TERVEYS Kokkolalaisen TT Purontaan, 55, askel on kevyt, mutta varovainen. Vaikka elämän pysäyttäneestä liikenneonnettomuudesta on kulunut jo 14 vuotta, niin kivut, aavesärky ja toispuoleinen lihasheikkous ovat edelleen arkipäivää.
– Vointi vaihtelee. Välillä nousen lavalle särkylääkkeiden voimin ja joskus joudun turvautumaan jopa kävelykeppiin. Olen kuitenkin onnellinen, että elän ja saan laulaa. Sain toisen mahdollisuuden, joten tästä ihmeestä täytyy olla todella kiitollinen.
Toholammilla varttunut Tapsa eli Veli Tapani Purontaka tietää mistä puhuu.
– Elämäni on ollut aina ilon ja itkun kilpajuoksua. Yksinomaan lapsuuteni oli kaukana satukirjojen ihmemaailmasta, sillä kasvoin viinan ja väkivallan varjossa. Isäni ei koskaan toipunut sodan kauheuksista, joten arki oli jatkuvaa pelkoa ja ahdistusta, Tapsa kuvailee.
Lapsuuden kodin levottomuus jätti peruuttamattomat jälkensä myös Tapsaan. Hänestä tuli hyvin surumielinen ja ahdistunut.
– Olin juuri täyttänyt 15, kun sairastuin ensimmäisen kerran masennukseen. Diagnoosi oli omalla tavallaan sekä helpotus että järkytys. Mielen murusten kasaaminen ei ollut kuitenkaan herkän teinipojan helpoimpia tehtäviä. Oikea lääkitys ja rinnalla kulkenut musiikki auttoivat kuitenkin eteenpäin, Tapsa kertoo.
Tummissa vesissä uiminen kesti Tapsan mukaan lähes viisi pitkää vuotta. Se lohkaisi ison osan nuoruutta.
– Onneksi ympärilleni muodostui hyvä tukiverkosto. Äiti kannatteli, opettajat tukivat ja kylänmiehet kannustivat. Olen tavattoman kiitollinen, että heikkoa itsetuntoani vahvistettiin monelta eri taholta.
Konkurssi oli kova isku
Turvattomasta lapsuudesta huolimatta Tapsasta kasvoi kuitenkin vastuuntuntoinen nuori aikuinen. Peruskoulun jälkeen musikaalinen maatalon poika kouluttautui oppisopimuksella juustontekijäksi ja sai työpaikan kotikuntansa juustolasta.
– Vuodet juustomassan käsittelijänä kasvattivat minusta miehen. Elämänpolkuni sai kestävän päällysteen, kun ympärilläni oli vakaa työympäristö ja mukavat ihmiset.
Samoihin aikoihin Tapsa opittiin tuntemaan myös rokkaavana juustomiehenä, sillä viikonloput Purontaka pyhitti musiikille.
– Olin tavattoman onnellinen. Keikkaa riitti viikonlopusta toiseen ja elämä alkoi kantaa myös siviilipuolella. Löysin ihanan tytön ja niinhän siinä kävi, että rakastuminen johti avioliittoon, Tapsa kuvailee hymyillen.
Pariskunnan arki rakentui rakkaudelle, mutta samalla myös ahkeralle työnteolle.
– Perustimme Toholammille pienen asusteliikkeen. Kolme ensimmäistä vuotta meni lujaa, mutta sitten iski lama. Asiakasmäärä romahti ja yrityksistä huolimatta liike ajautui vararikkoon.
Konkurssi oli kova isku ja rokotti rankalla kädellä myös yrittäjäperheen taloutta.
– Elämä pysähtyi kuin seinään, sillä velkaa jäi lähes 100 000 markkaa. Meillä oli kuitenkin pienet lapset, joten arjen oli pakko pyöriä eteenpäin, Tapsa kertaa.
Sorsakosken korkeakoulu
Lamaannusta kesti perheen onneksi vain hetken, sillä ravintolamuusikkona kannuksensa ansainneen Tapsan ura lähti komeaan nousukiitoon.
– Kiitos menestyksestäni kuuluu ”Sorsakosken korkeakoululle”. Soitin Topi Sorsakosken bändissä neljä vuotta bassoa ja tänä aikana opin keikkamuusikon työstä kaiken, ihan kaiken.
Topin innoittamana basisti Purontaka halusi eteenpäin, joten mies otti entisten velkojen lisäksi vielä 40 000 markan pankkilainan ja teki omakustannelevyn.
– Riski oli erittäin suuri, mutta hyppy tuntemattomaan kannatti. Läpimurtokappaleesta Tähtitaivas, tähtisilmä tuli tervetullut päänavaus elämäni vauhdikkaimmalle seikkailulle.
Tapsaa vietiin keikoille kuin suurempaakin tähteä. Suosio oli suuri, mutta eivät lieveilmiötkään ihan pieniä olleet.
– Vauhti oli kova ja ryyppykin maistui. Muutuin niin vauhtisokeaksi, etten ymmärtänyt taustalla piileviä ongelmia. Vasta siinä vaiheessa kun perhe hajosi, tipahdin kylmään todellisuuteen, Tapsa kertoo.
Reilun 16 vuoden takaista avioeroaan artisti Purontaka luonnehtii elämänsä surullisimmaksi tapahtumasarjaksi. Vauhdin huumassa hän ei ymmärtänyt, että isänä ja aviomiehenä olisi pitänyt olla enemmän mukana perheen arjessa. Siinä vaiheessa kun kaikki särkyi, oli jo liian myöhäistä.
