TERVEYS Jalasjärvisen omakotitalon pihamaalla on menossa veljesten välinen paini. Perheen vanhemmat, Katja ja Marko Palmunen katsovat sivusta jälkikasvunsa railakasta temmellystä ja huokaavat syvään.
– Tällaista tämä on päivästä toiseen. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita ei tule puuttumaan. Sivullisia tempaukset hirvittävät, mutta meille tämä on tavallista arkea, Katja-äiti sanoo naureskellen.
Vauhdikkuudesta huolimatta Palmusen perheessä vallitsee rento tunnelma.
– ADHD on osa meitä. Ei aktiivisuuden ja tarkkaavaisuuden häiriö lähde itkemällä pois. Meidän on vain opittava elämään tämän kanssa. Samaa toivoisimme myös kanssakulkijoiltamme. Ymmärtämättömyys ja tietämättömyys saa usein aikaan ikäviä tilanteita, Katja tietää kertoa.
Katja-äidin lisäksi toimintakykyä heikentävästä neuropsykiatrisesta häiriöstä kärsivät Henri, 23, Roni, 15 ja Kimi, 13.
Hallitsematonta raivoa
Ensimmäisenä yliaktiivisuudelle antoi kasvot Henri, jolla ADHD diagnosoitiin 12-vuotiaana.
– Sievästi sanottuna olin hurja lapsi ja vielä hurjempi nuori. Kun sanat loppuivat, alkoivat nyrkit heilua. Raivokohtaukset olivat näin jälkeenpäin ajateltuna kauheita. Heittelin reppuja ja niiden perään reppujen omistajia, Henri taustoittaa.
Myös opettajat joutuivat tulilinjalle. Kilahduksista seurasi koulusta erottaminen ja laitoskierre.
– Olen ollut lähes puolet elämästäni laitoksissa. Ensimmäinen vuosi meni lastenosastolla, sen jälkeen oli vuorossa nuorten osasto ja sitten alkoi perhekotiralli, Henri kertoo.
Alkuvaiheessa Henrin raivokohtauksille ei löydetty syytä. Syytä haettiin vain kotikasvatuksesta, vaikka kasvatuksella ei ole mitään yhteyksiä itse häiriöön.
– Vasta kolmannen ADHD-testin jälkeen havahduttiin todellisuuteen ja pojalle määrättiin oireita vakauttava lääkitys, Katja-äiti muistelee.
Pahimmillaan Henrin elämä oli täydellistä kaaosta.
– Olin kävelevä katastrofi. Sisälläni oli niin paljon hallitsematonta raivoa, etten hillinnyt itseäni. Kiukun noustessa pintaan jyräsin kaiken alleni, huusin ja rikoin paikkoja. Hurjimmillani saatoin sytyttää nuotion huoneeni lattialle, Henri paljastaa.
”Lääkitys menettänyt tehonsa”
ADHD:n oireita ovat aggressiivisuuden lisäksi myös impulsiivisuus ja yliaktiivisuus. Palmusen perheen esikoinen tietää kokemuksesta, mihin oireet voivat pahimmillaan johtaa.
– Laitoskierteen lisäksi jouduin hetkeksi myös edunvalvontaan. Muutama vuosi sitten innostuin tekemään kahdeksan tuhannen euron edestä nettiostoksia. Jätin kaikki maksamatta, joten siinä menivät luottotiedot ja mahdollisuudet itsenäiseen talouden hallintaan, Henri paljastaa.
Katjan mukaan ADHD-oireiselle on tyypillistä, että pää menee lujaa, mutta itsesuojeluvaiston puuttuminen vie toiminnan äärirajoille. Edunvalvontaa Henri pitää kuitenkin omalla kohdallaan elämää tasoittavana arpajaisvoittona.
– Edunvalvonnan aikana ei ollut varaa varaa hölmöillä ja se oli muutenkin opettavainen ajan jakso, Henri kertoo hyväntuulisena.
Henri sanoo opetelleensa muutaman vuoden ajan myös itsenäistä asumista. Oireet ovat ajan myötä hieman tasoittuneet, vaikka itse lääkitys ei enää tehoakaan.
– Aika näyttää miten äijän käy. Olen kuitenkin jo oppinut elämään häiriön kanssa. Siinä vaiheessa, kun tunnen kiivastuvani, lähden ulos tupakalle tai kaivamaan äidille perunamaata, Henri kertoo.
Vertaistuki tärkeää
Omalla esimerkillään Henri haluaa näyttää tietä myös ADHD-häiriöstä oireileville pikkuveljilleen, Ronille ja Kimille. Vertaistuki auttaa ja opastaa pahimpien tilanteiden ylitse.
– Itse olen hakenut oppia oireiden kanssa elämiseen erilaisista vertaistukiryhmistä ja kursseilta.
Henri toivoisi myös opettajien huomioivan luokan ”hermoherneen” oikealla tavalla. Tieto auttaa sekä suhtautumaan että toimimaan oikein. ADHD-häiriöistä on aivan turha vaatia rauhoittumaan.
– Helpommalla pääsee, jos antaa raivopuuskan saaneen poistua luokasta vapaaehtoisesti. Käskyttäminen aiheuttaa vain lisää ongelmia, Henri tietää kertoa.
Palmusen perheen pojat ovat aina opiskelleet pienluokissa.
– Tarvitsen edelleen tilaa ympärilleni, sillä en pysty keskittymään vain yhteen asiaan. ADHD-oireiselle on tyypillistä, että iso energiamäärä täytyy jakaa samaan aikaan useampaan eri asiaan. Koulumenestys oli hyvä, kun esimerkiksi koetta tehdessä sain kuunnella musiikkia, Henri selvittää.
Muutama vuosi sitten ADHD-diagnoosin saanut Katja-äiti osaa sen sijaan peilata elämää astetta maltillisimmin askelin.
– Aikuisiällä häiriö lievenee ja on näin ollen helpommin hallittavissa. Olen kuitenkin opetellut ja opettanut myös poikiani siihen, että raivareita voidaan hillitä huumorilla.
Kommentoi Facebookissa