Aatun tilalla asenteella on iso merkitys pärjäämiseen – ”Euroja ei ole koskaan ollut tuhlattavaksi asti”

Aatu sanoo olevansa monessa mielessä onnekas maajussi. – Minulla on ympärilläni vahva tukiverkosto, sillä tarvittaessa myös vanhempani ja velipojat osallistuvat tilan töihin.

Aatu sanoo olevansa monessa mielessä onnekas maajussi. – Minulla on ympärilläni vahva tukiverkosto, sillä tarvittaessa myös vanhempani ja velipojat osallistuvat tilan töihin. (Kuva Anne Anttila)

Nuoren isännän kuuteen vuoteen sisältyy hieman haasteellisimpiakin aikoja.

MAATALOUS Aatu Korpi otti kotitilan nimiinsä kuusi vuotta sitten. Tuolloin tilan nuori isäntä oli armeijassa ja ikääkin vasta 19, mutta into maajussin saappaisiin oli kuitenkin kova.

– Onhan tässä monenlaista ollut, mutta hetkeäkään en ole päätöstäni katunut. En vaikka kuuteen vuoteen sisältyy hieman haasteellisimpiakin aikoja. Olen tullut siihen lopputulokseen, että aina ja kaikessa asenne ratkaisee. Ja tietä tasoittaa luonnollisesti myös omasta perheestä koostuva tukiverkosto, Aatu muotoilee kiitollisena.

Sukupolvenvaihdoksen aikoihin Korven tilalla oli 19 lypsävää ja nykyaikaistettu parsinavetta.

– Puitteet olivat kaikin puolin kunnossa, joten siirtyminen isännän saappaisiin oli turvallista ja hyppy isännyyteen sujui muutenkin mallikkaasti, maaseutuyrittäjäksi kouluttautunut Aatu muistelee.

Poikamiesisäntä Aatu sanoo kehittävänsä tilaa pieni pala kerrallaan.

– Asetan tavoitteita, mutta etenen kuitenkin harkiten. Euroja ei ole ollut koskaan tuhlattavaksi asti, joten kartoitan hyvin tarkkaan myös mahdolliset riskitekijät.

Pihaton myötä Korven tilalla siirryttiin myös aperuokintaan. – Isäntä ja emäntä ovat tilan tärkeimmät henkilöt, joten kaikessa on ajateltava myös omaa jaksamistaan.
Pihaton myötä Korven tilalla siirryttiin myös aperuokintaan. – Isäntä ja emäntä ovat tilan tärkeimmät henkilöt, joten kaikessa on ajateltava myös omaa jaksamistaan. (Kuva Anne Anttila)

Mukanaolo vaatii kehittymistä

Jo isännyyden ensimetreillä Aatu rakensi itselleen pitkän tähtäimen toimintasuunnitelman, johon kuului karjamäärän lisäämisen lisäksi myös uusi navetta.

– Pysyäkseen mukana on pystyttävä myös kehittymään. Kaikki ei tapahdu kuitenkaan hetkessä. Esimerkiksi minun tilalla rakennusprojekti nytkähti liikkeelle vasta siinä vaiheessa, kun peltojen kunto sekä karjanjalostus olivat kohdillaan.

Korven tilan moderni, yhden robotin lypsypihatto otettiin käyttöön vuoden 2019 lokakuussa. Aatun mukaan rakennusprojekti eteni maaliin puolessa vuodessa, aikataulun mukaisesti ja muutenkin ilman suurempia ongelmia.

– Hyvä suunnittelu, toimiva tiimi ja asiansa osaavat työntekijät olivat avain onnistuneeseen lopputulokseen. Suosin lisäksi suomalaista ja käytin mahdollisimman paljon myös kotikylän työvoimaa.

Ennen robottipihattoon siirtymistä Aatulla oli hoidettavanaan 27-päinen lypsykarja. Tällä hetkellä lypsyssä on 63, mutta jos kaikki menee mallikkaasti, niin karjaa on mahdollista lisätä myös toisen robotin verran. Sen aika ei ole kuitenkaan vielä.

Aatu Korpi ryhtyi kotitilansa isännäksi kuusi vuotta sitten. – Kyllähän tämä mukavalle tuntuu. Tykkään työstäni ja uusien tilojen myötä intokin kasvoi entisestään.
Aatu Korpi ryhtyi kotitilansa isännäksi kuusi vuotta sitten. – Kyllähän tämä mukavalle tuntuu. Tykkään työstäni ja uusien tilojen myötä intokin kasvoi entisestään. (Kuva Anne Anttila)

Tili tulee maidosta

Lypsypihaton myötä Korven tilalla siirryttiin myös aperuokintaan.

– Taustalla ovat järkisyyt. Tämä on pääsääntöisesti yhden ihmisen työpaikka, joten siihen saumaan sopii parhaiten yksinkertainen ape.

Puolen vuoden käyttäjäkokemukseen nojaten Aatu sanoo tehneensä elämänsä parhaimman investoinnin.

– Sekä oma että karjan hyvinvointi saatiin nostettua kerralla aivan uudelle tasolle. Työtä helpottavat tekijät, kuten lypsyrobotti tuo joustoa työhön ja antaa sopivasti myös vapauksia. Kun elämä ei ole täysin sidoksissa kelloon, niin jaksaminenkin on aivan toista luokkaa.

Uuden navetan myötä Aatu sanoo keskittyvänsä nyt entistä tiiviimmin itse maidontuotannon kehittämiseen.

– Tili tulee maidosta, joten ei työt tähän lopu. Sitä riittää jatkossakin, kuten myös haasteita. Keskiössä on edelleen kuitenkin karjan hyvinvointi ja sen lisääminen. Niinpä seuraavaksi rakennamme jaloittelutarhan ja myös laiduntamista tullaan jatkamaan. Kiitollinen lehmä on tilan paras tukipilari.

  • Haastattelu on julkaistu myös Suomalainen Maaseutu -kuukausilehdessä

Lue myös: Anna tekee kotitilansa töitä käsivoimin – ”Päivän jälkeen ei tarvitse lähteä enää jumppasalille”

Kommentoi Facebookissa