KOLUMNI Nykyaikaista sodankäyntiä käydään aseiden sijasta entistä enemmän digitaalisesti ja erityisesti sosiaalisen median kautta. Venäjän hyökkäys Ukrainaan aiheutti sen, että vaikuttamisoperaatioita on suunnattu kiihtyvällä tahdilla länsivaltoihin.
Faktantarkistusorganisaatio AI Forensic kertoo, että venäläistä propagandaa sisältävien mainosten määrä moninkertaistui muun muassa Facebookia ja Instagramia ylläpitävän Metan alustoilla Italiassa, Ranskassa ja Saksassa kolme viikkoa ennen EU-vaaleja.
Uutiskanava CNN uutisoi puolestaan viikko sitten Yhdysvaltojen valtiovarainministeriön asettaneen pakotteita henkilöille, jotka toimivat Venäjän vaikuttamisoperaatioissa. Kaksi heistä maksoi peiteyhtiöiden ja valehenkilöllisyyksien turvin kymmenen miljoonaa dollaria nettivideoiden tuottamisesta amerikkalaiselle Youtube-kanavalle. Kanavan sisällöntuottajat puolustautuivat olleensa Venäjä-propagandan uhreja.
Sanomalehti Hufvudstadsbladet kertoo, että väärillä nimillä kirjoitettuja Venäjää myötäileviä mielipidekirjoituksia on julkaistu myös Ruotsissa. Kirjoittaja oli muun muassa ”Mikael Petersson”, mutta SVT:n ohjelma selvitti, että sen nimistä henkilöä ei asunut ilmoitetussa osoitteessa. Koska henkilöllisyyttä ei voitu vahvistaa, kirjoituksia on poistettu.
HBL:n mukaan samaa tapahtuu myös Suomessa. Sanomalehti oli julkaissut heinäkuussa käännytyslakia kritisoivan, sittemmin poistetun mielipidekirjoituksen. Lehdelle oli lähetetty myös teksti, jonka kirjoittajaksi ilmoitettiin ”Fredrick Mickelsson”. HBL ei voinut varmistaa henkilöllisyyttä, joten tekstiä ei julkaistu. Monet muut ruotsinkieliset lehdet sen sijaan julkaisivat kirjoituksen.
Mitä teksteillä halutaan saavuttaa? Tarkoitus on aiheuttaa epäluuloa, hämärtää tosiasioita ja heikentää yleistä mielipidettä olemassaolostaan taistelevan Ukrainan avustamista kohtaan. Venäjän hallinto ja Vladimir Putin eivät välttämättä ole trollauksen ja operaatioiden takana suoraan, vaan asialla voivat olla myös Venäjä-mieliset tahot sekä kuuluisat ”hyödylliset idiootit”. Kommunistijohtaja Vladimir Iljitš Leninin lanseeraamaksi väitetty käsite tarkoittaa naiivia henkilöä, joka edistää propagandaa, jonka tarkoitusperiä hän ei täysin itsekään ymmärrä.
Suomalaiset ovat kokeneet Ukrainan tukemisen omaksi asiakseen, sillä tapahtumat ovat tuoneet mieliin talvisodan, jolloin diktaattori Josif Stalin hyökkäsi puna-armeijan voimin Suomeen, tarkoituksenaan valloittaa maa. Suomi ei taipunut vaan puolustautui, mutta uhraukset olivat suuria. Vaihtoehtokin tiedetään, itsenäisyyden menettäminen.
Jo tuolloin esitettiin mielipiteitä, kuinka suomalaisten tulisi antautua, jotta ihmishenkiä säästyisi. Hyödyllisenä idioottina toimiminen ei aina ollut älykkyydestä kiinni, näin vaati muun muassa brittiläinen näytelmäkirjailija George Bernard Shaw, joka on saanut niin kirjallisuuden Nobel-palkinnon kuin elokuvamaailman Oscarin.
Neuvostoliiton hyökkäys yhdisti erikoisesti myös suomalaiset kommunistit kuin silloisen natsi-Saksan lehdistön, jossa tuettiin avoimesti Stalinin Suomelle asettamaa Terijoen nukkehallitusta. Samankaltainen epäpyhä liitto on syntynyt nyt, kun saksalainen Venäjä-mielinen äärioikeisto on ilmoittautunut syyttämään Ukrainan tukijoita sotakiihkosta nykyisten suomalaisten kommunistipuolueen jäsenten kanssa.
Venäläinen talvisotaa edeltänyt propaganda on kaivettu pölyttyneistä piironginlaatikoista, sillä saamme jälleen lukea sanomalehtien lukijapalstoilta, kuinka suomalaiset sotakiihkoilijat aiheuttivat talvisodan ja meidän pitäisi elää rauhallisessa rinnakkaiselossa ystävällismielisen itäisen naapurimme kanssa.
Oman maakuntani suurimman päivälehden Satakunnan Kansan palstoilla propaganda on näkynyt erityisesti Venäjän hyökkäyssodan alkamisesta lähtien, milloin alueen omat puheenaiheet Pori Jazzin menestymättömyydestä tai Pori Energian myyntisuunnitelmista eivät ole hallinneet koko ilmatilaa. Esimerkiksi lehden tekstiviestipalstalla 11.9. julistetaan seuraavaa:
”On pelottavaa, että Suomen sotakiihkoon saanutta kaveria kuunnellaan ja kumarrellaan kuin aikoinaan omahyväistä ulkoministeriä, joka sai talvisodan aikaiseksi.”
Suomen sotakiihkoon saanut ”kaveri” on tasavallan presidentti Alexander Stubb, sillä edellisenä päivänä eduskunnassa oli alettu käsitellä valtioneuvoston ulko- ja turvallisuuspoliittista selontekoa, jossa on nähty presidentin vahva kädenjälki. ”Omahyväinen ulkoministeri” lienee edistyspuolueen Eljas Erkko.
Eljas Erkon poika oli Helsingin Sanomien päätoimittaja ja Sanoma-yhtymän suurin yksittäinen omistaja Aatos Erkko. Satakunnan Kansa kuuluu nykyisin Sanoma-konserniin.
Erikoiseksi tekstiviestikampanjan tekeekin se, että propagandatekstien jälkeen lähetettyjä lyhyitä ja asiallisia huomautuksia siitä kansainvälisesti tunnustetusta tosiasiasta, kuinka Neuvostoliitto hyökkäsi Suomeen ja Venäjä Ukrainaan, ei julkaista. Yhden kerran julkaisun poisjättäminen voisi vielä olla sattumaa, mutta saman tapahtuessa eri aikoina kolme kertaa, kyseessä on lukijapalstaa moderoivan henkilön tietoinen valinta.
Syytä voidaan vain arvailla.
Lue myös: Suomen passi on vakoilijan varuste – Supo on paljastanut suomalaisia valehenkilöitä
Kommentoi Facebookissa