LÄHIRUOKATILA Iiksenniityllä liikkuessa maalaismaisema voi yllättää kaupunkilaisen. Vain kymmenen minuutin automatkan päässä Joensuun keskustasta on ehtaa maaseutua sorateineen ja peltoineen. Iiksenniityllä, Iiksenjoentien varrella sijaitsee myös Niittykummun maatila.
Lähiruokatilaa pyörittävät 43-vuotiaat Hermanni Nieminen ja Sanne Seppälä. Perheeseen kuuluvat myös 6-vuotias Urho sekä 3-vuotias Eino. 70-hehtaarisen tilan päätuotteita ovat mansikka ja rehu- ja leipäviljat. Lisäksi Niittykummun maatilalla viljellään muun muassa perunaa, porkkanaa, sipulia ja kesäkurpitsaa.
Niittykummun tuotteita myydään pääosin suoraan tilalta. Hermanni Nieminen kertoo esimerkiksi mansikoiden menevät yleensä sitä mukaa kaupaksi, kun ne kypsyvät. Mansikoille on tullut muutamassa vuodessa jo liuta vakituisia ostajia, jotka haluavat nimenomaan Niittykummun tilan mansikoita, joihin ei käytetä lainkaan kemiallisia torjunta-aineita.
Tilalla järjestään myös mahdollisuuksien mukaan tilamyyntipäiviä, syksyn viimeinen pidettiin lokakuun alussa.
Yksi Niittykummun maatilan erikoisuuksista ovat sirkat, joita kasvatetaan vanhan sikalan kaarihalliin tehdyssä kasvattamossa. Hermanni Nieminen kertoo sirkkapopulaation olevan tällä hetkellä pieni, koska kysyntä on pudonnut muutamat vuoden takaisesta buumista, kun sirkkojen kasvatus ihmisravinnoksi sallittiin Suomessa vuonna 2017. Parhaimmillaan Niittykummun sirkkalassa siritti jopa 400 000 sirkkaa.
– Suuri osa sirkoista menee tällä hetkellä liskoharrastajien käyttöön – lemmikkiliskojen ravinnoksi, Nieminen kertoo.
Niittykummun maatilan historia juontaa juurensa vuoteen 1940, kun Hermanni Niemisen isoukki hankki tilan välirauhan aikana.
Tilalla on vuosien varrella ollut muun muassa lypsykarjaa, lampaita ja sikala. Nykyään pihapiirissä ei ole muita eläimiä kuin kanoja, joiden munat menevät perheen omaan käyttöön sekä tien toisella puolella asuville Niemisen vanhemmille.
Hermanni Niemisen ja Sanne Seppälän matka tilallisiksi tapahtui Etelä-Suomen kautta koukaten.
Vuosituhannen vaihteessa pariskunta asui Helsingissä. Nieminen suunnitteli työkseen hammaslääkärin vastaanottotiloja ja Seppälä toimi ympäristöinsinöörinä.
– Ajattelin nuorena miehenä, että maaseutu on nähty ja läksin kokeilemaan elämää kaupungissa, Hermanni Nieminen muistelee.
Sanne Seppälä taas on kotoisin Espoosta ja kertoo olevansa kerrostalon kasvatti, jolla ei juurikaan aiempaa kokemusta maaseudusta ollut.
– Se että Hermanni on kotoisin maalta helpotti varmasti myös omaa sopeutumistani myöhemmin maaseudun arkeen, Seppälä kertoo.
Hermanni Nieminen muistaa, kuinka he kerran Helsingissä työpäivän päätteeksi sohvalla istuessaan miettivät, että onko tämä nyt sitä elämää mitä halutaan elää. Tiukasti aikataulutettu kaupunkielämä tuntui varsinkin maaseudun vapaampaan työympäristöön tottuneesta Hermanni Niemisestä raadolliselta.
– Aamulla piti herätä kuudelta ja syödä äkkiä aamupala ja sitten kiiruhtaa työpaikalle. Työpäivän päätteeksi piti taas jotain ruokaa kiireellä kyhätä ja sitten kerkesi hetkeksi istumaan sohvalle telkkarin ääreen, kunnes olikin mentävä nukkumaan, että aamulla jaksoi taas kiiruhtaa työpaikalle.
