ÄITIENPÄIVÄ Lastenhoitaja Arja Matinolli, 59, on yksi niistä äideistä, joille presidentti Sauli Niinistö luovuttaa sunnuntaina arvostetun kunniamerkin tunnustuksena merkittävästä työstä kasvattajana. Kahden tyttären äiti sekä useiden sijais- ja tukiperhelapsien äippä sanoo olevansa saamastaan tunnustuksesta hyvin hämillään.
– Tämä on kuitenkin todella suuri kunnia. Alussa ajattelin, että vastaanotan mitalin kaikessa hiljaisuudessa, mutta nyt on puku hommattuna ja odotan jännityksellä presidentin tapaamista, tyrnäväläisäiti tunnustaa.
Aikkuna tunnettu perheenäiti on tällä hetkellä vuorotteluvapaalla lastenhoitajan tehtävistään. Hän kertoo rakastavansa työtään, mutta välillä on kiva laittaa virkahaalari naulakkoon ja keskittyä täysipainoisesti kotoiluun.
– Vuorotteluvapaan aikana voin opetella myös mummoilun askelmerkit, sillä alkukeväästä Australiassa asuva tyttäreni sai vauvan. Kyseessä on ensimmäinen lapsenlapseni, joten olotila on sen mukainen, skypemummoksi itseään nimittävä Aikku kertoo hymyillen.
Partiosta raamit nuorisotyölle
Aikku sanoo kasvaneensa rakastavassa perheessä, kahden veljeksen välissä. Siinä oppi pitämään puolensa, mutta samalla huolehtimaan myös toisista.
– Kannustavien vanhempieni ansiosta innostuin partiotoiminnasta. Rakkaus partioon näkyi muun muassa makuuhuoneeni sisustuksessa, sillä varustuksista tärkeimmät olivat rinkka, retkipatja ja makuupussi, Aikku taustoittaa.
Partion kautta hän sanoo saaneensa kuitenkin tukevat raamit myös nuorisotyölle.
– Olen aina ollut hyvin perhekeskeinen ja tykännyt lapsista, Valmistuin vuonna 1980 lasten ja nuorten ohjaajaksi ja sitä kautta ryhdyin rakentamaan myös ”uraani” heidän parissa.
Aikku työskenteli aikoinaan muun muassa kotikuntansa nuorisosihteerinä ja myöhemmässä vaiheessa näihin päiviin saakka lastenhoitajana.
Kaikki kuin omia lapsia
Rakkaus lapsiin ja nuoriin ei jäänyt ainoastaan työhön, sillä Matinollin perhe toimi pitkään sijaisperheenä kolmelle nuorelle sekä neljälle tukiperhelapselle. Tukiperheenä toimiminen kesti kaiken kaikkiaan 14 vuotta.
– Yhteistyö Pelastakaa Lapset ry:n kautta päättyi virallisesti vuosi sitten, mutta ystävyys lasten ja heidän perheidensä kanssa jatkuu edelleen. On hienoa tuntea olevansa edelleen tärkeä, vaikka virallinen osuus äippänä onkin päättynyt, Aikku kertoo.
Vuosikymmeniä kestänyttä kokemustaan sijaisäitinä Aikku luonnehtii hienoksi ja opettavaiseksi ajan jaksoksi. Sijais- ja tukiperheenä oleminen oli tavallista arkea, iloineen ja suruineen.
– Kaikki lapset olivat samanarvoisessa asemassa, sillä olimme kaikin puolin yhtä perhettä. Kävimme lomalla, kylässä ja laskettelemassa. Osallistuin sijaislasten arkeen samalla tavalla kuin omienkin. Välillä olin se pullantuoksuinen äiti ja välillä se maailman ärsyttävin mutsi, Aikku kuvailee hymyillen.
Tukea ja turvaa valinnoissa
Vaikka Aikku oli nuorten elämässä niin sanottu väliaikainen kasvattaja, niin jokaisen lapsen jälkeen Aikku sanoo kokeneensa luopumisen tuskaa.
– Itkuhan siinä tuli, kun nuoret lensivät pois sijaispesästään. Olen ollut kuitenkin tavattoman onnellinen, että he ovat pärjänneet elämässään. Palkitsevinta tässä kaikessa on juuri se, että olemme onnistuneet luomaan heille turvallisen kasvualustan ja tukemaan heitä valinnoissaan ja myös niissä epäonnistumissa.
Aikku haluaa antaa tunnustusta myös ydinperheelleen.
– Ilman ihania tyttäriäni ja ymmärtäväistä aviomiestäni sijaisperheenä toiminen ei olisi ollut mahdollista. He ovat antaneet matkan varrella täydellisen tukensa ja olleet pyyteettömästi mukana rakentamassa onnellista lopputulosta, Aikku kiittelee.
Kasvattajan roolia hän kuvailee hyvin monenkirjavaksi. Kun on kasvattajana sekä omille että vieraille lapsille, niin kaiken lähtökohtana ovat rajat, rakkaus ja tasapuolinen huomion jakaminen.
– Meidän perheessä on aina arvostettu myös yhteisiä hetkiä, läsnäoloa sekä avoimuutta. Esimerkiksi säännölliset ruoka-ajat, jolloin kaikki syövät yhdessä saman pöydän ääressä on yksi päivän tärkeimmistä hetkistä.
Aikuisen läsnäolo tärkeää
Aikku pitää ensiarvoisen tärkeänä myös aikuisen läsnäoloa nuoren elämässä. Jokainen lapsi ja nuori tarvitsee rinnalleen aikuisen ihmisen.
– Tämä luo turvallisuuden tunnetta ja tukee sitä, että lapsi saa olla lapsi ja kasvaa omana itsenään.
Sijaisäitinä Aikku näki myös turvallisen kasvualustan tuomat onnen hetket. Laatuaika lähtee pienistä asioista eli yhdessä olosta, lautapeleistä tai vaikkapa saunan lämmityksestä.
– Palkitsevinta on ollut ottaa lapsi syliin ja opetella virkkaamaan tämän kanssa viisi metriä ketjusilmukoita. Elämän ei tarvitse olla kauhean monimutkaista eikä sirkusmaista gourmetravintoloineen tai huvipuistoineen.
Aikku luonnehtii itseään äitinä, joka asettaa aina perheensä etusijalle. Hän pyrkii olemaan läsnä oleva äiti lasten arjessa.
– Asetan kasvattajana tietyt rajat, kannustan yrittämään, mutta hyväksyn myös virheet ja epäonnistumiset. Äitinä olen halunnut luoda lapsilleni myös hyvän itsetunnon. On äärimmäisen tärkeää, että lapsi uskaltaa olla oma itsensä.
Aikku harmittelee kuitenkin sitä, että nykypäivän elämänrytmi on hyvin kiivastahtinen. Välillä on järkevää painaa jarrua ja keskittyä olennaiseen eli lapsen hyvinvointiin.
– Pyristelen kiirettä vastaan, sillä kellotettu aikataulu ei välttämättä ole aina lapsen edun mukaista. Harrastuksia täytyy olla, mutta jos kalenterissa on enemmän numeroita kuin kukkasten kuvia, niin pieni aikalisä voisi olla paikallaan.
- Tasavallan presidentti Sauli Niinistö antaa 33 äidille Valkoisen Ruusun Ritarikunnan I luokan mitalin kultaristein tunnustuksena merkittävästä työstä kasvattajana. Ansioituneet äidit saavat kunniamerkit valtakunnallisessa äitienpäiväjuhlassa Säätytalolla Helsingissä.
Kommentoi Facebookissa