Kuntoilusta uusi harrastus? Varo määräaika-ansoja!

Kaupungin trendisalit ja kunto-ohjelmat jäävät helposti käyttämättä loppuun, mikäli motivaatio ei ole kohdillaan. (Kuva Fotolia)

Kaupungin trendisalit ja kunto-ohjelmat jäävät helposti käyttämättä loppuun, mikäli motivaatio ei ole kohdillaan. (Kuva Fotolia)

Tammikuu on vuoden kiireisintä aikaa kuntokeskuksissa. Oman hyvinvointinsa ylläpitämisen sitominen tiettyyn ajankohtaan on kuitenkin lähes tuhoon tuomittu ajatus. Niin lompakon kuin liikunnankin kannalta.

KOLUMNI Yllättävän pitkän fitness-buumin myötä etenkin kuntosali- ja liikuntakeskukset ovat päässeet tilanteeseen, jonka myötä kysyntä vyöryy ovikynnyksistä. Fiksu kuntosaliyrittäjä tietysti tuplaa uusasiakashankinnan sekä markkinoinnin satsaukset juuri tammikuun kaltaisiin piikkeihin, mutta kinkunsulattelijat ja muut elämäntapamuuttujat löytävät perille ilman sitäkin.

Kilpailu kuntosaliyrittäjien välillä on kovaa, ja alalle on viime vuosina puskenut paljon uusia tulokkaita ja halvalla hinnalla taistelevia. Kuluttajan kannalta on positiivista, että harrastuspaikan voi isommilla paikkakunnilla jopa valita.

Aikoinaan alaa läheltä nähneenä voinkin väittää, että Merja Möttösen kannalta pahin loukku on mennä kaupungin muodikkaimpaan kuntokeskukseen, ostaa vuoden salijäsenyys ilman todellista halua, ja näin rahoittaa yrityksen toimintaa kuin hyväntekeväisyyttä. Sillä ilman todellista motivaatiota, loppuu salilla käynti ennen kuin ulkona pärjää ilman takkia.

Liikunta on hyvästä. Seitsemänkympin juoksumattoilu vuoden sopimuksella pahasta.

Ei ole yksi eikä kaksi kertaa, kun vastaan on tullut väärällä asenteella määräaikaisuuden loukkuun astunut kuluttaja. Kuntosalilla käyminen on kiva harrastus, käynhän siellä itsekin, mutta jos käyntikerrat vuodessa lähentelevät alakoulun yhden viikon liikuntamäärää, niin suosittelen aloittamaan kävelyn. Kävelemällä koiran kanssa eri puolelta taloa tai suorittamalla työmatkan apostolin kyydillä, saa mukavaa vaihtelua ja pääsee liikkumisen suolaiseen makuun.

Mikäli salilla käyminen ei tunnu omalta jutulta, kirjoittaja suosittelee alkuun hyötyliikuntaa esimerkiksi kävelyn muodossa. (Kuva Fotolia)
Mikäli salilla käyminen ei tunnu omalta jutulta, kirjoittaja suosittelee alkuun hyötyliikuntaa esimerkiksi kävelyn muodossa. (Kuva Fotolia)

Pari vuotta takaperin uutisoitiin, kuinka työntekijän kannalta villiä meininkiä liikunta-alalla onkaan. Työehtosopimuksia ei ole ja Erton vähimmäispalkat todellakin ovat vain suosituksia. Asiaa kommentoitiin turhalla byrokratialla ja paikkailtiin puheilla mahdollisista toimenpiteistä, mutta edelleen vuonna 2017 kuntosalityöntekijän palkka määritetään pieneksi ja naamakertoimen mukaan.

Näin ollen kuuden sadan euron vuosimaksut ja personal training -taksat näkyvät harvoin palvelun todellisen toteuttajan ruokapöydässä.

Joka alalla osa pärjää, osa ei. Nopean empiirisen tutkimuksen jälkeen voin kuitenkin todeta, että viisi kuudesta katsomastani ketjusalista omaa erinomaisen liikevoittoprosentin. Ylimääräisen rahan voi toki pitää itsellään tai ostaa jonkun hilavitkuttimen keräämään pölyä. Vaihtoehtona olisi myös maksaa omalle työntekijälle extraa siitä, että hän soittaisi seitsemän kuukautta sitten käyneelle Jarkolle:

Moi Jarkko! Et oo hetkeen käynyt meillä salilla. Olisitko halunnut tulla käymään, niin reenataan vaikka yhdessä?

Kommentoi Facebookissa