MAATALOUS ”Uteliaisuus ja uskallus kannattelevat eteenpäin ja jos aikoo pärjätä, on opittava hyväksymään myös epäonnistumiset.”
Näin sanoo simolainen Eevi-Sofia Hallikainen, 30. Hän on aina osallistunut kotitilansa töihin, hoitanut karjaa ja noussut tarvittaessa myös traktorin hyttiin.
Tervolassa kasvanut Eevi kouluttautui kuitenkin pintakäsittelijäksi ja teki maalaushommia perustamansa yrityksen nimissä. Muutama vuosi sitten eteen tarjoutui kuitenkin mahdollisuus toteuttaa pitkäaikainen unelma omasta maatilasta.
– Vanhempani ostivat kyseisen tilan viimeiset sonnit, joten heidän kauttaan tuli tieto, että nyt olisi sopiva maatila myynnissä. En jäänyt sen enempää arpomaan, vaan tartuin tilaisuuteen ja tein kaupat.
Nyt kolmas kesä on kääntynyt syksyyn ja takana on kaksi poikimakautta.
– Hetkeäkään en ole katunut, vaikka heti alussa otettiin naisesta mittaa. Ensin taiteiltiin rankan poikimakauden lävitse ja sitten tuli rotavirus. Vaikeuksista kuitenkin selvittiin ja samalla myös opittiin, Eevi-Sofia muistelee vuoden 2018 jälkeistä ajan jaksoa.
”Tämä on minun juttuni”
Eevi-Sofia sanoo lähteneensä tilanpitoon täysin alkeista.
– Pöytä oli niin sanotusti puhdas. Minulla ei ollut muuta kuin kotitilan tuki ja valtava into. Kaikki muu on ollut opettelua. Onneksi tilanpito käynnistyi kohtalaisen vaivattomasti ja pääsin pienillä muutoksilla alkuun. Alkuun hankin viitisenkymmentä emoa ja tällä hetkellä pääluku on noin 80.
– Puolet emoista on charolaisia ja toinen puolikas risteytysrotuisia. Lopullista rotuvalintaa en ole vielä tehnyt, mutta charolainen kiinnostaa kuitenkin jalostusmielessä.
Kahden vuoden kokemuspohjalla Eevi-Sofia sanoo kuitenkin valinneensa oikean tuotantomuodon.
– Vaikka kaikki on vielä alussa ja osittain jopa uutta ja ihmeellistä, niin emolehmätuotanto on minun juttuni. Jo näinkin lyhyellä aikajanalla olen onnistunut parantamaan eläinainesta ja laitumella uurastavat nyt myös omakasvattamat viisi sonnipoikaa. Haluan oppia alasta kaiken mahdollisen ja olla mukana myös muutoksissa.
Eevi-Sofia kipparoi tilaansa lähinnä yksin.
– Avopuolisoni auttaa mielellään ja myös kotitilalta saan aina apuvoimia tarvittaessa. Lisäksi yhteistyö naapuritilojen kanssa on saumatonta ja osoittautunut erinomaiseksi selkänojaksi myös hädän hetkellä.
Tavoitteena toinen navetta
Yksi mielenkiintoisimmista ja samalla myös haasteellisimmista osa-alueista Eevi-Sofian mukaan on kuitenkin ruokinta.
– Myös sen osalta olen vielä lähtösuoralla, mutta matkan teko on kuitenkin aloitettu. Menossa on peltojen kunnostus sekä sopivien kasvinviljelylajikkeiden löytäminen. Ruokinnan pääpainopiste tulee olemaan säilörehu, joten laadun ja saannin varmistamiseksi on löydettävä omille pelloille sopivat lajikkeet.
Parin kesän kokemuksella Eevi-Sofia liputtaa myös laiduntamisen puolesta. Käytössä on niin sanottu lohkosyöttö.
– Tämä laidunnustekniikka on osoittautunut emolehmien kohdalla erittäin toimivaksi, sillä energiapitoista ruokaa riittää tasaisesti, kun välillä vaihdetaan lohkoa. Jatkossa lohkoruokintaa harjoitetaan neljällä eri laidunalueella.
Niin ruokinnan kuin karjanhoidonkin suhteen Eevi-Sofia sanoo kulkevansa aistit avoimina. Opittavaa ja opeteltavaa riittää.
– Otan kaikki mahdolliset tiedonjyvät vastaan. Osallistun mielelläni erilaisiin koulutuksiin sekä pienryhmiin. Olen lisäksi sen verran utelias, että uskallan kysellä ja haluan kuulla myös muiden ihmisten mielipiteitä. Kaikki tiedot, taidot ja neuvot ovat todella tervetulleita.
Myös tulevaisuuden suhteen Eevi-Sofia on tehnyt selkeän toimintasuunnitelman.
– Tavoitteena on toinen navetta ja sen myötä eläinmäärän lisääminen. Ja haaveena on tietenkin muuttaa perheen kanssa kokonaan tilalle, sillä asun edelleen 80 kilometrin päässä Jaatilassa.
- Haastattelu on julkaistu aikaisemmin Suomalainen Maaseutu -lehdessä
Lue myös: Tila, jossa ei säästellä työtunteja – ”Karjanhoito on unelma-ammattimme”
Kommentoi Facebookissa