KOLUMNI Kävin juuri lenkillä. Koiran kanssa tietysti. Vielä en ole niin pitkälle tämän vuoden kesäkuntoprojektissani päässyt, että ilman tekosyytä poistuisin kovalla rahalla laitetusta numerokoodillisesta ulko-ovesta, johon ei kahdessa vuodessa ole saatu sitä koodia.
Näin 24-vuotiaana tuntuu vanhalta: olen pisimpään talossa asuneita, joka tuosta ovesta kotiavaimellaan kulkee. Ei, en asu opiskelijakommuunissa, vaan siinä kuuluisassa seitskytluvun taitteen betonitaideteoksessa.
Kävellessäni ohi alakoulun, jonka myös eräs tuore otsikoita hallitseva puheenjohtaja on muutama kalenterinkääntö sitten istunut, näin ihmisiä. Ihmisiä jotka hymyilivät, pelasivat frisbeegolfia, pohtivat syvällisiä, vetivät tupakkia sekä olivat oikeasti lenkillä tässä kauniissa metsälähiössä. Ihme kyllä, en nähnyt niitä köyhiä puukottajaraiskaajia, jotka asuvat rappukäytävässä.
En ole nähnyt niitä kahteenkymmeneen vuoteen. Kahteenkymmeneen vuoteen olen kyllä nähnyt hirven, joka rikkoi meikäläisen tekemän hiekkakakun.
***
Kauppalehden kirjoittaman jutun mukaan, missä siis viitataan tuoreeseen 60-70-luvun taitteen kerrastalolähiöiden sosiaalisia häiriöitä tutkineeseen väitöskirjaan, häiriötä syntyy huono-osaisuudesta. Olen viettänyt koko ikäni Tampereen eniten maksuhäiriöitä omaavilla alueilla, jonka voisi olettaa olevan jonkin sortin huono-osaisuuden indikaattori väestöä kategorisoiville immeisille.
Joidenkin mukaan nämä alueet ovat viimeisiä, missä haluaisi elämäänsä viettää. Jos jostain syystä löytäisin haikaran parkuvan yllätyksen heti huomenna, en epäröisi hetkeäkään missä naperon kasvattaisin. Niillä samaisilla maksuhäiriötäytteisillä ja persuja äänestävillä syrjäisillä sulmmeilla, joissa asemiehet aiheuttavat vaaratilanteita.
Edellisen sivulauseen kaltaisia totuuksia kotikulmistani löytää kirjoitettuna netistä – ihan kuin maailmalta saapuvat uutiset eivät tarpeeksi kertoisi, kuinka hyvin meillä täällä pumpulipuistossa menee.
***
Kun paikallislehti kertoo puukotuksesta “huonolla” seudulla, muistuttaa joku teräväkuuloinen ulkopaikkakuntalainen siitä testamentissaan vielä vuosienkin päästä. “Tuolla asuu pummeja ja tuolla rikkaita” -tyylisen johtopäätöksen pystyy tekemään mistä tahansa kaupungista kahden minuutin googletuksella, astumatta askeltakaan.
Sama asia kuin sanoisi, että belgialainen olut on pahaa ja kaikki venäläiset pelaa sikaa.
Asuinpaikan tuomitseminen päivääkään siellä pyörimättä, on mielestäni verrattavissa samaan ilmiöön, jossa suomalainen valittaa, kun ei ulkomaille mennessään saa kuin pelkkiä siivoojan tai puhelinmyyjän töitä. Ihan kuin olisi kumpaakaan kokeillut. Itse siivosin aikanaan sellutehdasta ja se oli suoraa sanottuna kurjaa. Sen takia, ettei kukaan tervehtinyt. Jännä juttu.
Nyt tiedät, mitä heti huomenna teet. Sen lisäksi, että iloitset mahdollisesta katosta pääsi päällä. Oli se sitten Varissuolla, Hervannassa, Eirassa tai Tuirassa.
Kommentoi Facebookissa