LUONTO Viime vuosina Metsähallituksen Luontopalvelujen hoidossa olevien luontokohteiden suosio on lisääntynyt sekä retkeily- ja virkistyskäyttäjien että kotimaisten ja kansainvälisten matkailijoiden keskuudessa. Kävijät myös jättävät yhä enemmän rahaa paikallistalouteen, laskennallinen luku oli 179 miljoonaa euroa vuonna 2016.
Myös Luontopalvelujen hoidossa olevien kohteiden, muun muassa kansallispuistojen määrä on lisääntynyt. Silti Luontopalvelujen perusrahoituksen taso ei ole noussut. Tästä syystä Luontopalvelujen rahoituksen taso ei ole riittänyt kattamaan ylläpitokulujen lisäksi muodostuvia korvausinvestointitarpeita esimerkiksi kansallispuistoissa, valtion retkeilyalueilla ja historiakohteilla.
Myös aiemmin hyvin merkittävän valtion työllisyystyöohjelman kautta tulleen TEM-rahoituksen päättyminen ja EU -rahoitusvälineiden tiukentuneet ehdot infran rahoittamisen osalta ovat vaikeuttaneet virkistys- ja matkailukäytön palveluvarustuksen korvausinvestointien rahoittamista.
Kansallispuistojen ja muiden retkeilykohteiden käyntimäärät kasvavat voimakkaasti. Niiden palveluvarustuksen, kuten reittien ja taukopaikkojen laadun varmistaminen on entistä tärkeämpää sekä asiakasturvallisuuden että kohteiden vetovoiman kannalta.
– Kansallispuistot ovat yhä merkittävämpiä matkailun paikallistulovaikutusten kannalta. Siksi on hienoa, että hallituksen talousarvioesityksessä vuodelle 2018 esitetään noin neljän miljoonan euron kertaluontoista rahoitusta vuosille 2018–2019 luontomatkailun ja lähivirkistyksen edistämiseen mm. digitaalisten ja maastopalvelujen kehittämisen kautta, sanoo luontopalvelujohtaja Timo Tanninen Metsähallituksesta.
Vuoden 2016 Metsähallituslain mukaan Luontopalvelujen tehtävänä on vaalia sen hallinnassa olevaa kulttuuriomaisuutta. Näiden kohteiden korjausvelka on yli 72 miljoonaa euroa. Kustannuksista merkittävän osan muodostavat rauniolinnat ja -linnoitteet. Historiakohteiden kustannuksia nostavat töiden toteuttamisen erikoisvaatimukset sekä erityisesti suunnittelukulut, joiden perusteella vastaava viranomainen antaa korjauksia ja suojaamista koskevat luvat ja lausunnot.
Korjausvelan purkaminen edellyttää kokonaisuuden innovatiivista hankkeistamista. Luontopalvelut on laskenut, että kaikkien virkistys- ja matkailukäytön kohteiden saattaminen hyvään kuntoon 10 vuoden aikana onnistuisi, jos lisärahoitus ensimmäisen viisivuotiskauden aikana olisi 6,1 miljoonaa euroa vuodessa ja toisen viisivuotiskauden aikana noin 2,7 miljoonaa euroa vuodessa.
Valtion kulttuurihistoriallisen kiinteistövarallisuuden saattaminen hyvään kuntoon edellyttäisi 15 vuoden ohjelmassa ensimmäisen kymmenen vuoden aikana noin 5,2 miljoonan euron vuotuista rahoitusta ja tämän jälkeen edelleen noin 4,2 miljoonan euron vuotuista rahoitusta viiden vuoden ajan.
Luontopalvelujen perusrahoituksen lisäksi ovat valtion talousarvioon saatavat erillisrahoitukset ja EU -rahoitus välttämättömiä kohteiden kunnostamisessa. Korjausvelan vaatiman investointirahoituksen kokoamiseksi Luontopalvelut pyrkii myös hyödyntämään kumppanuuksia, matkailuteollisuuden sekä muun muassa kuntien osallistumista investointien rahoittamiseen. Lisäksi selvitetään muita uusia ja innovatiivisia rahoituskeinoja.
Kommentoi Facebookissa