HENKILÖKORTTI Vuoden 2019 alussa voimaan tullut uusi henkilökorttilaki on aiheuttanut suurta mieliharmia varsinkin ikäihmisten keskuudessa. Vaadittavan henkilökortin tai passin hankkiminen ei onnistu syrjäseudulla asuvilta käden käänteessä.
Ja vaikka osoite löytyisikin kirkonkylältä, niin matkaa lähimpään palvelupisteeseen saattaa kertyä pahimmillaan kymmeniä kilometrejä. Tämä vie aikaa ja ennen kaikkea rahaa. Ja yhä edelleen harvalla, vaikka toisin väitetään, on mahdollisuus tai tarvittavaa tietotaitoa täyttää sähköinen henkilökorttihakemus netissä.
Kaiken lisäksi poliisin sivustolla henkilökortin hakemiseksi lukee vielä maaliskuussakin:
”Huom! Suuren tilausmäärän takia henkilökortin toimitusaika on tällä hetkellä poikkeuksellisesti noin kaksi viikkoa.”
Lisäksi netissä tehtävä henkilökortti- tai passihakemus on monen kohdalla tyssähtänyt siihen, ettei heillä ole ollut voimassaolevaa henkilökorttia tai passia henkilöllisyytensä todentamiseen. Ajokortti kun ei enää kelpaa.
Kuluvan alkuvuoden aikana moni on ehtinyt kokea jopa noloja tilanteita, kun henkilöllisyyden todentaminen onkin muuttunut byrokraattiseksi sopaksi.
Kyllähän sinä minut tunnet?
Epätietoisuutta on ollut tiskin toisella puolellakin. Esimerkkinä eläkkeellä oleva nainen, jolla oli ajokortti, mutta ei voimassa olevaa henkilökorttia eikä passia. Sattui kuitenkin niin, että naiselle oli tullut lähikaupan yhteydessä olevaan postipisteeseen paketti.
Kuten niin monta kertaa aikaisemminkin seniori päätti hoitaa postiasiat kauppareissun yhteydessä. Nainen tunnettiin hyvin niin kaupassa kuin postissakin. Ja varsin usein postitiskin taakse sattui samassa harrastepiirissä kulkeva rouvashenkilö.
Näin myös tällä kertaa. Naiset vaihtoivat kuulumiset ja kun tuli asioinnin aika; tuttavuus jysähti kuin seinään. Voimassa oleva ajokortti ei kelvannut enää todistamaan henkilöllisyyttä. Painoarvoa ei ollut myöskään henkilökohtaisella tuttavuudella. Edes se ei auttanut, että pakettia hakemaan tullut nainen selvitti pistäneensä passin tilaukseen. Myös vetoomus ”kyllähän sinä minut tunnet” upposi kerralla byrokratian liejuun.
Seniorilla ei ollut muuta mahdollisuutta kuin kävellä takaisin kotiin, soittaa pojalleen, jolla oli voimassa oleva passi ja valtuuttaa tämä hakemaan äitinsä paketti postista. Tähän kului kuitenkin pari päivää, sillä poika asui sadan kilometrin päässä.
Muutamaa viikkoa myöhemmin tälle samaiselle postipalvelun tiskille ilmaantui iso, käsin raapustettu ilmoitus:
”Meillä käy henkilöllisyyden todistamiseen myös ajokortti!”
Satojen eurojen kustannukset
Ajokortti ei aina kelpaa uuden lain myötä enää myöskään pankkitiskillä asioimiseen, etenkään uudella asiakkaalla. Rahan nostaminen omalta pankkitililtä onnistuu – jos pankilla sellainen palvelu vielä on – mutta ongelmia tulee verkkopankkitunnuksia haettaessa ja jopa matkapuhelinmyymälässä Liikenne- ja viestintävirasto Traficomin mukaan:
”Tunnistusvälineitä tarjoavien pankkien ja teleyritysten on edellytettävä, että henkilöllä on esittää voimassa oleva passi tai henkilökortti.”
Äänestäminen on kuitenkin mahdollista ajokortinkin avulla:
”Äänestäjän on selvitettävä henkilöllisyytensä äänestyspaikalla. Siksi hänen tulee ehdottomasti ottaa mukaansa kuvallinen henkilöllisyystodistus, esimerkiksi sirullinen henkilökortti, ajokortti tai passi.”
Mutta mennäänpä hieman tarkemmin näihin kustannuksiin, jotka tekevät varsinkin pienituloisen eläkeläisen lompakkoon ison loven.
Olipa sitten kyseessä henkilökortti tai passi, niin valokuvahan siihen tarvitaan. Ja mielellään oikeassa kuvaamossa otettu, jotta korvat ja kulmakarvat ovat varmasti oikeassa mittasuhteessa. Tämä sähköisessä muodossa poliisin lupapalveluun lähtevä kuva maksaa valokuvaamosta riippuen noin 25 euroa.
Henkilökortti kustantaa 58 euroa ja sähköisesti muutaman euron vähemmän. Passin hinnaksi on listattu 53 euroa ja sähköisesti haettuna 49 euroa.
Meidän perheessä päädyttiin kuitenkin passien uusimiseen, sillä saatavuus on nopeampi. Henkilökorttilain muutos ruuhkautti nimittäin henkilökorttihakemusten käsittelyn ja venytti niiden saatavuutta. Sen sijaan passi oli kädessä jo reilun viikon kuluttua hakemuksesta.
Mutta, eihän se passienkaan uusiminen ihan mutkattomasti sujunut, sillä haasteeksi osoittautui henkilöllisyyden todentaminen. Koska entinen passi oli vanhentunut, henkilökorttia ei ollut ja ajokortti ei kelvannut, niin anomusta allekirjoittaessa jouduimme pyörimään niin sanottua ”hölmöläisten piirileikkiä”.
Äiti todisti tyttärensä henkilöllisyyden, tytär isän ja mies vaimonsa. Näin se kuitenkin onnistui, mutta nauraa ei saanut. Virkailija muistutti kyseessä olevan virkamuodollisuuden, jossa on osattava käyttäytyä asiallisesti. Asiallisuus palkittiin, joskin lompakkoon tuli yhteensä satojen eurojen aukko.
Herää vain kysymys, että miten käy niille ihmisille, joilla ei ole yksinkertaisesti varaa tai kiinnostusta hankkia itselleen passia tai henkilökorttia? Tuleeko heistä paperittomia?
Kommentoi Facebookissa