OLYMPIALAISET Wilma Murto sijoittui Pariisin olympiakisojen seiväshypyn finaalissa kuudenneksi.
Olosuhteisiin nähden tulos oli kuitenkin erittäin hyvä. Ylitys 470:stä oli Murrolta hänen nykykunnossaan jo iso saavutus.
– En mä tiedä, mikä on päällimmäinen tunne, kun niitä on helkkaristi. Koko pino tuolla. Ehkä päällimmäinen on kuitenkin se, että mä olen tosi ylpeä siitä, miten toi meni, Murto totesi haastattelussa.
– Ristiriitainen tunne tulee siitä, että tää ei ole lähimainkaan sitä, millaista kuvaa itselleni olen piirtänyt, miten Pariisin olympialaiset tulevat menemään. Jos olisi kaksi kuukautta tai neljä viikkoa sitten kysytty, niin en olisi uskaltanut haaveilla, että se menisi näin hyvin, hän jatkoi.
Murto painotti tunteidensa olevan kaksijakoisia. Jos kauden aikana ei olisi ollut loukkaantumisia, olisi hän taistellut Pariisissa mitalista.
– Olen sairaan ylpeä samaan aikaan, kun sain annettua sen, mitä annettavana oli. Surullinen siitä olen, että ei mennyt, kuten olisi tietyllä tavalla pitänyt mennä. Tai olen haaveillut, kuinka se menisi.
Finaalihyppyihinsä Murto oli tyytyväinen.
– Koen, että onnistuin niin hyvin kuin olisi voinut vaatia. Ei se mitään mun kauneinta seiväshyppyä ollut. Mutta noissa olosuhteissa tolla valmistautumisella en olisi uskaltanut haaveillakaan siitä, että 470:een saakka menen puhtaalla pelillä. Sen jälkeen se raja tuli vastaan, mitä oli annettavana. Toi oli lähellä tämän hetken äärionnistumista.
– Vauhtia olisi ollut hypätä 480. Mutta kyllä näki sen, ettei niitä kisahyppyjä hirveästi ole. Pino noita vastoinkäymisiä, joita on ollut, niin ei tän näin hyvin olisi pitänyt mennä. En usko, että oltaisiin tukitiimin kanssa pystytty tekemään enemmän, hän jatkoi.
Murron kausi on ollut hyvin rikkonainen. Oli jo sinänsä saavutus, että hän pystyi kuntoutumaan Pariisin olympialaisiin.
– Mä en ole oppinut pitkään aikaan mitään muuta kuin olen oppinut tästä viimeisestä seitsemästä kuukaudesta. Mitä kaikkea on tullut vastaan. Antaa luottoa, että jos tällaisella valmistautumisella on olympialaisissa kuudes, niin mitä sitten tapahtuu, kun kaikki on kunnossa.
Murto tiesi hyvin jo kesäkuun alussa, ettei tulisi taistelemaan Pariisissa mitalista. Hän on käsitellyt asiaa mielessään paljon.
– Kyllä sitä on saanut käsitellä viimeisen parin kuukauden ajan. Kyllä se oli sieltä Roomasta saakka selvää, ettei tää tule menemään kuin saduissa menee ja on pitkään haaveillut.
Nina Kennedy voitti olympiakultaa tuloksella 490. Hopealle sijoittunut Katie Moon ja pronssille sijoittunut Alysha Newman ylittivät 485.
– Kova on taso. Siinäkin mielessä toi kuutostila on enemmän kuin vähän aikaa sitten olisin osannut haaveilla. Tollaista tasoa kyllä odotinkin. Meidän lajissa on ollut hieno taso jo useamman vuoden ajan ja tuntuu, että nousee vain koko ajan, totesi Murto tuloksista.
Finaalin toinen suomalainen Elina Lampela ylitti 440 ensimmäisellään. 460 olikin sitten jo liikaa. Lampelan sijoitus oli 14:s.
Pettymys oli valtava. Lampela itki kesken haastattelun. Olympiakisoissa Lampela itki nyt toisen kerran. Myös Tokiossa 2021 hänelle tulivat kyyneleet silmiin, kun finaalipaikkaa ei silloin tullut.
– Kyllä mä olen pettynyt. Tuntui, että tänään olisi kulkenut. Korkea aloituskorkeus ja olihan tämä aika reilu korotus (460), mutta kyllä mä ajattelin, että tänään on hyvä päivä. Se oli sitten vähän liikaa, vaikka kisa lähti ihan hyvin käyntiin ja verkka tuntui ihan hyvältä.
– Hypyt eivät vain edenneet tarpeeksi. Finaaliin pääsy oli tavoitteeni, mutta niin. Varmaan parin viikon päästä alkaa tuntumaan paremmalta, Lampela kommentoi kisaansa.
Teksti Otto Palojärvi, Pariisi
Lue myös: Mitalia ei tullut naisheittäjiltä – Los Angeles 2028 voi olla toinen juttu
Kommentoi Facebookissa