MAATALOUS ”Verkostoidu, osallistu ja keskustele, mutta älä unohda myöskään tekemisen iloa.” Nämä ovat olleet Oulun Yli-Iissä sijaitsevalla Kivirannan tilalla yksi tärkeimmistä ohjenuorista pärjäämisen suhteen.
Ja palo työhön on tuottanut myös toivottavaa tulosta, sillä tila on tullut tunnetuksi kestävästä ja hyvätuotoksisesta karjastaan. Lypsykarjatilalla on kasvanut vuosikymmenten saatossa 22 satatonnaria ja kolme 150-tonnaria. Satatonnarit ovat lehmiä, jotka ovat tuottaneet elinaikanaan 100 000 litraa maitoa.
Vuosina 2014, 2015 ja 2016 Kivirannan tila palkittiin myös Suomen kestävimmästä karjasta.
– Onhan nämä ihania huomion osoituksia. Mutta, saavutukset eivät ole tulleet kuitenkaan ilman työtä, tuuria ja sitä kuuluisaa maamiehen sitkeyttä.
– Karjanhoito ei ole myöskään liukuhihnatyötä. Onnistumiset vaativat katkeamatonta ketjua, pellolta navettaan ja tämä kaikki vaatii meiltä karjanhoitajilta ammattitaidon lisäksi myös jatkuvaa hereillä oloa, isäntäpari Maija ja Ari Kanniala tietävät kertoa.
Pienin askelin eteenpäin
Ari ja Maija aloittivat tilanpidon isännän kotitilalla vuonna 1988. Sukupolvenvaihdoksen aikoihin tilalla oli kahdeksan lehmää ja perinteinen parsinavetta.
Kuitenkin jo muutama vuosi myöhemmin 90-luvun alkumetreillä tilalle nousi 29-paikkainen, lypsyasemalla varustettu pihatto. Kymmenkunta vuotta myöhemmin, 2000-luvun alussa pihattoa laajennettiin 12 lehmäpaikan verran ja samalla myös lypsyasema vaihdettiin isompaan.
– Tällä mentiin jälleen muutama vuosi, kun vuonna 2005 rakensimme tilakeskuksen kylkeen kylmäpihaton. Näin saimme lypsypihattoon tarvittavaa lisätilaa ja pystyimme entisestään parantamaan karjan elinoloja.

Todennäköisesti Maija ja Ari jatkaisivat maidontuotantoa entisissä tuotantotiloissa, ellei perheen Aki-poika olisi kymmenen vuotta sitten ilmaissut mielenkiintonsa tilanpitoa kohtaan.
– Kouluttauduin LVI-asentajaksi, mutta viihdyin paremmin lypsymontussa kuin putkimiehenä. Niinpä tein päätöksen ja hain vanhempieni yllätykseksi maamieskouluun. Olen todella tyytyväinen tekemääni ratkaisuun.
Akin tekemän päätöksen myötä Kivirannan tilaa ryhdyttiin kehittämään entistä voimaperäisemmin.
– Tähtäimessä on luonnollisesti sukupolvenvaihdos, mutta sitä ennen päätettiin rakentaa uusi navetta. Karjamäärän kasvattaminen vaati kuitenkin lisämaata, joten ennen rakennusprojektia peltopinta-alaa lisättiin raivaamalla, ostamalla ja vuokraamalla, Ari taustoittaa.
Väljyys on iso osa hyvinvointia
Investointi tuotti kuitenkin toivotun tuloksen. Uusi kahden robotin pihatto otettiin käyttöön vuoden 2019 huhtikuussa.
– Kaikki sujui odotettua paremmin. Lehmät oppivat robotille parissa viikossa ja myös me karjanhoitajat olemme omaksuneet kaikki hienoudet pienistä ennakkoluuloista huolimatta. Onhan se työn luonne nyt muuttunut ja helpottunut ja muutenkin hommiin on tullut aivan uudenlaista sykettä, kolmikko kuvailee tyytyväisenä.
Kivirannan tilan uudessa robottipihatossa on 150 lehmäpaikkaa, mutta tavoitteena on kuitenkin pitää lypsävien määrä noin sadassa kahdessakymmenessä.
– Pidämme tärkeänä, että lehmillä on tilaa liikkua. Väljyys on iso osa hyvinvointia, joka näkyy parhaimmillaan myös maitokiloissa.

Vaikka Kannialan perheessä on aina panostettu karjan hyvinvointiin, niin uusien tilojen myötä se tulee entisestään korostumaan.
– Karjan eteen tehtävä työ on sydämen asia. Varsinkin nyt, kun karjaa on tietoisesti jalostettu robotille, niin edessä on paljon hienosäätöä ja ylläpitäviä toimintoja. Tavoitteena on luonnollisesti nopealypsyinen ja hyvärakenteinen karja, mutta unohtaa ei sovi myöskään luonnetta. Jos joukossa on esimerkiksi yksi kiusaajahenki, niin navettaterroristin takia kärsii koko karja, Maija-emäntä tietää kertoa.
Seuraava siirto isännän vaihto
Kivirannan tilalla on totuttu tekemään paljon oman perheen voimin, mutta myös ulkopuolinen urakointipalvelu ja muun muassa Pro Agrian tarjoamat asiantuntijapalvelut ovat tervetulleita.
– Osallistumme mielellämme myös erilaisiaan koulutuksiin sekä ammatillisiin pienryhmiin. Myös viljelijöiden omat nettiryhmät ovat todella kovassa nosteessa. Välillä on hyvä peilata oman tilan toimintaa myös ulkopuolisten silmin, Aki sanoo.
Myös tulevaisuuteen Kannialan viljelijäperhe katsoo luottavaisin mielin.
– Seuraava siirto on isännän vaihto, mutta ajankohta sukupolvenvaihdokselle on vielä auki. Ennen lopullista valtikan vaihtoa olemme miettineet myös maatalousyhtymän tai osakeyhtiön perustamista, mutta päätöksiä tämänkään suhteen ei ole tehty. Tällainen pitkä ja perusteellinen siirtymävaihe on myös Akin kannalta hyvä. Poika saa rauhassa perehtyä tilan toimintatapoihin ja omaksua sitä kautta askelmerkit kohti isännyyttä, Maija ja Ari sanovat.
- Haastattelu on julkaistu myös Suomalainen Maaseutu -kuukausilehdessä
Lue myös: Maidontuotantotilalla ollaan avoimia uuden edessä – ”Unelmat ovat tärkeä osa kehitystä”
Kommentoi Facebookissa