Talvi-iltain tarinoita eli hyvää perussapuskaa kaikille – jauhelihapihvejä!

Ei niin näyttävää, mutta taatusti täyttävää!

Ei niin näyttävää, mutta taatusti täyttävää! (Kuva Timo Ernamo)

Jauhelihapihvejä, maa-artisokkaperunamuusia ja paahdettua keltajuurta. Aika helppoa ja hyvääkin vielä.

RUOKA Huomasin, että Kotigokki ei ole kirjoittanut kertaakaan tavallisesta jauheliharuoasta. Päätin korjata asian.

Ajattelin, että en tee lihapullia. Teen jauhelihapihvejä. Päätin, että ne ovat gluteenittomia.

Ajattelin, että teen muusia, mutta ostan ainekset 50–50 ja että ne ovat peruna ja maa-artisokka.

Ajattelin jättää kermakastikkeen väliin.

Ajattelin, että etikkapunajuuren ja maustekurkun voisi korvata paahdetulla keltajuurella, punajuuren keltaisella serkulla.

Sitten toimin.

Aluksi

Keltajuuren paahtaminen uunissa vie aikaa. Iso keltajuuri kypsyy 200 asteessa noin tunnissa ja vartissa. Pieni paahtuu vajaassa tunnissa. Iso on kätevämpi.

Keltajuuri on siis punajuuren makuinen juures ja sitä voi käyttää punajuuren sijaan oikeastaan aivan kaikkeen. Väriä ei tule, ei tule sotkuakaan eikä jälkien putsaus ole hankalaa.

Keltajuurta eivät vain aivan kaikki myy, eivät edes tunne. Sen saatavuus on parantunut nopeasti ja veikkaanpa, että suosio on yhä kasvussa.

Punajuuren edut ilman punajuuren haittoja.

Lihapullataikinaan ei tarvita korppujauhoja tai muitakaan jauhoisia jatkeita. Ne voi siis opetella tekemään aina gluteenittomina.

Perunamuusi tai pottuvoi tomii aina, mutta jos siitä tekee aromikkaampaa esimerkiksi palsternakan tai maa-artisokan avulla, ei kastikettakaan välttämättä tarvita.

Kaksi suurta keltajuurta matkalla uuniin. Tästä se lähtee!
Kaksi suurta keltajuurta matkalla uuniin. Tästä se lähtee! (Kuva Timo Ernamo)

Tarpeet kahdelle nälkäiselle

2 isoa keltajuurta

karkeaa suolaa

1/2 kg jauhoista perunaa

1/2 kg maa-artisokkia

1/2 limetin mehu

1/2–1 tl suolaa

suolatonta voita, ruokakermaa (laktoositonta)

vettä keittämiseen

400 g rasia naudanjauhelihaa

1 kananmuna

1/2 dl ruokakermaa

1 tl suolaa

1/2 tl sinappia

mustapippuria

voita ja rypsiöljyä paistamiseen

Tekemään!

Ota kaikki ainekset lämpimään – ehkä voita lukuun ottamatta – todella ajoissa, niin homma on helpompaa.

Laita uuni lämpiämään, pese kevyesti keltajuuret, laita hieman karkeaa suolaa pienehköön uuniastiaan ja asettele juurekset siihen. Laita astia uuniin.

Kuori perunat ja maa-artisokat. Ne kannattaa myös paloitella, että keittoaika lyhenee. Laita vettä sen verran, että juurekset peittyvät ja purista puolen limetin mehu vielä sekaan. Mikään ei tummene ja jos maku elää, siitä tulee vain aavistuksen parempi. Mutta tämä temppu siis takaa värin vaaleuden.

Jos et ole vielä opetellut käyttämään pyöriväteräistä perunaveistä, maa-artisokkien kuorimisen yhteydessä viimeistään suosittelen sitä. Pienen terävän veitseen kanssa ne muodostavat parivaljakon, jolla tästä mindfullnesin korvikkeesta selviää hengissä.

Maa-artisokan muotoilu on aina haaste kuorijalle. Mutta kyllä nekin kattilaan päätyvät.
Maa-artisokan muotoilu on aina haaste kuorijalle. Mutta kyllä nekin kattilaan päätyvät. (Kuva Timo Ernamo)

Ei ole syytä hätäillä nyt.

