METSÄHAUTA Keskusrikospoliisi löysi keväällä 2017 Kanta-Hämeen Hausjärveltä metsähaudan, jossa lepäsi neljä todennäköisesti sisällissodan aikana teloitettua nuorta miestä. Hautapaikka sijaitsi Hikiäntien varrella ja poliisi tutki haudan, koska sen epäiltiin mahdollisesti liittyvän toiseen, merkittävästi tuoreempaan henkirikostutkintaan.
Vihjeen mukaan muutaman kilometrin päässä vuonna 1991 murhatun Tuula Lukkarisen ruumiin löytöpaikasta on ollut ainakin vuosituhannen vaihteessa hautakumpu. Vinkki piti paikkansa: paikalta löydettiin selkeästi maasta koholla oleva sammalpäällysteinen kumpare, jonka toisessa päädyssä oli puinen, valkoiseksi maalattu risti.
Maanomistajan mukaan haudalla on aina ollut risti ja joku on vienyt sinne kukkiakin. Haudassa oli rinnakkain neljän eri ihmisen jäänteet. Hyvin pian oli selvää, että vainajat oli haudattu selvästi ennen 1990-lukua. Päivän Lehti kirjoitti tapauksesta tässä.
Koska vainajat olivat tuntemattomia, KRP pyysi viime vuoden kesäkuussa yleisövihjeitä vainajien mahdollisista henkilöllisyyksistä. Vihjeitä tuli kaikkiaan 30 ja niistä kymmenen johti DNA-vertailuun vainajien ja heidän mahdollisten omaistensa välillä. Vainajien DNA-näytteet saatiin haudoista löytyneistä luista, jotka tutkittiin Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tiloissa Helsingissä.
DNA-tutkimusten avulla kaksi neljästä Hausjärven vainajasta on nyt onnistuttu tunnistamaan. Toinen vainajista on vuonna 1893 syntynyt Karl Ivar Stenroos ja toinen vuonna 1903 syntynyt Niilo Johannes Lindqvist. Nuorukaiset olivat kuollessaan 24- ja 15-vuotiaita. Luututkimusten perusteella nuoret miehet teloitettiin ampumalla ja teloitusten epäillään liittyvän Hausjärvestä huhtikuussa 1918 käytyihin taisteluihin. Ampujat olivat mahdollisesti saksalaisia sotilaita, jotka mielsivät nuorukaisten kuuluneen punaisten joukkoihin.
Keskusrikospoliisi on järjestelemässä vainajien hautausta yhdessä omaisten ja Hausjärven seurakunnan kanssa. Kolme vainajista haudataan Hausjärven hautausmaalle, Karl Ivar Stenroos sen sijaan Hyvinkäälle samaan hautaan vaimonsa kanssa.
– Sadan vuoden takaisten rikosten ratkaiseminen tai vainajien henkilöllisyyksien selvittäminen ei varsinaisesti kuulu poliisin tehtäviin, mutta tässä tapauksessa koin tärkeäksi, että vainajat saadaan laskettua asianmukaisesti hautaan. Tämä tarina saa nyt päätöksensä, vaikka valitettavasti kaikkien vainajien henkilöllisyyttä emme onnistuneet selvittämään, sanoo jutun tutkinnanjohtaja, rikoskomisario Olli Töyräs Keskusrikospoliisista.
Keskusrikospoliisi kiittää saamistaan tiedoista ja vihjeistä. Ilman niitä ja tiivistä yhteistyötä eri asiantuntijatahojen kanssa ei henkilöllisyyksiä olisi pystytty selvittämään.
– Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksella sekä Keskusrikospoliisin Rikosteknisellä laboratoriolla oli keskeinen rooli luiden iän arvioimisessa, kuolemansyyn selvittämisessä ja vainajien tunnistamisessa DNA-testien avulla. Suurena apuna olivat myös alueen historiasta kertoneet sekä siitä aikanaan kirjoittaneet henkilöt, samoin kuin Hausjärven seurakunta, joka vastaa nyt vainajien laskemisesta haudan lepoon, Töyräs sanoo.
Hausjärven hiekkakuoppasurmina tunnettuun juttukokonaisuuteen kuuluvan Tuula Lukkarisen henkirikos on yhä ratkaisematta.
Kommentoi Facebookissa