KOTIGOKKI Wien on kaupunki, josta voi huoletta kirjoittaa romaanin, tehdä elokuvan, tv-sarjan, elämänuran ja vaikka mitä – ja pääosassa on vain kaupunki, ja sen ihmiset. Ja korkeintaan mustavarikset.
Wien on myös kaupunki, jossa viikon loma käy hyvin lämmittelystä aiheeseen ja miljööseen.
Käveleminen Wienissä on palkitsevaa huolimatta siitä, että kaupungin julkinen liikenne on todella toimiva.
Sijainti ratkaisee
Wienissä kannattaa yöpyä vähintään Innere Stadtin reunalla. Innere Stadt on alue, jota rajoittavat Donaukanal ja puutarhakatu Ring. Eli kanava ja vähän isompi väylä. Kaikki nähtävyydet eivät sijaitse tuolla maapläntillä, mutta ihminen voi kyllä elää koko elämänsä poistumatta alueelta – ja uskoakseni ihan onnellisena. Tässä vanhassa keskustassa on turistille tarjolla elämysten kirjoa yllin kyllin.
Ringin puistot ovat olleet hienoston flaneerauspaikkoja, ja vehreät puistot kukkaistutuksineen ja suihkulähteineen ilostuttavat myös väsynyttä pohjoista kulkijaa.
Lisää nähtävää ja koettavaa löytyy heti Ringin ulkopuolelta. Paljon on saavutettavissa ihan kävelemällä, metro kulkee ja Ringiltä pääsee myös kiskobussilla vähän pitemmällekin. Metroa tarvitsee mmuun muassa mennäkseen Schönbrunnin linnaan, jonka tiluksilla Sissillä oli tapana ratsastella. Paikka on näkemisen arvoinen ja häkkieläimistä pitäville siellä on myös eläintarha.
Olemme itse asustelleet kahdessa neljän tähden hotellissa eli maanmainiolla Schwedenplatzilla sijaitsevassa Hotel Capricornossa ja Vorlaufstrasselta löytyvässä MyPlace Premium Apartmentsisssa. Molemmat ovat hyviä. Capricorno voittaa aamiaisvertailun, MyPlace on huoneistohotelli, mutta aamiainen kannattaa ottaa lisämaksusta. MyPlacessa tilaa on enemmän (meillä oli 55 neliötä keittiöllä) – Capricornon perushuone on melko pieni – ja katuosuus on hyvin rauhallinen ja sijainti on ehkä vielä hitusen parempi kuin Capricornossa.
Lentokenttäbussi tulee näiden hotellien väliin ja kävelymatka bussilta on olemattoman lyhyt. Bussi ei pysähdy matkalla kertaakaan, joten kuljetuksen logistiikka on oikeastaan ongelmaton.
Pari sanaa ruoasta ja juomasta
Wienissä on paljon pompöösiä, prameaa ja ulkokultaista, koska se on satumaisen rikkaiden ihmisten vanha kotipaikka, mistä meitä muistuttavat paitsi arkkitehtuuri, myös Sissi-krääsä (palaan ensi viikolla vielä Nuoren Keisarinnan kesämökkien ym. eleganssiin).
Samalla se on eloisa kaupunki, joka muuttaa muotoaan jatkuvasti.
Saksankielisissä maissa on siirtolaisuuden ansiosta myynnissä ehkä maailman parhaat kebabit. Wienissä on yksi katuruokakeskus ylitse muiden: Schwedenplatz. Se on oikeastaan paras katuruokapaikka, jonka tiedän. Jopa parempi kuin Street Food Karaván Budapest, joka ei sekään mikään hullumpi ole, mutta yllättäen kyllä kalliimpi.
Aukiolta löytyvät erilaiset kebabit, pizzat, hodarit, aasialaiset, makkarat, hampurilaiset ja muut murkinat. Alkoholilla ja ilman. Löytyy myös ihan asiallista kahvilaa ja italialaista ravintolaa. Ja metroasema.
Ainoastaan yhden kerran – Berliinissä – olen ehkä saanut paremman kebabin kuin Schwedenplatzin grillin Dürüm-kebab on.
Donaukanal virtaa vieressä ja kanavan varrelta löytyy puolestaan Motto am Fluss -ravintolalaiva, joka tosin oli tällä reissulla pettymys (ja edellisellä elämys). Paikka on niin suosittu, että pöytä kannattaa varata jo Suomesta lähtiessä. Se ei ole vaikeaa.
Näistä paikoista kertoo jotain se, että siellä liikkuvat paikalliset. Turistit ovat enimmäkseen toisaalla maksamassa ylihintaa keskinkertaisesta sapuskasta.
***
Schnitzel. Wieninleike. Se pakollinen. Sitä tarjotaan kahtena versiona: halvempi tehdään sianlihasta ja kalliimpi vasikasta. Ota, ihminen, vasikkaa. Laatuero on olemassa.