Ota jauheliha, laita se kulhoon, riko kananmuna, ripottele suola ja pippuri sekaan sekä lisää sinappia aivan vähän. Lisää kerma. Kastele kätesi ja ala vaivata taikinaa. Vaivaa riittävän pitkään, jotta rakenteesta tulee murekemainen. Muinaisessa kotitalouden oppikirjassa sanottiin, että mureketaikina on valmis, kun se alkaa tarttua kulhon reunoihin. Ei pässimpi ohje sekään.

Jos taikina tuntuu paksulta, lisää varovasti kermaa ja jatka vaivaamista.

Jätä lopuksi tekeytymään.

Laita muusikattila kiehumaan, sillä nyt on sen aika. Oletan, että juurekset ovat olleet yli puoli tuntia uunissa.

Tässä on hyvä väli suorittaa välitiskaus tai tehdä hetki jotain muuta.

Kun perunat ja maa-artisokat ovat kiehuneet 15–20 minuuttia palojen koosta riippuen, laita mieluusti kannellinen kasari liedelle, liesi täysille ja pannulle rypsiöljyä ja pala voita.

Ohjeen aineksista syntyvät vaikka tällaiset palleroiset.
Ohjeen aineksista syntyvät vaikka tällaiset palleroiset. (Kuva Timo Ernamo)

Lieden lämmetessä pyöräytä taikinasta neljä pihviä ja kun voi alkaa saada väriä, laita ne pannulle.

Paista pihvit molemmin puolin ruskeiksi, vähennä tehot miltei nollaan ja laita kansi päälle. Ne kypsyvät siellä omia aikojaan.

Keltajuuri on melko kiinteä, mutta jos kuoret alkavat tummua ja selkeästi irrota, ne ovat valmiita. Ota astia pois uunista. Voit nostaa juurekset jäähtymään leikkuualustalle. Haarukan ja terävän veitsen avulla pystyt leikkaamaan kannan ja kärjen juureksista irti ja halkaisemaan juurekset. Näin ne jäähtyvät nopeammin.

Kun ne ovat jäähtyneet tarpeeksi, irrota kuoret ja pilko juurekset haluamaasi muotoon.

Kauniita ja maukkaita ovat nämä keltajuuret.
Kauniita ja maukkaita ovat nämä keltajuuret. (Kuva Timo Ernamo)

Sammuta pihvien alta liesi, pidä kasari kansineen yhä liedellä.

Jos tällä välin perunat ja maa-artisokat ovat kypsyneet, kaada vesi pois niistä ja haihduta liika kosteus kattilasta liedellä. Murskaa ne survimella, lisää suola ja suolatonta voita siivuina sekä kermaa. Sekoita, kuumenna liedellä koko ajan sekoittaen ja ohenna kermalla, jos niin haluat. Maista lopuksi. Pitäisi olla hyvin maukasta ja täyteläistä.

Nyt olisi aika koota annokset.

Yhdistelmä kyllä toimii: täyteläinen muusi, perusmakuista pihviä ja suunraikastimeksi makeahkoa ja aromaattista keltajuurta.

Kastikkeen saa kukin tehdä omalla vastuullaan, oman makunsa mukaan.

Jos tähän viiniä ottaisi, niin ehkä portugalilainen Quinta das Setencostas (10,40/plo) olisi sopiva. Myös pullollinen kylmää lageria sopii mainiosti.

Kotigokki Timo Ernamo, itse teossa.
Kotigokki Timo Ernamo, itse teossa.

Kirjoittaja Timo Ernamo on 59-vuotias vaari, joka on työskennellyt kirjankustantamoissa miltei 30 vuotta. Se on lähes yhtä kauan kuin hän on kirjoittanut ruoasta.

Entisen aktiiviliikkujan voi nähdä metsässä sienikorin kanssa tai vesistöjen äärellä virvelin ja jopa onkivehkeiden kanssa heilumassa, niin rannalla kuin veneessäkin.

Hän on syntyperäinen raumalainen, joka lähti Helsinkiin opiskelemaan 1977 ja jäi sille tielle. Nykyisin hän on Johnny Knigan toimituspäällikkö. Kniga on WSOY:n itsenäinen kustannusyksikkö.

Kommentoi Facebookissa