Kermainen juurespaistos tuo vaihtelua ruokapöytään – maukkaampi lisuke sopii moneen

Kauneus on katoavaista, mutta makujen kirjo korvaa sen moninkertaisesti.

Kauneus on katoavaista, mutta makujen kirjo korvaa sen moninkertaisesti. (Kuva Timo Ernamo)

Toteutuksessa voi itse kukin improvisoida melko vapautuneesti.

RUOKA Olemme tottuneet muun muassa siihen, että perunamuusi sopii täydellisesti melkein mille tahansa taustaksi, mutta on se niinkin, että myös maukkaampi lisuke sopii moneen, kun se on oikeanlainen.

Jos se edes on lisuke.

Tällä palstalla ihmeteltiin vähän aikaa sitten raita- ja keltajuurta. Ihmettely ei jäänyt siihen, vaan otin ihan asiakseni myös perustaa kermaisen juurespaistoksen näille maukkaille mutta välillä vähän turhan harvinaisille juureksille.

Riittävästi en tullut huomioineeksi ulkonäköön vaikuttavia tekijöitä paistosta viimeistellessäni, mutta makupaletti ”meni maaliin” kerralla.

Ja sitä on syöty sittemmin jo kolme kertaa. Ei siihen kyllästy.

Kermainen juurespaistos

Otetaan pohjaksi yksi iso keltajuuri ja yksi iso raitajuuri. Jos ei löydy isoja, otetaan pari keskikokoista tai neljä pientä.

Porkkanaa kannattaa olla. Kokeilin myös kotimaista mustaa porkkanaa ja ihan hyvin sekin matkassa kulki. Toi vähän jännitystä elämään. Otetaan 2–3 porkkanaa kaiken kaikkiaan.

Yksi iso sipuli on tarpeen.

Otin yhden pienehkön punajuuren, väriä antamaan (ja onhan se myös maukas).

Mukaan vielä hyvänkokoinen jauhoinen peruna.

Juurekset ja sipuli kuoritaan ja pilkotaan.

Ruoan kuvaus kannattaa oikeastaan pysäyttää tähän – syötävän hyvän näköistä!
Ruoan kuvaus kannattaa oikeastaan pysäyttää tähän – syötävän hyvän näköistä! (Kuva Timo Ernamo)

Kannellisessa kasarissa kuumennetaan öljyä, sitten alkaa sipulin kuullostus. Kun sipulista alkavat aromit irrota, lisätään reilusti (n. 1/2 rkl) kuivattua timjamia ja varovaisemmin kuivattua rosmariinia (1 tl).

Annetaan tuoksujen aueta.

Lisätään juurekset ja pyöritellään niitä maltillisella tulella jokunen minuutti.

Maustetaan vielä suolalla ja pippurilla. Ripaus muskottipähkinää saa mennä mukaan.

Sitten lisätään reilusti (33 cl:n purkki) ruokakermaa.

Kuumennetaan kiehuvaksi, säädetään haudutuslämpö päälle, laitetaan kansi kasarille ja haudutetaan kypsäksi eli noin 20 minuuttia.

Lopuksi tarkastetaan maku ja tehdään tarvittavat korjausliikkeet. Jos et lisää suolaa heti liikaa, korjauksia ei sen kummemmin tarvita.

Jos tuntuu, että muhennos jää liian juoksevaksi, voit raastaa porkkanaa hienoksi raasteeksi ja saostaa lientä sen avulla. Makuakin tulee yhä lisää. Raaste kypsyy hetkessä.

Jauhoinen peruna on kova imemään itseensä kosteutta, mikä on syytä pitää mielessä nestettä arvioitaessa.

Lopputuloksen tulisi olla maukasta ja mehevää, muttei välttämättä kovin nättiä.

Ulkonäkö voi tuoda 70-luvun mieleen, mutta maku on kyllä 2010-lukua.
Ulkonäkö voi tuoda 70-luvun mieleen, mutta maku on kyllä 2010-lukua. (Kuva Timo Ernamo)

Paistoin tuohon lisukkeeksi kuhaa, mutta kokeilimme yhdistelmänä myös poropullia. Kumpikin oli oikein hyvää.

Paistos on siis monipuolinen, sopii syötäväksi niin kalan kuin lihan kanssa ja myös ihan vain itsenään.

Poropullien ohje löytyy tästä linkistä.

Paistoksen ohje oli tällä kertaa hieman viitteellinen, koska siinä tärkeintä on idea. Toteutuksessa voi improvisoida melko vapautuneesti. Sen vain sanon, että kelta- ja raitajuuri maistuvat näin valmistettuina aika lailla ihanilta. Ja kaiken lisäksi ne ovat mehukkaita!

Jos paistoksen kanssa on lihaa, kannattaa valita melko hedelmäinen ja täyteläinen punaviini. Muussa tapauksessa suosittelen tyylikästä kuivaa valkoviiniä, hedelmäistä ja samalla kunnolla hapokasta.

Talvi jatkukoon talvisissa merkeissä!

Kotigokki Timo Ernamo, itse teossa.
Kotigokki Timo Ernamo, itse teossa.

Kuka on Kotigokki?

Kirjoittaja Timo Ernamo on 59-vuotias vaari, joka on työskennellyt kirjankustantamoissa miltei 30 vuotta. Se on lähes yhtä kauan kuin hän on kirjoittanut ruoasta.

Entisen aktiiviliikkujan voi nähdä metsässä sienikorin kanssa tai vesistöjen äärellä virvelin ja jopa onkivehkeiden kanssa heilumassa, niin rannalla kuin veneessäkin.

Hän on syntyperäinen raumalainen, joka lähti Helsinkiin opiskelemaan 1977 ja jäi sille tielle. Nykyisin hän on Johnny Knigan toimituspäällikkö. Kniga on WSOY:n itsenäinen kustannusyksikkö.

Kommentoi Facebookissa