KOLUMNI Säätytalolla pyöritettiin neljän vuoden välein toistuva näytelmä, jossa 250 poliitikkoa ja lobbaria olivat leipomassa hallitusohjelmaa. Esityksen tuloksena on synnytetty paperi, jossa vaalilupaukset loistavat poissaolollaan. Äänestäjistä vain harvat uskovat poliitikkojen vaalilupauksiin, ja eikä siihen ole mitään syytä uskoa nytkään.
Lähes parisataasivuinen hallitusohjelma kertoo, minkä puolueen äänestäjät saivat parhaiten toiveitansa läpi valtakunnan tärkeimpään poliittiseen paperiin. Voittajiin kuuluvat Suomen keskusta, vihreät ja RKP, häviäjiä ovat SDP:n ja vasemmistoliiton äänestäjät. Vasemmistopuolueet pettivät äänestäjänsä turhilla vaalilupauksilla, joista vain harva päätyi hallitusohjelmaan.
Tulevan pääministerin vappusatanen alle 1400 e/kk saaville eläkeläisille kutistui alle 1000 e/kk ansaitseville pieneläkeläisille maksettavaan viiteen kymppiin. SDP halusi vaaliohjelmassaan siirtää painopistettä pääomaverotuksen kiristämiseen ajamalla muun muassa osinkoverotuksen uudistamista. Tällaiset uudistukset on hallitusohjelmassa unohdettu, samoin kuin viiden prosentin yrittäjävähennyksen poisto. Onneksi hallitusohjelmaan saatiin kirjoitettua purkutavoite aktiivimallista, jota Juha Sipilä oli rakentamassa pääministerinä ja nyt jatkossa toteuttamassa sen poistoa. Politiikka on mahdollisuuksien taidetta, ainakin raskaan vaalitappion kärsineelle puolueelle.
Säätytalolla verotyöryhmän vetäjä SDP:n Timo Harakka ei saanut kirjattua vaalilupauksiaan perintöveron kiristämisestä ja vakuutuskuorien veronkierron estämisestä hallitusohjelmaan. Puheenjohtaja Antti Rinne puolestaan kannatti vaalikiertueella kaivosveroa ja sähköverkkojen valtiollistamisesta. Nyt nämä puppupuheet on joko kokonaan unohdettu tai ainakin haudattu ikuisiksi ajoiksi työryhmiin. Keskustan Sipilä pystyi ymmärrettävistä syistä estämään nämä uudistukset. Sen sijaan molemmille puolueille sopi kiinteistöveron nostotavoitteet määrittelemällä maalle ja rakennuksille korkeampi verotusarvo markkinahintaisena.
Ennen vaaleja lähes kaikki kansaedustajaehdokkaat kannattivat miljardien yritystukien leikkaamista. Nyt Rinne ja viisikon muut jäsenet päättivät, että tukia voidaan karsia ”peräti” sata miljoonaa euroa eli muutaman prosentin tukien kokonaismäärästä.
Vasemmistoliitto vastusti vaalipuheissaan valtion omaisuuden yksityistämistä. Nyt vasurit eivät enää puhu yksityistämisestä mitään, kun väylä- ja muita hankkeita rahoitetaan valtion omaisuuden myyntituloilla. Ennen puheenjohtaja Li Andersson todisti, ettei hyvin lypsävää lehmää kannata tappaa. Tulevasta ministeristä tuli vähän raaputtamalla teurastaja.
Vasemmiston vaalisaduille terveysmaksujen luopumisesta, tuloveroprogression lisäämisestä ja aggressiivisen verosuunnittelun rajoittamisesta kävi niin kuin ”puuta heinää” -tarinoille käy. Ne unohdetaan, vaikka Andersson vakuutti Säätytalolla, että ”ohjelma rakentuu paremmalle Suomelle”. Samassa tilaisuudessa Sipilä todisti hallitusohjelman olevan voitto keskustalle ja oli täysin oikeassa, niin hyvin lähes kaikki puolueen vaatimukset on kirjattu ohjelmapaperiin.
Tällaisia vaatimuksia keskusta sai kirjattua MTK:n tuella hallitusohjelmaan – varmistetaan ja parannetaan maatalouden kannattavuutta kansallisella tukijärjestelmällä, jossa huolehditaan ruokahuollosta maatila-, kala-, poro ja riistataloudella. Lisäksi tuetaan eläinten hyvinvointia parantavia investointeja. Näiden vaatimusten toteuttaminen aiheuttaa 35 miljoonan euron hintaisia lisätukia maatalouteen ja kertaluonteisia investointeja alkutuotantoon 150 miljoonan euron edestä. Asuntopolitiikkaan satsataan vain yhteensä 55 miljoonaa euroa ja samalla poistetaan asuntolainojen korkovähennys. Näin toimii vihervasemmistolainen hallitus.
Vihreät saivat hallitusohjelmaan ilmastotavoitteitaan, ruuhkamaksuja ja kaiken lisäksi kirjauksen kansallispuistojen lisäämisestä. Kiintiöpakolaisten määrää tullaan myös kasvattamaan. RKP puolestaan sai yhden ylimääräisen tyhjänpäiväisen ministerin salkun, ruotsin kielen pakolliseksi ylioppilaskirjoituksiin ja Vaasan keskussairaalaan ympärivuorokautisen päivystyksen.
Kaikki viisikon jäsenet halusivat eläinsuojeluvirkamiehen viran Seinäjoelle ja toive saatiin kirjoitettua hallitusohjelmaan. Olkaamme kiitollisia edes tämän vaalilupauksen toteuttamisesta.
Seppo Konttinen
Valtiotieteiden maisteri Seppo Konttinen oli Yleisradion taloustoimittaja vuosina 1974–2010. Hän on tunnettu kriittisistä artikkeleistaan ja syvällisestä perehtymisestä taustatietoihin.
Seppo Konttinen on kirjoittanut teokset Salainen pankkituki, Kansallisomaisuuden ryöstö, Suomalainen ruokalasku, Suora lähetys. Tosiasiaa Yleisradiosta, Lakien synty sekä Kallis ruokakassi. Hänen kolumnejaan voi lukea myös Valtiomahti-blogissa.
Kommentoi Facebookissa