LUONTO Päiväperhosia ja kimalaisia on havaittu tänä kesänä selvästi viime vuotta enemmän, selviää Suomen ympäristökeskuksen kokoamista havaintoaineistoista. Päiväperhosten kokonaismäärä kasvoi 43 prosenttia ja kimalaisten 69 prosenttia.
Kesän sääolot ovat suosineet pölyttäjiä. Kevät alkoi ennätyksellisen kuivana, mutta kuivuus päättyi toukokuun lopulla. Sen jälkeen sateet ja lämpimät poutajaksot ovat vuorotelleet. Olosuhteet ovat tarjonneet pölyttäjille sekä ravintoa että niiden liikkumiseen ja lisääntymiseen sopivia jaksoja. Päiväperhosia ja kimalaisia havaittiin vielä elokuun alussa ajankohtaan nähden runsaasti.
Kesän havaintojen ennakkotietojen perusteella näyttää siltä, että yleisemmistä päiväperhosista 25 lajia runsastui viime kesästä ja 11 lajia väheni. Noin kolmanneksella lajeista yksilömäärät pysyivät lähellä edellisvuoden tasoa. Kaikkien päiväperhosten yhteenlaskettu yksilömäärä kasvoi 43 prosenttia.
– Tämän kesän hyvä tilanne ei kuitenkaan kerro lajien pitkän aikavälin kehityksestä, sillä hyönteisten määrät vaihtelevat paljon vuodesta toiseen. 2000-luvulla päiväperhosten kannat ovat keskimäärin hieman taantuneet, sanoo Suomen ympäristökeskuksen tutkija Janne Heliölä.
Vähentyneiden lajien joukossa oli etenkin kevään perhosia, jotka saattoivat kärsiä huhti-toukokuun kuivuudesta. Sen sijaan useimmat keski- ja loppukesän perhoset runsastuivat. Esimerkiksi nokkos- ja neitoperhosia esiintyi nyt selvästi runsaammin kuin parina edellisenä vuonna. Keskikesän yleisin päiväperhonen on useimmiten tesmaperhonen, jota tavattiin nyt monin paikoin hyvin runsaana.
Suomeen säännöllisesti vaeltavista perhoslajeista ohdakeperhosta tavattiin runsaasti, kun taas muita vaeltavia lajeja melko vähän. Harvalukuisemmista lajeista helmihopeatäplä taantui nyt selvästi kahden poikkeuksellisen hyvän vuoden jälkeen. Virnasinisiiven kannat säilyivät edelleen melko vahvoina.
Kimalaisten kokonaismäärä kasvoi seurannan ennakkotietojen perusteella 69 prosenttia viime kesästä. Yleisemmistä yksittäisistä lajeista 13 runsastui ja neljä väheni. Kimalaisten vuosittaiset kannanmuutokset ovat olleet suuria, kuten monilla muillakin hyönteisillä.
– Kimalaiset hyötyivät siitä, että kuivan kevään jälkeen kesä oli tasaisen lämmin ja sateinen. Tämän ansiosta mesikasvien tarjonta pysyi hyvänä, joten pesissä kehittyville toukille oli runsaasti ravintoa, sanoo Heliölä.
Kaikki yleisimmät kimalaislajit ovat olleet edellisvuotista runsaampia. Yleisimpiä lajeja ovat olleet tuttuun tapaan vaikeasti erotettavat mantu- ja kontukimalainen sekä peltokimalainen. Vähälukuisista lajeista runsaampana on tavattu etenkin hevos- ja pitkäsiipikimalaista.
Kimalaisia esiintyi vielä elokuun alussa ajankohtaan nähden runsaina. Uusien kuningattarien ja koiraiden lähdettyä pesistä yhdyskuntien toiminta kuitenkin taantuu vääjäämättä. Vain uudet kuningattaret talvehtivat, muut yksilöt kuolevat syksyn edetessä.
Päiväperhosten ja kimalaisten tämän kesän runsastuminen ei tarkoita, että pölyttäjien pitkän aikavälin kehityksessä olisi tapahtunut vastaava muutos. Hyönteisten määrät vaihtelevat luontaisesti paljon vuosien välillä esimerkiksi sääolojen vuoksi. Luotettavien kehityssuuntien tunnistamiseen tarvitaan siksi pitkiä, jopa 10–20 vuoden aikasarjoja.
Tiedot päiväperhosten ja kimalaisten runsaudesta perustuvat Suomen ympäristökeskuksen ylläpitämiin kansalaisseurantoihin. Molemmat seurannat perustuvat vapaaehtoisten havainnoijien työhön.
Lue myös: Jo kolmetoista saimaannorpan pyydyskuolemaa – verkko oli määräysten mukainen
Kommentoi Facebookissa