ELOKAPINA Elokapinan toiminta on kirvoittanut viime aikoina värikästä keskustelua kansalaisten ja päättäjien parissa. Ilmastoliikkeen toimet kesän aikana muun muassa Helsingissä ja Tampereella ovat saaneet runsaasti näkyvyyttä mediassa.
Elokapinan toiminta ei rajoitu kuitenkaan vain suurempiin kaupunkeihin. Esimerkiksi kesäkuun alussa Elokapinan Joensuun paikallisryhmä katkaisi liikenteen Sirkkalan sillalla motiivinaan Elokapinan hallitukselle esittämät vaatimukset sekä muistuttaen Joensuun kaupunginvaltuutettuja kantamaan vastuunsa ilmastokriisistä
Ilmastoliikkeen toimille on löytynyt tukijoiden lisäksi myös voimakkaitta vastareaktiota. Somekeskusteluissa on käytetty kovaa retoriikkaa, kun kadulla istuvia elokapinallisia on uhkailtu jopa yliajamisella.
Mistä Elokapinassa ja sen toteuttamassa suorassa kansalaistottelemattomuudessa on oikeastaan kyse?
Joensuulaiset elokapinalliset Samuli Gröhn, Nuuti Hyppönen, Johanna Ilonen sekä Ruska Itkonen kertovat kyseessä olevan väkivallaton kapina järjestelmää kohtaan, joka uhkaa itse elämää.
– Meneillään on ilmastokriisi, kuudes joukkosukupuuttoaalto, ja me emme halua sen riistäytyvän käsistä. Tiedotuksen puutteen vuoksi se voi tuntua ihmisistä kaukaiselta. Eikä meillä täällä Suomessa ole vielä näkyvissä ilmastonmuutoksen irvokkaimpia seurauksia, kuten suuria tulvia, mutta tiedeyhteisön konsensus kertoo kiistatta vakavasta ja eskaloituvasta kriisistä.
– Fossiilitaloudelle perustuvat yritykset ovat jo vuosikymmeniä sysänneet mainosretoriikallaan vastuun kriisistämme yksilön niskaan ajaakseen omaa etuaan. Valitettavasti esimerkiksi kierrättämällä ei saada aikaan tarpeeksi nopeita ratkaisuja, vaan tarvitaan juridisesti kaikkia sitovia lainsäädäntöjä, elokapinalliset kertovat.
Elokapinan toiminta tähtää näihin vaatimuksiin: Hallituksen on julistettava ilmastohätätila ja aloitettava kriisitiedotus, hallituksen on luotava sitova lainsäädäntö hiilineutraaliuden saavuttamiseksi vuoteen 2025 mennessä sekä laajennettava demokratiaa kutsumalla koolle kansalaisista koottu kansalaisfoorumi, joka käy keskustelua ilmastokriisistä tieteellisen tutkimuksen pohjalta.
Miksi Elokapinan toiminta ärsyttää monia ihmisiä?
Elokapinalliset näkevät, että kyse on osittain tiedon puutteesta, mutta myös siitä tosiasiasta, että liikkeen mielenilmaukset voivat vaikeuttaa ihmisten arkea.
– Kyllä me tiedämme häiritsevämme ihmisten arkea, ja olemme pahoillamme siitä. Samalla nämä radikaalit toimet ovat lähes ainoa tehokas keino saada ihmiset miettimään konkreettisesti ilmastokriisiä, Ruska Itkonen sanoo.
– Meille sanotaan usein, miksi ette protestoi toisella tavalla, esimerkiksi menemällä torille, mutta fakta on, ettei kovin moni silloin kiinnittäisi huomiota agendaamme, Itkonen lisää.
Samuli Gröhn on ollut katkaisemassa liikennettä kolme kertaa: kahdesti Joensuussa ja kesäkuussa Helsingissä. Jokaisella kerralla poliisi on kantanut hänet pois.
Hän kertoo kansalaistottelemattomuuteen kuuluvan omilla kasvoilla esiintymisen sekä juridisten seuraamusten kohtaamisen.
