KOLUMNI Kansalaiset päivittelevät ruokakauppojen kassoilla elintarvikelaskun suuruutta, eikä vain meillä vaan myös koko Euroopassa. Maiden välistä yleistä hintatason muutosta mitataan kuluttajahintaindeksillä, joka kertoo kuinka paljon keskimäärin kansalaiset panevat rahaa esimerkiksi ruokaan kokonaiskulutuksestaan.
Ruoan ja alkoholittomien juomien hinnat nousivat vuodessa viime vuoden toukokuusta Turkissa liki 100 prosenttia ja meillä 9,1 prosenttia. Sveitsissä vastaava luku oli runsas prosentti. Ruoka on meillä eurooppalaisittain huippukallista, vaikka sitä vertaisi ostovoimaan, jolloin myös palkat, verot, sosiaaliturva ja julkisin verovaroin tuotetut palvelut otettaisiin huomioon.
Ruokamenot keskivertokansalaisella ovat hieman yli 13 prosenttia kaikista kulutusmenoista, vastaavasti asumiseen, veteen, sähköön, kaasuun ja muihin polttoaineisiin menee kansalaisilta keskimäärin 27 prosenttia. Mikä sitten tekee ruuasta kallista? Pellervon taloustutkimus (PTT) ennustaa ruoan hinnannousuksi peräti 11 prosenttia tänä vuonna.
Elintarvikkeiden hinnan nousulle on yhtä monta selitystä kuin on selittäjääkin. Milloin on kyse verotuksesta, maataloustuesta ja kaupan keskittymisestä. Nyt suosituin selitys löytyy sodasta Ukrainassa, polttoaineiden, rehujen ja lannoitteiden huippuhinnoista. Vastaus on liian helppo, se kelpaa hyvin selitykseksi kaupalle, elintarviketeollisuudelle ja maanviljelijöille. Kysymyksessä on kuitenkin vain osatotuus.
Maatalouden tuottajahinnat ovat nousseet jo viime kesästä lähtien, jo ennen helmikuussa alkanutta Ukrainan sotaa. Viljojen rukiin ja kauran tuottajahinnat ovat nousseet liki 90 prosenttia. Vehnän ja ohran hinnat ovat kohonneet 60 prosenttia: Maidon tuottajahinta vastaavasti 17 prosenttia, lihojen tuottajahinnat yli kymmenen prosenttia. Maataloustuottajilla menee silti ennätyksellisen huonosti, vaikka maidon ja lihan kuluttajahinnasta 25-40 prosenttia menee maajusseille. Mikä kotimaisessa ruoassa oikein maksaa?
Elintarvikkeiden kuluttajahintoihin vaikuttavat tietenkin myös kaupan ja elintarviketeollisuuden palkkaratkaisut – noin 2 prosenttia – sekä kuljetuskustannukset. Maailmalla vehnän hinta on laskenut jo maaliskuusta 18 prosenttia, samoin kuin sianlihan pörssihinta ja raakaöljyn hinta noin 15 prosenttia. Miksi hinnanlaskut eivät näy elintarvikkeiden kuluttajahinnoissa?
Meillä ruokatuotannon arvosta noin kolmasosa on tuontiperäistä ja kaksi kolmasosaa kotimaista perua. Omavaraisuusasteemme on korkea maatalouden perustuotteissa kuten maidossa, viljassa ja lihassa. Samalla kuluttajien ruokakassista löytyy eniten näitä kotimaisia tuotteita, maitotuotteisiin mene kuluttajan ruokalaskusta 21,3, lihatuotteisiin 20,5 ja viljatuotteisiin 18,2 prosenttia. Ruoan hinnan nousu on kotoperäisistä syistä aiheutuvaa.
Kalatuotteiden painoarvo kuluttajan ruokakassissa on vain vähän yli kuusi prosenttia, joten norjalaisen lohen hinnalla ei juuri ole merkitystä. Kahvinkin painoarvo on vain 3,5 prosenttia ja kaiken lisäksi raakakahvin hinta näyttää laskevan maailmanmarkkinoilla. Kuluttaja odottaisi maailmanmarkkinahintojen laskun näkyvän elintarvikkeiden vähittäishinnoissa. Markkinataloudessa raaka-aineiden hinnat vaikuttavat välittömästi kuluttajahintoihin ja lasku puolestaan siirtyy lopputuotteisiin viiveellä. Väliportailla on myös ruoan hinnoittelussa tällaisissa tilanteissa tapana vetää välistä.
Seppo Konttinen
Valtiotieteiden maisteri Seppo Konttinen oli Yleisradion taloustoimittaja vuosina 1974–2010. Hän on tunnettu kriittisistä artikkeleistaan ja syvällisestä perehtymisestä taustatietoihin.
Seppo Konttinen on kirjoittanut teokset Salainen pankkituki, Kansallisomaisuuden ryöstö, Suomalainen ruokalasku, Suora lähetys. Tosiasiaa Yleisradiosta, Lakien synty sekä Kallis ruokakassi. Hänen kolumnejaan voi lukea myös Valtiomahti-blogissa.
Lue myös: Mitä suomalaiset söivät viime vuonna? – Lihaa 79 kiloa, viljaa 84 kiloa, 12 kiloa kanamunia…
Kommentoi Facebookissa