LEMMIKIT Tilavan rivitalon aidatulla terassilla istuskelee kolme valpasta kissaa. Komeat kollipojat, noin seitsemänvuotiaat Antti, Unski ja Aapeli silmäilevät tulijaa uteliaina. Huomattuaan vieraan harmittomaksi, pojat kääntävät selkänsä ja tassuttelevat tiehensä.
Saan kuitenkin uutta seuraa, kun vastaan tallustelee edellisten ikäluokkaa oleva Keke, Väiski, 6 vee sekä neljävuotias neitokisu Ainomirri. Kolmikko tervehtii tulijaa kissamaisen viehkeästi. Pusu, pusu ja vielä kolmannenkin kerran iso pusu. Tämä tarkoittaa siis pohojalaasella kattikielellä sanottuna: ”Notta, tervetulua ny sitte vaan! Ja tuliaasiakin löytynee?”
Ja löytyyhän niitä. Onneksi osasin varautua kahdeksan kisun verran. Löydän vielä yhdestä kissakamarista kaksikon, päällikkö-Tipin, 11, ja pienen, noin kolmevuotiaan Enkelitytön. Heillä on talon emännän Tuula Niemelän mukaan menossa päivittäinen ”terapiatunti”, jonka pääpainopiste on yhdessäolo.
– Kyseessä on turvalliseen perhe-elämään totuttautuminen. Enkeliksi nimetty kissatyttö tuli taloon viimeisenä ja on taustoista johtuen edelleen hyvin arka. Enkeli joutui viettämään elämänsä ensimmäiset vuodet luonnon armoilla.
Kattikomppanian johtajana toimiva Tipi on kuitenkin talon tunnettu luottopakki ja tällä hetkellä ainoa, johon Enkeli luottaa.
– On ihanaa seurata kaksikon leikkejä ja huomata samalla, kuinka nopeasti kaksikon välille on syntynyt luja tunneside. Vaikka Tipi on hyvin kiivasluonteinen, niin nestorilta löytyy myös uskomaton määrä sosiaalisia taitoja, Tuula luonnehtii kiitollisena.
Lemmikki ei ole lelu
Seinäjokelainen Tuula Niemelä tuntee kissat ja kissan sielunelämän mutkineen, mäkineen ja oikopolkuineen. Seinäjoen seudun eläinsuojeluyhdistyksen hallituksessa ja sen puheenjohtajanakin toiminut Niemelä pyöritti viiden vuoden ajan myös eläinten sijaiskotia.
Sijoitettuun tulleet kissat olivat pääsääntöisesti luonnosta löydettyjä tai niin sanotuilta ”kissamummoilta” huostaan otettuja.
– Jatkaisin edelleen sijaismammana, mutta innostuin laajentamaan osaamisaluettani ja perustin kissanhoitopalveluja tarjoavan yrityksen, Happy Rockin. Käytännössä jalkaudun kentälle eli hoidan, ruokin, ja leikitän kissoja heidän omassa kodissaan. Tällä tavoin kissojen turvaverkko ja rutiinit säilyvät ennallaan omistajien ollessa vaikka matkoilla.
Vaikka Tuula vaihtoi toimenkuvaansa, niin tarve sijaiskodeille on edelleen kova, sillä Suomessa hylätään vuosittain noin 20 000 kissaa. Hylkäämiseen johtavista syistä myös eläinsuojeluyhdistyksen entisellä puheenjohtajalla on sanansa sanottavana.
– Lemmikki ei ole lelu! Jokaisen tulisi muistaa, ettei lemmikkiä tule ottaa kevein perustein, kuten esimerkiksi kivaksi kesäkaveriksi pienelle lapselle. Tällaisissa tapaukset johtavat surullisen usein siihen, että syksyn tullen rakkauteen ja huolenpitoon tottunut lemmikkipoloinen heitetään kuin kulunut lapanen nurkkaan ja jätetään yksin.
Pelko hylätyksi tulemisesta
Olipa sitten kyseessä kissa, koira tai mikä tahansa eläin, niin huolenpidossa ei tunneta sanaa ”määräaikainen”, Tuula korostaa.
Lemmikin, kuten kissan sijoittaminen uuteen kotiin ei ole Tuulan mukaan kuitenkaan läpihuutojuttu, sillä hoivattavilla on takanaan takkuinen elämä.
– Traumaattinen menneisyys jättää aina jälkensä. Jokaisella lemmikillä on oma luonteensa, mutta yhteistä kaikille on kuitenkin pelko hylätyksi tulemisesta. Tämä korostuu vihana ja toisilla vastaavasti arkuutena. Luottamuksen takaisin saaminen ei tapahdu hetkessä. Siihen tarvitaan rakkautta, rapsutuksia ja lukematon määrä aikaa, Niemelä tietää kokemuksesta.
Tuulan kipparoimassa kissavaltakunnassa ja sen kahdeksalla kovan onnen soturilla on kaikki hyvin. Siinä vaiheessa kun Tuula päätti lopettaa sijaiskotitoiminnan, talon asukit saivat jäädä rakastetun kissamammansa hoiviin.
– Halusin adoptoida heidät kaikki. Minulla on tilaa, tahtoa ja vuosikymmenten kokemus kissoista. Lisäksi olen rakentanut elämäni siten, että sekä sydämeni että sohvani on varattu vain ja ainoastaan näille ihanille karvatassuille.
Ihmeiden joulu
Tuula ja hänen kahdeksan karvakaveriaan viettävät joulua hyvin perinteiseen tapaan. Seinällä roikkuva joulukalenteri on avattu jo joulukuun toisena päivänä viimeistä luukkua myöten. Tästä on turha syyttää kuitenkaan kissoja, vaan käpälän voi osoittaa suoraan kissanminttuja koloihin tunkevan valmistajan suuntaan.
Myös joulukuusi on ehditty riisua muutaman päivän sisällä noin viisi kertaa, joista kaksi makuuasennossa, sillä syystä tai toisesta joulupuu ”pyörtyi”. Niin, ja niistä valoista sen verran, että ne eivät sitten pala. Tänäkään jouluna johdot eivät olleet edellisvuosia yhtään kestävämpiä.
– Tämän komppanian joulu on vuodesta toiseen täynnä suuria ihmeitä ja ihania yllätyksiä. Kun joukossa on kahdeksan korvaparia, heillä jokaiselle oma luonteensa ja hassun hauskat toimintatapansa, niin yllätyksiltäkään ei voi välttyä, Tuula luonnehtii naureskellen.
Itse jouluaattoa Niemelän perheessä vietetään kuitenkin kissamaiseen tapaan.
– Syödään, leikitään, lurautellaan muutama joululaulu ja lopuksi avataan lahjat. Kuten muissakin perheissä, myös meillä on tärkeintä yhdessäolo.
Karvaisten perheenjäsentensä taustat huomioon ottaen Tuula pitää kuitenkin tärkeänä, että hän voi tarjota rakkaille kissoilleen ympärivuotisen joulun.
– Lahjoista paras on oma rakastava koti. Kun ruokaa, lämpöä ja rakkautta riittää vuoden jokaisena päivänä, niin tämä tuo myös antajalleen hyvän mielen, Tuula kiteyttää onnellisena.
Kommentoi Facebookissa