– Jokainen elokapinallinen on velvollinen ymmärtämään rikkovansa lakia. Emme me myöskään odota esimerkiksi putkan olevan mikään valtionhotelli, kuten on joskus väitetty.
– Hallituksemme ei ole ymmärtänyt kriisimme laajuutta ja kieltäytyy nykytilassa olemasta mukana varmistamassa meille turvallista ja elinkelpoista planeettaa. Vaatimuksemme eivät ole mielestäni kohtuuttomia – siksi aion jatkaa kapinointia, niin kauan kun muutoksen saavuttaminen vaatii, Gröhn jatkaa.
Elokapinalliset kertovat toimintansa olevan organisoitua. Mielenilmauksiin osallistujilla on selkeät roolit, kuten poliisikontakti, joka huolehtii virkavallan kanssa käytävästä viestinnästä, sekä de-eskaloija, jonka tehtävä on pahoitella aiheutettua häiriötä läsnäolijoille ja kertoa heille mistä on kyse ja kuunnella näitä.
– Emme päätä varttia ennen liikenteen pysäyttämistä, että mennäänpä tuonne. Käymme ennakkoon katsomassa paikat, ja laskemme esimerkiksi hälytysajoneuvot aina kulkemaan läpi, elokapinalliset kertovat.
Elokapinallisten vaatimuksia on kritisoitu erityisesti hiilineutraaliuden saavuttamisen suhteen Suomessa vuoteen 2025 mennessä. Vaatimusta on pitänyt epärealistisena muun muassa Suomen ympäristökeskuksen Ilmasto ja ilmansuojelu -yksikön eritysasiantuntija Karoliina Auvinen.
Näkevätkö elokapinalliset itse tavoitteen realistisena?
Samuli Gröhn toteaa, ettei hän itse tiedä, onko se konkreettisesti mahdollista, mutta siihen on pyrittävä kaikin voimin.
– En ole ilmastotieteilijä – tahdon vain että ihmiset saisivat nyt ja tulevaisuudessa elää turvassa sekä onnellisina, hän sanoo.
Suurena ongelmana Gröhn ja muut elokapinalliset näkevät länsimaiden haluttomuuden luopua yltäkylläisyydestään ja tuhoavasta elintavastaan.
– Olen itsekin Suomessa syntynyt ja tämän kulttuurin kasvatti ja siten osa ongelmaa, mutta se ei tarkoita sitä, etteikö meidän olisi yhdessä mahdollista tehdä perustavanlaatuista muutosta välittömästi.
Elokapinalliset kokevat ihmisten jakautumisen ilmastonmuutoksen suhteen suurena haasteena.
– Myös niitä ihmisiä tarvitaan, jotka ovat sitä mieltä, että meidät pitäisi viedä saunan taakse. Olemme ihmisten aiheuttaman ilmiön äärellä, ja meidän on se myös yhdessä ratkaistava.
– On vaarana että ilmaston kuumeneminen saavuttaa keikahduspisteen ja riistäytyy käsistä – sitä ei varmasti tahdo kukaan. Ilmastonmuutos ei ole kuin sähkösauna, jonka voi milloin vain halutessaan napsauttaa kiinni, Samuli Gröhn sanoo.
Tunteita kuumentava ilmastoliike
Tutkimukset ovat osoittaneet jo useita kymmeniä vuosia ilmastonmuutoksen vääjäämättömyyden. Elokapina tuo tällä hetkellä Suomessa toimivista ilmastoliikkeistä näkyvimmin esiin akuuttien ilmastotoimien välttämättömyyden.
Miksi Elokapinan toiminta jakaa ihmisiä niin voimakkaasti?
Itä-Suomen yliopistonlehtori, sosiaalipedagogiikkaan erikoistunut yhteiskuntatieteilijä Sanna Ryynänen kertoo, ettei Elokapinan harjoittaman kansalaistottelemattomuuden aiheuttamiin voimakkaisiin reaktioihin ole yksittäistä selitystä.
