaistukseen. Kalle Silfverbergin, joka oli toiminut myös esimiesasemassa, syytteet hylättiin.
Käräjäoikeudessa artikkelin kirjoitustyöstä päävastuullinen toimittaja Tuomo Pietiläinen oli tuomittu 50 päiväsakkoon. Vähäisemmässä roolissa kirjoitustyöhön osallistunut toimittaja Laura Halminen jätettiin tuolloin rangaistukseen tuomitsematta.
Toimittajia syytettiin siitä, että he olivat yhdessä oikeudettomasti julkistaneet ja yrittäneet julkaista Sanoma Media Finland Oy:n julkaisemassa Helsingin Sanomissa tietoja seikoista, jotka oli säädetty tai määrätty salassa pidettäviksi Suomen ulkoisen turvallisuuden vuoksi.
Painetussa lehdessä ja verkkolehdessä julkaistuissa sekä julkaistuiksi aiotuissa artikkeleissa oli kerrottu sotilastiedustelusta koskien etenkin Jyväskylän Tikkakoskella sijaitsevaa Puolustusvoimien Viestikoekeskusta. Tiedot olivat syytteen mukaan olleet peräisin Puolustusvoimien salassa pidettävistä asiakirjoista tai muutoin Puolustusvoimien salassa pidettävää tietoa.
Hovioikeus katsoi julkaistun ja julkaistavaksi aiottujen artikkeleiden sisältäneen tietoja seikoista, jotka ovat olleet Suomen ulkoisen turvallisuuden vuoksi säädetty tai määrätty salassa pidettäväksi. Hovioikeus katsoi lisäksi, että toimittajat voivat joutua vastuuseen turvallisuussalaisuuksien julkistamisesta tai niiden julkistamisen yrittämisestä, vaikka itse julkaisupäätöksen tekisikin toimituksen ylin johto.
Hovioikeus katsoi vielä toisin kuin käräjäoikeus, että teko täytti turvallisuussalaisuuden paljastamisen yrityksen tunnusmerkistön siltä osin kuin julkaistavaksi aiottuja artikkeleita ei ollut julkaistu sellaisenaan tai lainkaan.
Tietojen julkaisemista ei voitu perustella sillä, että kyse olisi yhteiskunnallisesti merkittävän tiedon julkisuuteen saattamisesta. Kun artikkeleissa ja artikkeliluonnoksissa oli pyritty lähes pelkästään esittelemään Suomen ulkoiselle turvallisuudelle suurella todennäköisyydellä vahinkoa aiheuttavia turvallisuussalaisuuksia ilman, että kirjoituksilla pyrittiin riittävällä tavalla osallistumaan yleistä mielenkiintoa omaavaan keskusteluun, kysymys ei ollut sananvapauden rajoituksesta sen ydinalueella.
Turvallisuussalaisuuksien julkistamisesta tai niiden julkistamisen yrittämisestä oli sen sijaan aiheutunut konkreettinen uhka sananvapaudelle ja niille muille perus- ja ihmisoikeuksille, joita Suomen kansallisella turvallisuudella pyritään suojaamaan. Siten Suomen ulkoinen turvallisuus ohitti näissä olosuhteissa vastaajien sananvapauden.
Hovioikeus toteaa, että sananvapauden rajoitus käsillä olevassa asiassa oli välttämätön hyväksyttävän tarkoituksen saavuttamiseksi eli valtion ulkoisen turvallisuuden turvaamiseksi. Rajoitus ei myöskään mennyt pidemmälle kuin oli perusteltua ottaen huomioon rajoituksen taustalla olevan yhteiskunnallisen intressin painavuus suhteessa toimittajien sananvapauteen.
Toimittajilla ei siten ole ollut sananvapauteen perustuvaa oikeutusta julkistaa tai yrittää julkistaa nyt kysymyksessä olevia turvallisuussalaisuuksia.
Lue myös: Helsingin Sanomien artikkelissa paljastettiin turvallisuussalaisuuksia – toimittajalle tuomio
Kommentoi Facebookissa