YMPÄRISTÖ Tuore tutkimus toteaa, että rehevöityminen on pudottanut silakan poikastuoton alle puoleen korkeimmalta tasolta. Porvoon edustalla 30 vuotta sitten tapahtuneen öljyonnettomuuden arvioidaan tappaneen silakanpoikasten vuosiluokasta lähes viidenneksen.
Suomenlahti on maailman kuormitetuimpia merialueita. Rehevöitymisen merkit ovat jo pitkään olleet selvät, ja vilkas laivaliikenne nostaa öljyonnettomuuden riskiä. Monet muistavat vielä tankkeri Antonio Gramscin tasan 30 vuoden takaisen öljyvuodon Porvoon edustalla. Onnettomuuden yhteydessä mereen joutui 570–650 tonnia raakaöljyä.
Rehevöitymisen ja öljypäästöjen vaikutuksesta Itämeren kaloihin ei kuitenkaan ole ollut määrällistä tietoa. Mitä esimerkiksi suomalaisen ammattikalastuksen tärkeimmälle kalalajille silakalle tapahtuu?
Helsingin yliopiston tutkijat ovat analysoineet lähes 30 vuoden ajan Suomenlahdelta kerättyjä tietoja silakkasaaliista, veden lämpötilasta, suolapitoisuudesta ja rehevyydestä. Tutkijat ottivat huomioon myös silakan kanssa ravinnosta kilpailevan kilohailin ja silakan suursyömärin, turskan, runsauden sekä Antonio Gramscin vuodon vuoksi öljylle altistuneen rannikon pituuden.
Rehevöityminen on vähentänyt silakan poikasten määrää Suomenlahdella 1980-luvun alusta saakka. Nykytilassaan Suomenlahden silakan poikastuoton arvioidaan olevan vain noin 40 prosenttia vuosikymmenten takaisesta suurimmasta mahdollisesta määrästä. Poikastuotannon heikentyminen laskee myös kestävää saalistasoa, ja tietää vaikeita aikoja ammattikalastukselle.
– Käyttämämme tutkimusmenetelmän ansiosta tiedon epävarmuus voitiin arvioida, ja se on hyödyllistä kalastuksen säätelyä koskevassa päätöksenteossa, sanoo yliopistotutkija Mika Rahikainen bio- ja ympäristötieteellisestä tiedekunnasta.
Tankkeri Antonio Gramscin karilleajoa seurannut öljyonnettomuus tappoi silakan poikasia laajalti vuonna 1987. Vuosiluokka oli lähes viidenneksen pienempi kuin normaalitilanteessa. Aikuisten silakoiden populaatiosta kuoli noin kymmenesosa.
– Esimerkiksi öljyvuodon vaikutuksia ei ole aiemmin voitu arvioida näin tarkasti. Vuodon jälkeen kesällä 1987 ja 1988 onnettomuuspaikan lähellä havaittiin runsaasti eri tavoin epämuodostuneita silakan poikasia. Niiden merkitystä koko populaation tasolla ei kuitenkaan pystytty silloin kuin arvailemaan.
Kalapopulaatioissa vaihtelua aiheuttavien seikkojen lista on pitkä. Esimerkiksi erityisen kylmä kevät johtaa yhtä suureen poikasmäärän pienenemiseen kuin Gramscin öljyvuoto. Myös suolapitoisuus, pedot ja kilpaileva laji vaikuttavat silakan lisääntymismenestykseen ja kasvunopeuteen.
Ympäristövahinkojen seurausten osoittaminen meriympäristössä on hankalaa. Ilmiöiden monimutkaisuuden vuoksi vahingon aiheuttaja ei luultavasti joudu maksamaan täysimääräisiä korvauksia aiheutetusta vahingosta.
– Yhteiskunnan etu on, että korkeatasoiseen osaamisen perustuvaa tietoa voidaan käyttää esimerkiksi oikeudenkäynneissä, joissa päätetään vahingon aiheuttajalle määrättävistä korvauksista, Mika Rahikainen toteaa.
Analyysi tehtiin Helsingin yliopistossa toimivan kalatalouden ja ympäristöriskien tutkimusryhmän, Suomen ympäristökeskuksen ja Luonnonvarakeskuksen tutkijoiden yhteistyönä.
Kommentoi Facebookissa