JÄÄKIEKKO MM95 eli vuonna 1995 saavutettu jääkiekkoilun maailmanmestaruus on kiistatta suomalaisen jääkiekkohistorian vedenjakaja. Suomi voitti silloin ensi kertaa aikuisten MM-kultaa ja tapahtumalla oli myös valtava yhteiskunnallinen merkitys.
Kultavalmentaja Curt Lindström mielletään suomalaisen jääkiekkoilun nousun arkkitehdiksi. Tosi asiassa suomalaisen kiekkoilun hurja nousu oli alkanut jo 1980-luvulla. MM95 oli itse asiassa looginen huipennus, jossa Lindström oli mukana vain viimeisessä askeleessa.
Pentti Matikaista voi hyvin pitää yhtenä suomalaisen jääkiekkoilun aliarvostetuimmista persoonista. Hänen komennossaan otettiin toiseksi viimeinen tärkeä askel suomalaisen jääkiekkoilun nousussa huipulle.
MM95-huumassa ja sen jälkeisissä arvokisamitaliputkissa Matikaisen saavutukset jäivät kuitenkin varjoon, vaikka Lindström on itsekin korostanut Matikaisen työn merkitystä kultaunelman toteutumiselle.
Matikainen valmensi Leijonat mitaleille jo seitsemän vuotta ennen Leijonien ensimmäistä MM-kultaa. Matikaisen komennossa Suomi voitti Calgaryssa 1988 olympiahopeaa kaadettuaan loppusarjan päätösottelussa itsensä Neuvostoliiton 2-1.
Matikaisen komennossa Suomi voitti myös ensimmäisen MM-mitalinsa Leijonien sijoituttua 1992 hopealle. Ja parhaiden pelaajien Canada Cupissa 1991 Suomi sijoittui kolmanneksi.
Kun Matikainen aloitti Suomen päävalmentajana syksyllä 1987, tunnettiin Leijonat Suomessa ”luuseriryhmänä”, jonka ”henkiset rahkeet” eivät riittäneet mitaleille. Todellisuudessa suomalainen jääkiekkoilu meni 1980-luvulla kovalla vauhdilla eteenpäin nuorten maajoukkueiden otettua MM-mitaleita ja Jari Kurrin noustua NHL:ssä supertähdeksi. Sen ajan medioiden urheilujournalistit eivät nähneet kuitenkaan metsää puilta.
Calgaryn olympialaisissa Suomi viimein onnistui. Tosin avausottelussa Suomi hävisi Sveitsille 1-2, ja vuorineuvostason ihmiset lähettivät fakseja, joissa kehotettiin tulemaan kotiin sieltä. Alkushokin jälkeen Leijonat kuitenkin jyräsi lohkovoittoon ja päätti siis turnauksensa hopeaan voittamalla kultamitalinsa jo aiemmin varmistaneen Neuvostoliiton.
Matikainen painottaa kiekottoman pelaamisen olleen erittäin suuressa roolissa Leijonien menestyksessä Calgaryssa. Myös pelaajien roolittaminen oli avainasemassa. Matikainen vei niiltä osin Suomen peliä valtavasti eteenpäin.
– Calgaryyn lähdettiin kiekottoman pelaamisen ehdoilla. Haluttiin maksimoida asiat siinä kiekollisessa pelaamisessa maalin tekemiseen. Uskallan väittää, että ekaa kertaa suomalaisessa maajoukkueessa roolitettiin pelaajia hyvin selkeästi, kuka tekee mitäkin ja keneltä odotetaan mitäkin. Tuli sitten se täysosuma siellä, Matikainen totesi Sport Contentin haastattelussa 2017.
Suomi pudotti Ruotsin Calgaryssa pronssille. Ruotsissa media väittikin, että Neuvostoliitto antoi Suomelle apua YYA-sopimuksen mukaisesti.
Matikainen korostaa, että Neuvostoliitto pelasi varmasti tosissaan. YouTubesta voi katsoa, kuinka kovasti Neuvostoliitto tasoitusmaalia haki.