Wienerschnitzel kuuluu periaatteessa syödä Figlmüllerissä, joka on ruoan ”koti”. Pysytään Innere Stadtissa, ollaan osoitteessa Wollzeile 5. Pöytä varataan ennen matkaa lähtöä.
Jos et kuitenkaan viitsi varata pöytää ennakkoon, kipaise Hoher Marktille Jomaan. Tarjoilu on erinomaista ja niiden perunasalaatti taivaallista.
Kun Hoher Marktilla ollaan, kannattaa ehkä tutustua myös ruokakauppaan (sen kellon eli Ankeruhrin ihmettelyn ohella, ks. kuva). Aukion Merkur-kauppa on hieno ruokakauppa, jonka kerroksista löytyy kaikki tarvittava. Oikein pätevä, jos on keittomahdollisuus. Mutta sieltä löytyy myös viinibaari, jossa voi maistella kaupan olevia viinejä. Ei tarvitse (todellakaan, <hik>) ostaa shikaa shäkishä!
Itävallan eri alueiden viinit ovat tuossakin putiikissa hyvin edustettuina ja niitä säilytetään oikein eikä auringonpolttamassa ikkunassa.
Hoher Marktilta pääsee Judengassea pitkin pikku aukiolle, josta lähtee piskuinen Sterngasse. Numerossa 2 on Shakespeare & Company -kirjakauppa, jossa kulttuuri-ihmisen on käytävä ihan siinä missä Musikvereinilla ja oopperassakin.
Ihan siinä vieressä on myös Ruprechtskirche, joka on kaupungin vanhin kirkko, näkemisen arvoinen paikka, jonka Pyhän Tapaninkirkkoa ihmettelevät massat helposti missaavat. Stephans Domia ei pysty ohittamaan kuin… no, jääköön sanomatta.
Yleissivistykseen kuuluu käynti Naschmarktilla. Käynti vaatii Ringin ylittämisen (älä kävele päin punaisia), mutta matka kulkee myös kätevästi Secession-rakennuksen (Friedrichsrasse 12) vieritse. Ulkokohtainen tarkastelu riittää. Sesessionistit olivat kapinallinen taiteilijaryhmä, josta enemmän ensi viikolla. Kuten myös sen vieressä, Museokorttelissa, sijaitsevasta Leopold-museosta. Sesessionisteihin kuului koko joukko erinomaisia kuvataiteilijoita, joiden työt jaksavat ihastuttaa vielä tänä päivänä. Ja heistä kiinnostavimpien töitä löytyy Leopold-museon uumenista koko joukko.
Takaisin Naschmarktiin. Sitä suositellaan ruokapaikkana, mutta minusta se on hieman heikko esitys moiseksi. Ravintoloita on useita enkä nyt kehota olemaan kokeilematta. Minuun ne vain eivät vetoa. Tutustumisen arvoinen paikka kyllä muuten ja itselläni on tullut tavaksi törsätä rahaa maustekauppiaan tiskillä. Itse asiassa aika paljon pätäkkää. Minun tiskini on Gewürzeck.
Aina pitää mainita joku pizzeria tai italialainen ravintola. Valitaan tähän mainio Da Capo, Innere Stadtista tietenkin, osoitteesta Schulerstrasse 18. Ei maailman paras, mutta erittäin hyvä kuitenkin. Löytyy ruokaa niin vegaaneille kuin keliaakikoille. Eli sopii kaikille ja on siinäkin mielessä mitä mainioin mesta.
***
Viinissä ollessa kuuluu maistella wieniläisiä viinejä. Kaupungissa on 700 hehtaarin viiniviljelmät (matkaohje ensi viikolla).
Heurigen on tuote, johon ei kannata välttämättä rahojaan tuhlata. Mutta esimerkiksi Wiener Gemischter Satz on oivallista valkoviiniä, jota itse asiassa saa nykyään Alkostakin – siis yhtä laatua. Kerran, kun palvelu oli vähän ynseää eli olin brasseriessa sortsit jalassa kuin pahainen jenkkituristi, älysin tilata Gemischter Satzia saksalaisittain ääntäen ja kas: palvelu muuttui ystävälliseksi ja ripeäksi.
No, jos joku ulkomainen turisti tilaa Härmässä melko hyvällä suomella Porin Karhua, niin eiköhän henkilökunta ilahdu täälläkin.
Meidän perheen kesäsuosikkijuomiin lukeutuu ehdottomasti Aperol Spritz(er), jolla on tosin havaittavia sivuvaikutuksia, mutta ei niihin kuole.
Aperol on Alkonkin myymää mietoa katkeroa. Kotioloissa laitan drinkkiin 5 cl kuplavettä, 10 cl Aperolia ja 15 cl proseccoa. Lisäksi drinkkiin tulee jäitä ja puolen appelsiinin mehu. Ei tuoremehua, ne ovat liian happamia. Appelsiinimehu oli puolisoni idea. Kiitos siitä.
Näitä ei tarvitse juoda illassa kovinkaan monta.
Jatkuu viikon kuluttua palatsein ja museoin.
Kommentoi Facebookissa