Samalla häntä kaihersi myös ajatus kotitilansa perinnön katkeamisesta, jollei hän sitä itse jatkaisi.
– Tässä olen itsekin ihan pikkupojasta saakka ollut mukana lantaa luomassa ja peltoja raivaamassa. Aiemmat sukupolvet ovat tehneet kovan työn, että paikka on saatu tähänkin kuntoon.
– Tuntui pahalta ajatukselta, että kaikki se kovalla työllä saavutettu loppuisi ja pellot pitäisi myydä jollekin ulkopuoliselle.
Pariskunta muutti Pohjois-Karjalaan Kiteelle vuonna 2004, jossa Hermanni Nieminen suoritti sukupolvenvaihdokseen vaadittavat maatalousalan opinnot. Sukupolven vaihdos Niittykummun tilalla suoritettiin vuonna 2013.
Maaseutua pariskunta kehuu mainioksi kasvuympäristöksi lapsille. Perheen pojat Urho ja Eino ovat asuneet koko ikänsä Iiksenniityllä. Sanne Seppälä kertoo lähistöllä asuvan myös paljon muita lapsiperheitä. Kirjastoauto käy säännöllisesti läheisellä maitolaiturilla, ja välillä he vierailevat myös jäätelöautolla. Kauppa-asiansa perhe hoitaa Joensuussa.
– Pojat haluavat olla koko ajan mukana hommissa – milloin traktorin kopissa tai seurana porkkanan nostossa, Seppälä kertoo.
– Urho ajaa jo nyt puutarhatraktorilla pitkin peltoja, Hermanni Nieminen lisää naurahtaen.
Lähiruuan merkitys on korostunut viime vuosien aikana ilmastonmuutoksen ja ekologisten arvojen noustessa esiin yhteiskunnallisessa keskustelussa. Hermanni Niemiselle lähiruoka on ennen kaikkea lähellä tuotettua, ja kaikki ylimääräinen logistiikka on karsittu siitä pois.
– Kuljetus ja siitä aiheutuvat päästöt sekä hiilijalanjälki ovat minimissään, kun puhutaan lähiruuasta, Hermanni Nieminen kuvailee.
Lähiruuan hankkiminen suoraan tilalta vaatii Niemisen mukaan ostajalta hieman viitseliäisyyttä verrattuna siihen, jos käy automarketista hakemassa halvimman mahdollisen tuotteen.
– Onhan se kummallinen yhtälö, että esimerkiksi Espanjasta tuotu tomaatti on kaikista logistisista kiemuroistaan huolimatta se edullisin vaihtoehto.
– Meillä onkin monia asiakkaita, jotka ostavat meiltä, koska haluavat tukea suoraan suomalaista viljelijää, hän jatkaa.
Tulevaisuuden visiota Niittykummun maatilalla ovat muun muassa kotieläinpihan kehittäminen. Pariskunta on muun muassa miettinyt lampaiden hankkimista. Hermanni Nieminen on myös suunnitellut vanhan navetan remontoimista lähitulevaisuudessa kahvioksi ja tilamyymäläksi, josta poimijat ja muut vieraat voisivat ostaa kesäisin esimerkiksi jäätelöä ja sirkkasämpylöitä.
Vaikka viljelijän elämä on pariskunnan mukaan välillä jatkuvaa säätutkan seurantaa ja tulovirrat vaihtelevia, on lähiruokatilan pyörittäminen perheelle elinkeinon lisäksi onnellisuutta tuova elämäntapa.
– Parasta omasta näkökulmasta on vieläkin, kun ei tarvitse herätä herätyskellon pirinään aamuisin – voin herätä oman kroppani mukaan siihen, kun kukko kiekuu tai aurinko on noussut tarpeeksi korkealle, Hermanni Nieminen sanoo naurahtaen.
Teksti Henri Jumppanen
Kommentoi Facebookissa