Tiina on nyt oman tilan isäntä – ”En pelkää likaisia käsiä ja opettelen jos en osaa”

MAATALOUSYRITTÄJÄ Vihannin Lumimetsässä, vajaan 30 emon lihakarjatilaa luotsaava Tiina Törmikoski, 28, on onnellinen nainen. Kuluvan vuoden alussa Tiinasta tuli virallisesti kotitilansa isäntä ja askelmerkit tulevaisuuteen ovat selkeät.

– Onhan tämä hieno tunne. Sukupolvenvaihdos sujui mutkattomasti ja nyt on minun vuoroni viedä tilaa ja sen perinteitä eteenpäin. Kotitilan jatkaminen on todella arvokas asia, Tiina luonnehtii kiitollisena.

Tiinan tie isännyyteen on ollut vaiherikas, vauhdikas ja täynnä suuria tunnelatauksia. Lukion Tiina kävi Oulussa, jonka jälkeen hän suoritti Pudasjärvellä maatalouden perustutkinnon ja valmistui lopuksi hevosharrasteohjaajaksi.

– Pudasjärveltä jatkoin suoraan Haapavedelle, jossa täydensin hevospuolta ja opiskelin matkailupalvelujen tuottajaksi. Tämän jälkeen tein kuitenkin yllätyksellisen täyskäännöksen ja hankin itselleni kosmetologin koulutuksen.

Isän kisällistä isännäksi

Valmistuttuaan Tiina sai paikan oululaisesta kauneushoitolasta, mutta juuret polttelivat takaisin maaseudun rauhaan.

– Viihdyin työssäni, mutta samaa ei voinut sanoa kaupunkielämästä. Kypsyttelin ajatusta elämänmuutoksesta kuitenkin parin vuoden ajan, sillä halusin olla varma tunteistani. Ja kun tunsin tekeväni oikean siirron, yllätin läheiseni ja ilmoitin halukkuudesta jatkaa tilanpitoa, Tiina muistelee hymyillen.

Samalla kun Tiina muutti takaisin lapsuudenkotiinsa, hän aloitti pehmeän laskeutumisen kohti luomutilan isännyyttä.

– Osallistuin isäni rinnalla tilan töihin ja opiskelin siinä sivussa maaseutuyrittäjäksi. Kokonaisuus toimi moitteettomasti, sillä pari vuotta isän kisällinä kasvatti minusta ennakkoluulottoman oman tien kulkijan. Olen ylpeä myös isäni antamasta neuvosta: ”Jos et osaa, niin opettele!”

Tammikuussa 2018 Törmikosken emolehmätila siirtyi Tiinan nimiin.

– Arki jatkuu hyväksi havaituilla askelmerkeillä. Myös tuotantosuunta säilyi entisellään, vaikka yhdessä välissä mietin jopa lampolan perustamista. Vaakakupissa painoi kuitenkin kannattavuus, vaikka käytännössä lampaat olisivat helpompia käsitellä.

”En pelkää likaisia käsiä”

Tiinan tila on ollut luomussa sekä peltojen että karjan osalta jo vuodesta 1990 lähtien. Lihakarjaroduksi on valikoitunut limousine.

– Tutulla konseptilla on turvallista jatkaa. Suunnitelmissa elää luonnollisesti maltillinen laajennus. Lähitulevaisuudessa olisi ajatus lisätä emopaikkoja nykyisestä kolmestakymmenestä 45 paikkaan.

Mielessä on myös uuden hallin rakentaminen, mutta sen suhteen suunnitelmat elävät vielä omaa elämäänsä.

– Olen aina ollut hyvin taloudellinen, joten teen tarkat laskelmat ja vältän isoja ratkaisuja. Riskejä on toki otettava, mutta niiden suuruusluokkaan voi kuitenkin itse vaikuttaa.

Mittavia laajennussuunnitelmia jarruttaa myös se, että sinkkuna elävä Tiina haluaa pitää tilansa yhden naisen työpaikkana.

– Apuvoimat ovat toki lähellä, sillä isä ja kummisetä auttavat tarvittaessa. Pyrin kuitenkin siihen, että pärjään mahdollisimman pitkälle itsenäisesti. En pelkää likaisia käsiä enkä suuria haasteita. Olen opetellut jopa konehommia, Tiina paljastaa.

Tiina sanoo kulkevansa silmät ja korvat auki.

– Haluan kehittyä ja olen ahne oppimaan uutta. Teen itsenäisesti jo nyt valtaosan paperihommista, kuten viljelysuunnitelman, lohkokirjanpidon ja tukihakemukset. Seuraava tavoite on opetella tekemään investointilaskelmat.