POLITIIKKA Turkulainen toimittaja Markku Heikkilä tunnetaan kotikaupungissaan erityisesti pakinoistaan ja murreuutisistaan, mutta pitkän linjan kirjoittaja on ehtinyt tehdä kovien kansien väliin myös politiikan kärkinimien henkilökuvia Ilkka Kanervasta, Martti Ahtisaaresta ja Sauli Niinistöstä.
Nyt Heikkilä on saanut käsiinsä haastavan tehtävän, josta on syntynyt teos Jussi Halla-aho – Elämäkerta (Readme.fi). Mediajulkisuuteen nuivasti suhtautuva eduskunnan introvertti puhemies Jussi Halla-aho on kuitenkin helpottanut työtä suostumalla yhteistyöhön, jolloin syntynyt teos on auktorisoitu elämäkerta.
Markku Heikkilä avaa työn kompleksisuutta konkreettisesti kuvaamalla heti alkusanoissaan Turun ja Helsingin välisen moottoritien liikenneaseman miesten vessan kopin ovenkarmia, johon on raaputettu viesti ”Halla-aho on fasisti”. Joku toinen on kuitenkin vetänyt rastin fasisti-sanan yli ja korjannut tekstin muotoon ”Halla-aho on messias”.
Elämäkerta avaa Halla-ahon elämää alusta alkaen, monelta tuntemattoman lapsuuden Tampereella Peltolammin lähiössä sekä isän alkoholismin. Haastateltavat siivittävät tarinaa eteenpäin, sanansa sanottavana on niin puolisolla kuin poliittisella lähipiirilläkin. Läpi käydään niin kohutut blogikirjoitukset kuin nousu perussuomalaisten puoluejohtoon.
Halla-aho avaa alun vastahakoisesta suhtautumisestaan huolimatta myös kohua avioliiton ulkopuolella syntyneestä lapsestaan. Halla-aho istui parturissa, kun toimittaja Salla Vuorikoski soitti ja kysyi varmistusta Suomen Kuvalehden tietoon, että Halla-aholla on lapsi avioliiton ulkopuolisesta suhteesta. Halla-aho kertoo siilipuolustuksesta omaan, lakoniseen tyyliinsä.
”Hän kuulosti hyvin voitonriemuiselta ja toivoi selvästi, että paniikkireaktiona kiistäisin asian. Siihen ikään mennessä olin kuitenkin jo oppinut, että jos toimittaja kysyy, pitääkö jokin paikkansa, hän tietää jo, että se pitää paikkansa, ja toivoo poliitikon valehtelevan, koska valehtelemisesta saadaan lisää kierroksia mediamyllytykseen. Vastasin lyhyesti, että pitää paikkansa.”
Kun Halla-aho ilmoitti luopuvansa perussuomalaisten puheenjohtajuudesta 21.6.2021, hän kirjoitti tekstin, jonka embargo oli vasta kymmenen vuoden kuluttua. Nyt hän kuitenkin rikkoo aikarajoitusta. Halla-aho perustelee päätöstään siirtyä syrjään puoluejohdosta sekä poliittisilla että henkilökohtaisilla syillä.
Poliittisia syitä oli se, että Halla-aho näki oman henkilönsä olevan esteenä sille, että perussuomalaiset voisi nousta hallituspuolueeksi ja muiden puolueiden suostuvan tekemään yhteistyötä heidän kanssaan. Hengenheimolaiseksi kuvattu Riikka Purra onnistuikin tehtävässä.
Vuoden 2019 vaalivoiton jälkeen Halla-aho kertoo olleensa niin henkisesti kuin fyysisestikin rikki ja voineensa todella huonosti. Unettomuutta aiheutti stressi ja pohdinta, mitä avioliiton ulkopuolisen lapsen äiti seuraavaksi tekisi.
”Nukuin tunnin tai pari yössä, ja suurimman osan valveillaoloajasta pelkäsin pyörtyväni. Nukahtamislääkkeet auttoivat jonkin verran, mutta niitä ei voinut käyttää pitkiä aikoja kerralla.”
Halla-aho kertoo väsymyksen aiheuttaman masennuksen ruokkineen motivaatio-ongelmia ja synkkiä ajatuksia. Hän kertoo alkaneensa kysellä itseltään, uskoiko enää siihen, mitä oli tekemässä. Motivaatio alkoi kuitenkin palata, kun Halla-aho nimitettiin ulkoasiainvaliokunnan johtoon, ei kuitenkaan ilman murinoita. Kaikki eivät pitäneet Halla-ahon Nato-myönteisestä ja Venäjä-kriittisestä ajattelusta.
Oltiin Jussi Halla-ahosta mitä mieltä tahansa, yksi hänen merkittävimmistä saavutuksistaan on perussuomalaisten pitäminen Suomen ulkopolitiikan linjoilla. Halla-aho muistelee vastarinnan kiiskiä.
”Ihmiset, jotka olivat siihen asti todistelleet ilmastonmuutoksen olevan pötypuhetta, olivat ryhtyneet sujuvasti todistamaan, että myös pandemia on huijausta. Myöhemmin suuri osa tästä joukosta hyppäsi Putin-mieliseen kelkkaan ja alkoi kirjoitella Ukrainan natsidivisioonista ja CIA:n bioaselaboratorioista Ukrainassa.”
Lue myös: Menehtynyt kansanedustaja on SDP:n Eemeli Peltonen – ”Nuori elämä on päättynyt aivan liian varhain”
Kommentoi Facebookissa