LEMMIKIT Tulijaa odottaa lähes kuninkaallinen vastaanotto, kun astun sisään kodikkaan rivitalohuoneiston eteiseen. Ensimmäisenä vierasta kiiruhtaa tervehtimään Minni, 3 vee. Pusku, pökkäys, pusu ja saman tien kissaneiti onkin jo omilla teillään.
– Tuttu tilanne, sillä likka on nopea liikkeissään eikä jää muutenkaan mielistelemään. Mutta, tervetuloa nyt minunkin puolestani sinkkutyttöjen valtakuntaan. Ja varo palloja! Niitä nimittäin riittää tässä taloudessa, Tanja-Riikka Salmenautio toteaa naureskellen ja pyytää vierasta peremmälle.
Kaikesta näkee, että tämän talon tytöt viihtyvät kaksistaan. Jopa tyylikkäässä sisustuksessa on huomioitu kummankin mieltymykset. Esimerkiksi sohva on samaa sävyä kissaneidon lepokopan kanssa ja myös materiaalivalinnoissa on huomioitu Minni ja Minnin elämäntyyli.
– Minni on elämäni valo ja tärkeä perheenjäsen, joten koti on sisustettu kestävillä ja pestävillä materiaaleilla, unohtamatta myöskään turvallisuutta. Likka on lisäksi sisäkissa, joten kodin täytyy olla myös kissamaisen mukava, Tanja-Riikka kertoo.
Kissanpentu autojen keskellä
Tanja-Riikan ja Minnin ensikohtaamisesta on kulunut reilut kolme vuotta. Dramaattinen, mutta onnekkaasti päättynyt tapahtumasarja sai alkunsa vuoden 2013 elokuussa.
– Oli torstai-ilta ja lähdin tankkaamaan autoani ostoskeskuksen yhteydessä olevalle kylmäasemalla ja kiinnitin huomioita parkkialueella liikkuvaan pieneen myttyyn. Kun mytty vipelsi lähemmäksi ja juoksi jalkoihini, huomasin kauhukseni, että kyseessä onkin pieni kissanpentu.
Tanja-Riikka otti pienen kissavauvan kiinni ja peitteli tämän takkinsa suojiin.
– Ensikohtaaminen jätti lähtemättömän vaikutuksen. Hyristen pentu puski pienen päänsä kasvojani vasten, huokaisi ja nukahti syliini, Tanja-Riikka muistelee hiljaisena.
Koska kyseessä oli myöhäinen ilta, Tanja-Riikka vei pienen löytökisulin kotiinsa.
– Kävin ostamassa pienokaiselle ruokaa, pissuhiekkaa ja pienen nallen. Yö meni hyvin, mutta heti seuraavana päivänä vein pennun eläinlääkärin tarkistettavaksi ja ilmoitin löytökisusta myös eläinsuojeluyhdistykseen.
Eläinlääkäri antoi arviolta noin viisiviikkoiselle kissavauvalle matokuurin ja lääkkeet korvapunkkeihin.
– Onneksi pienokainen ei ollut muuten sairas. Vein pennun kuitenkin eläinsuojeluyhdistyksen hoiviin, sillä heillä on löytökissojen suhteen paras tietotaito. Lisäksi Minni oli löydettäessä niin pieni ja taustat epäselvät, joten tällaisissa tapauksissa tarvitaan aina ammattilaisista koostuvaa tukiverkostoa.
Sisaruksilla sama kohtalo?
Vaikka Tanja-Riikka ehti jo vuorokauden aikana kiintyä löytöpienokaiseen, niin ravintolapäällikkönä työskentelevä vuorotyöläinen ei ajatellut kuitenkaan kissan ottamista itselleen.
– Eräs tuttavani aikoi ottaa pennun luovutusiän – 12 viikkoa – jälkeen itselleen. Olin iloinen, että Minniksi nimetty pienokainen saisi tuttavani luota hyvän kodin.
Mutta vain muutamaa viikkoa myöhemmin Tanja-Riikka sai puhelinsoiton.
– Tuttavani ilmoitti, ettei hän perhesyistä voi ottaakaan kissanpentua. Siinä vaiheessa pintaan nousi pelko Minnin tulevaisuudesta. Soitin eläinsuojeluyhdistykseen ja ilmoitin, että Minnillä on sitten uusi koti. Minun luonani, Tanja-Riikka muistelee.
Parkkipaikalta löydetty Minni kasvoi ja pulskistui Seinäjoen seudun eläinsuojeluyhdistyksen hoivissa iloiseksi ja sosiaaliseksi kissaneidoksi.
– Samoihin aikoihin löytyi myös maakunnan muilta parkkipaikoilta Minnin näköisiä ja ikäisiä kissanpentuja. Tämä tuntui todella järkyttävälle. En voi ymmärtää, miten joku pystyy hylkäämään viattomia eläimiä, Tanja-Riikka kauhistelee.
Kolmen kuukauden ikäisenä Minni pääsi takaisin tuttuun osoitteeseen ja tuttujen ihmisten rakastamaksi.
– Minni oli heti kuin kotonaan. Tyttö sulatti kaikkien sydämet ja tätä sulatusta on riittänyt näihin päiviin saakka, Tanja-Riikka luonnehtii onnellisena.
Draamakuningatar
Minni ja Tanja-Riikka ovat asuneet nyt muutaman kuukauden ajan kahdestaan.
– Minni on avioerolemmikki. Onneksi muutos ei ole järisyttänyt elämää suuntaan eikä toiseen. Minni katselee elämää muutenkin hyvin ymmärtäväisten lasien lävitse.
Vuodenvaihteessa kissaneidon arkeen oli tulla kuitenkin vakava särö. Syynä oli lajisisar Gabriella, josta oli tarkoitus tulla Salmenaution uusi perheenjäsen.
– Ajattelin, että otan Minnille seuraa. Löysin eläinsuojeluyhdistyksen kautta kovia kokeneen, mutta herttaisen löytökissanpennun. Alku meni hyvin, mutta tytöt olivat luonteeltaan niin erilaisia, ettei yhteentörmäyksiltä voinut välttyä, Tanja-Riikka harmittelee.
Gabriella on saanut kuitenkin hyvän kodin perheestä, jossa on tällä hetkellä useampi kissa.
– Sanotaanko näin, että Minni on tottunut olemaan perheen ainoa kissa ja ihan pienissä määrin myös tietynlainen draamakuningatar. Ja kuten me tytöt sen tiedämme, niin tätä järjestelmää ei sovi mennä rikkomaan, Tanja-Riikka paljastaa naureskellen.
Myös henkilökohtaisen hygienian suhteen Minni on hyvin tarkka.
– Neiti käy säännöllisesti suihkussa. Ensin pesen minä ja Minni odottaa vieressä. Sen jälkeen laitan vesihanan pienemmälle ja likka asettuu sen alle nauttimaan virkistävästä kylvystä. Suihkun raikkaana on sitten mukava syödä yhdessä iltapala ja vetäytyä lopuksi levolle, Tanja-Riikka sanoo ja antaa kissatytölleen hellän suukon.
Kommentoi Facebookissa