ELOKUVAT Ruotsalaisohjaaja Mats Lindberg aloitti uransa vuonna 1997 TV:n puolella, kulttisarja Kenny Starfighterin avulla. Kaksitoista vuotta myöhemmin hän sovitti sarjasta hieman huonomman vastaanoton saaneen Kenny Begins -elokuvan.
Nyt sama siirtymä toistuu uudelleen. SVT:n ohjelmassa Svensk humor nähtiin vuonna 2013 pätkä, jossa Johan Rheborg (Solsidanin Fredde) oli pukeutunut keski-ikäiseksi naiseksi ja Robert Gustafsson (Satavuotias, joka karkasi ikkunasta ja katosi) esitti hänen aikuista, kotona asuvaa poikaansa.
White trash -ilmiöllä leikittelevä pätkä venähti lopulta 16 jaksoa sisältäväksi nettitv-sarjaksi. Nyt siitä on muovattu myös kokopitkä elokuva, joka sai Suomen ensi-iltansa muutamissa kaksikielisissä kaupungeissa 11. marraskuuta ja rantautuu vielä ainakin Tampereelle tulevana perjantaina.
Tiedotteiden mukaan TV-sarja on ollut Ruotsissa menestys. Elokuvakin on kerännyt ruotsalaislähteiden mukaan hyvin yleisöä, mutta on saanut kriitikoilta nihkeän vastaanoton. Ymmärrän täydellisesti minkä takia.
Överiä, muttei hauskaa
Rakastan tässä vuosituhannessa sitä, kun viihteen puolella asioita uskalletaan venyttää tarkoituksella yli. Kasarielokuvien parissa kasvanut nuori ruotsalaisohjaaja voi saavuttaa yli 26 miljoonaa katselukertaa ympäri maailmaa, tuottaessaan intohimonsa pohjalta täysin överiksi vedetyn ohjaustyön (Kung Fury).
Morran & Tobias – Kuin taivaan lahja on niin ikään lyöty täysin läskiksi. Minkäänlaista ideaa tai taustalla olevaa paloa ei sen kautta kuitenkaan välity. Ennemmin vaikuttaa siltä, että työryhmä on tähdännyt tietoisesti surkeaan lopputulokseen, ärsyttääkseen kriitikoita ja pitääkseen saamallaan budjetilla hauskaa kuvauksissa.
Rheborgin esittämä Morran on kärsimätön, todennäköisesti jokaisessa kohtauksessaan tupakkaa polttava yh-äiti, jonka absurdilla habituksella ja toistohuumorilla yritetään repiä halpoja nauruja katselijoilta. Gustafssonin näyttelemä Tobias on puolestaan 36-vuotias peräkammarin poika, joka keskittyy lähinnä tilaamaan verkkokaupoista turhia esineitä sekä ilkeilemään äidilleen.
Elokuva rakentuu kaksikon riitelyn, sotkemisen ja siivoamisen varaan. Lopussa tarinan jonkinlaiseksi selkärangaksi saadaan myös hyvin löyhä juoni, mutta suurimman osan ajasta leffa tuntuu siltä kuin irrallisia sketsejä olisi leikattu toistensa perään vailla minkäänlaista visiota. Jo ensimmäisen puolen tunnin aikana salista lähtee ihmisiä kesken näytöksen.
Mieleenpainuvaa, mutta tuskallista
Morran & Tobias tuo mieleen vuonna 2007 ilmestyneen belgialaislyhäri Mompelaarin, jossa (niin ikään transvestiitilta näyttävän) äitinsä luona asuva ”mumisija” heitetään mitä oudompien kohtauksien keskelle ilman mitään selityksiä.
Erona näillä on se, että siinä missä Mompelaar nauratti ja välillä jopa ahdisti äärimmäisen mustalla huumorillaan, Morran & Tobias aiheuttaa ainoastaan ärsyyntymistä. ”Vitseistä” puuttuu kokonaan ajoitus ja ns. punchit eli ne terävät koukut, joilla viimeistellään osuma nauruhermostoon.
Leffa jää kyllä mieleen. Varsinkin nyt kun elokuva tuskin näkee laajempaa Suomen levitystä, tuskallisen teatterielämyksen jakaminen muille saattaa toimia kivana kuriositeettina rainan nähneille. Voi myös olla, että sekoilu olisi toiminut paremmin mikäli olisi tutustunut TV-sarjaan ennen leffaa.
Uskallan kuitenkin väittää, että tässä jäädään potentiaalista yhtä kauas kuin viimeisimmät Kummeli-elokuvat jäävät saman ryhmän kulta-ajoista ysärillä.
Kommentoi Facebookissa