Avioeron jälkeen Tapsa sanoo sairastuneensa uudelleen masennukseen.
– Itsesyytökset olivat rajuja, ja upposin toistamiseen pohjalle. Välillä oli hetkiä, etten jaksanut nousta edes sängystä ylös. Terapian ja lääkityksen avulla sain kuitenkin kasattua itseni takaisin esiintymiskuntoon ja tiivis keikkatahti hoiti loput. Musiikilla on taivaallinen voima myös terapeuttisessa mielessä.
Kriittisessä tilassa sairaalaan
Vaikka TT Purontaka on tottunut elämässään jatkuvaan vuoristorataan, niin vuoden 2003 heinäkuun 19. päivänä tapahtunut liikenneonnettomuus muutti kerralla arjen kulkusuuntaa.
Tapsa oli palaamassa aamuyöllä keikalta, kun vähän ennen kotia kuljettaja nukahti rattiin ja keikkabussi ajautui täydestä vauhdista päin siltarumpua. Törmäyksen seurauksena etupenkillä nuokkunut Tapsa löi kasvonsa kojelautaan ja lensi pyörimisen seurauksena pitkin autoa.
– Ensimmäinen muistikuvani on romujen keskeltä. Makaan epäluonnollisessa asennossa ja syljen verta ja hampaan palasia suustani.
Vaikeasti loukkaantunut Purontaka jouduttiin irrottamaan autosta, jonka jälkeen hänet siirrettiin Kokkolan kautta suoraan Ouluun.
– Kokkolan ensiavussa irronnut alahuuleni ommeltiin kasaan, mutta muuta ei sitten tehtykään. Kuulin jälkeenpäin, että olin Ouluun siirrettäessä hyvin kriittisessä tilassa.
Ensimmäiset kaksi viikkoa Tapsa oli tehohoidossa. Ennusteet olivat hyvin huonot.
– Lääkärit ilmoittivat, että vammani ovat sitä luokkaa, etten ehkä enää koskaan kävele, Purontaka kertaa.
Onnettomuuden seurauksena Tapsalla todettiin lukuisia murtumia sekä lonkassa että rintakehässä. Myös kasvot murskaantuivat pahoin.
”Apuvälineitä oli paljon”
Kuuden viikon sairaalajakson ja lukuisten leikkausten jälkeen Tapsa siirrettiin valvottuun kotihoitoon. Kotoa käsin hän aloitti myös 11 kuukautta kestäneen kuntoutuksen.
– Käytännössä fysioterapia alkoi jo sairaalassa. Sänkyyni asennettiin automaattinen laite, johon vasen jalkani kiinnitettiin. Kone kuntoutti jalkaani joka päivä 20 minuutin ajan.
Sairaalassa alkaneen fysioterapian ansiosta Purontaan terveydentila koheni ja hän pystyi jatkamaan kuntoutumistaan kotona.
– Sain käyttööni loistavan kotisairaanhoitajan ja kaikki mahdolliset apuvälineet, rollaattorista nokkamukiin. Lisäksi fysioterapeutti opetti liikesarjat, joita työstin alusta lähtien hyvin pilkuntarkasti. Alku ei ollut kuitenkaan helppoa, sillä olin yhtä avuton kuin pieni lapsi. Jouduin opettelemaan kaiken alusta. Istumisesta lähtien, Tapsa kuvailee.
Kävelemään Purontaka totutteli rollaattorin avulla ja tasapainon löytyessä Tapsa otti käyttöönsä kyynärsauvat. Kuntoutusohjelman oli hyvin kurinalainen.
– Toteutin sitä itseäni säästelemättä. Laitoin aamuisin jopa kellon soimaan, että ehdin suoriutua päivittäisistä liikesarjoista. Ostin myös kuntopyörän, jolla ajoin kymmenen kilometriä joka ikinen päivä. Kovensin treeniä asteittain ja vain sunnuntaina pidin lepopäivän, Tapsa kertoo hymyillen.
Kepin kanssa keikalle
TT Purontaka kuntoutui takaisin lavalle jo muutaman kuukauden kuluttua onnettomuudesta. Ihminen on heikoimmillaan myös vahvimmillaan.
– Ensiesiintyminen tapahtui kepin ja vahvojen särkylääkkeiden avulla. Vedin keikan sinnillä läpi, vaikka puoli äijää oli kipujen takia puudutettuna, Tapsa tunnustaa.
Fyysisten rajoitteiden lisäksi artisti Purontaka joutui opettelemaan myös uuden puhe- ja laulutekniikan. Kasvojen murskaantumisesta johtuvat hermovauriot sekä alahuulen tunnottomuus vaivaavat edelleen.
– Myös kitalaen halkeamisesta johtuva pistely on päivittäistä, mutta uuden äänenmuodostustekniikan avulla pärjään vaativimmillakin keikoilla.
Vaikka onnettomuudesta on kulunut jo 14 vuotta, niin Tapsa saa edelleen säännöllistä kuntoutusta. Hän käy noin 30 kertaa vuodessa lihasvoimaa ja liikeratoja ylläpitävässä kuntoutuksessa.
– Tämän lisäksi olen laatinut myös oman kunto-ohjelman, johon sisältyy venyttelyn ja kävelyn lisäksi muun muassa hiihtoa, uintia ja pyöräilyä. Näiden avulla pysyn keikkakunnossa ja voin viettää kohtalaisen normaalia elämää.
Kommentoi Facebookissa