Ryynäsen mukaan Elokapinaan suhtautumisessa vaikuttaa tietenkin se, kuinka ihminen suhtautuu ylipäätään ilmastonmuutokseen ja kansalaistottelemattomuuteen.
– Elokapinan toiminta voi aiheuttaa tunnepohjaista vastustusta, joka liittyy voimakkaaseen ilmastoahdistukseen. Ilmastonmuutokseen liittyvien uhkien kohtaaminen tuntuu pahalta. Koko aihe haluttaisiin mieluummin sivuuttaa ja jatkaa elämää kuten ennenkin.
– Sitten on olemassa määräänsä äänekkäämpi joukko, jotka kieltävät ilmastonmuutoksen vakavuuden ja pitävät Elokapinan vaatimuksia kohtuuttomina. Siitä lähtökohdasta toiminta luonnollisesti nähdään jo lähtökohtaisesti liioiteltuna tai turhana meuhkaamisena. Tähän liittyy myös usein vasemmisto–oikeisto-vastakkainasettelu, jossa laitaoikeiston populistit nimeävät Elokapinan vasemmistoradikalismiksi, vaikka kyseessä on poliittisesti sitoutumaton liike, Sanna Ryynänen sanoo.
Suomessa luotetaan kansainvälisestikin mitattuna poikkeuksellisen vahvasti auktoriteetteihin ja viranomaisiin – ja kansalaistottelemattomuuteen suhtaudutaan sen vuoksi usein kielteisesti. Vaikka Elokapinan mielenilmaukset ovat ajallisesti ja paikallisesti kohdennettuja ja suunniteltuja, saatetaan ne Sanna Ryynäsen mukaan tulkita laajempana sitoutumisena tai kehotuksena säännöttömään anarkiaan ja lain rikkomiseen.
Kansalaistottelemattomuuteen suhtautumiseen liittyy Ryynäsen mukaan myös kysymys, miten demokratiaan ja kansalaisvaikuttamiseen ylipäätään suhtaudutaan.
– Jos demokratia nähdään valmiina rakenteena, jossa kansalaisen rooli on vain äänestää säännöllisesti, ja antaa päättäjien huolehtia asioista, niin silloin tämän kaltainen toiminta voidaan kokea jopa demokratiaa uhkaavaksi.
– Mikäli demokratia taas nähdään prosessina, jossa kansalaisen rooli on osallistua ja valvoa demokratian toteutumista, on Elokapinan toiminta mahdollista nähdä demokratiaa ylläpitävänä tai vahvistavana tekijänä.
Sanna Ryynänen muistuttaa, ettei Suomessa ole vahvaa mielenosoittamisen perinnettä ja kulttuuria, kuten vaikkapa Ranskassa, jossa on tyypillistä lähteä koko perheen voimin vaatimaan kaduille oikeuksia.
– Ihan tavallisetkin mielenosoitukset nähdään meillä monesti radikaaleina toimina ja ensisijaisesti nuoruuteen kuuluvana liikehdintänä.
Sanna Ryynänen näkee Elokapinan roolin merkittävänä ilmastokeskustelun esiin nostajana puolitoista vuotta jatkuneen koronapandemian keskellä.
– Vallitsevan koronatilanteen vuoksi ilmastokriisi on jäänyt yhteiskunnallisessa keskustelussa hieman taka-alalle. Elokapina on kuitenkin onnistunut toimillaan muistuttamaan siitä sekä herättänyt laajempaa keskustelua. Se ei ole kuitenkaan ainoa toimija Suomessa, joka pitää ilmastoasioita esillä.
– On myös hyvä muistaa, ettei Elokapina ole ensimmäinen eikä todennäköisesti viimeinen esimerkki kansalaistottelemattomuuden keinoin ajettavasta muutoksesta, joka saatetaan kokea ärsyttäväksi, pelottavaksi tai uhkaavaksi. On kuitenkin hyvä muistaa, että kansalaistottelemattomuudella on saavutettu monia sellaisia asioita, jotka nyt tuntuvat meistä itsestäänselvyyksiltä, kuten naisten äänioikeus.
Teksti Henri Jumppanen
Kommentoi Facebookissa