– Kannattaisi katsoa nauha, joka siitä pelistä on olemassa. Ei heille ollut normaalia hävitä tuollaisessa paikassa. Iso arvovaltatappio. Yrittivät tosissaan kaikin tavoin voittaa.
Calgaryn mitali yllätti suomalaiset, mutta jäi kisahehkutuksissa Matti Nykäsen kultamitalien varjoon. Jääkiekko ei 1988 ollut vielä Suomen seuratuin urheilulaji, mutta muutos oli tuloillaan.
– Vuosien saatossa on vasta realisoitunut itsellekin, että mikä merkitys sillä on ollut suomalaiselle jääkiekolle, Matikainen kertoo.
Matikaisen pesti Leijonissa tarjosi paljon pettymyksiäkin. MM-kisoissa 1989, 1990 ja 1991 sekä Albertvillen 1992 olympialaisissa Suomi ei yltänyt mitalipeleihin.
Varsinkin 1991 kotikisojen 1-2 -tappio alkusarjan päätöspelissä Yhdysvalloille oli katkera. Tasapeli olisi riittänyt Leijonille neljän joukkoon. Matikainen saikin kotikisojen epäonnistumisesta runsaasti lokaa niskoilleen.
Kotikisojen mitalisarjassa Leijonat olisi voinut taistella vaikka kultamitalista. Taso oli noussut valtavasti, mistä seuraavana syksynä saatiinkin konkreettinen esimerkki.
Juuri ennen Matikaisen päävalmentajapestin alkua Leijonat oli 1987 hävinnyt parhaiden pelaajien Canada Cupissa kaikki viisi otteluaan. Suomella ei ollut siinä turnauksessa mitään jakoa.
Neljä vuotta myöhemmin 1991 Matikainen valmensi Leijonat Canada Cupissa kolmanneksi. Suomi voitti Tshekkoslovakian sekä Ruotsin ja taisteli Wayne Gretzkyn tähdittämää Kanadan tähtisikermää vastaan 2-2 -tasapelin.
Neljässä vuodessa Suomi oli parhaalla tasolla tehnyt rajun harppauksen. NHL:ssä yhä useampi suomalainen oli tehnyt läpimurtonsa, eikä vastustajia enää kunnioitettu. Calgaryssa saavutettu voitto Neuvostoliitosta toi uskoa, että hyvänä päivänään Leijonat voisi voittaa ihan minkä tahansa joukkueen.
Calgaryn olympialaisten ja Canadan Cupin ohella Matikaisen Leijona-pestin tähtihetki oli ensimmäinen MM-mitali. Leijonat voitti Prahassa 1992 MM-hopeaa, vaikka esimerkiksi Teemu Selänne jäi kisoista pois.
Finaalissa Ruotsi pesi Leijonat 5-2. Matikaisen mukaan kokemus ja esikuvat menestyksestä ratkaisivat.
– Jos verrataan Ruotsiin, jota vastaan 1992 pelattiin MM-finaalissa, niin ne ruotsalaiset, jotka olivat finaalissa, olivat nähneet pikkupoikina aina, että mitaleita voitetaan. Meille se oli ainutlaatuinen eka kerta. Niiden merkitys sillä mentaalitasolla, mitä pelaajien päässä liikkui, on ollut merkittävä.
Viimeisen 30 vuoden aikana Suomi on voittanut jääkiekossa valtavan määrän arvokisamitaleita. Nykyään tuntuu suorastaan absurdilta ajatella, että tv:n ensimmäisinä vuosikymmeninä 1960-luvulta 1980-luvun lopulle jääkiekon MM-kisat ja olympiaturnaukset olivat Suomessa jokavuotinen kärsimysnäytelmä, joissa pettymykset seurasivat toisiaan.
– Sanotaan, että 1980-luvun alussa jääkiekosta rupesi tulemaan urheilua. 80-90 -luvun taitteessa suomalaisesta jääkiekkoilusta tuli huippu-urheilua. Ennen kaikkea meillä ei ollut esimerkkejä ja malleja, meidän pikkupojat olisivat voineet nähdä päiväunia, että voidaan joskus voittaa joku mitali arvokisoista, toteaa Matikainen.
Matikaisen ura A-maajoukkueessa päättyi keväällä 1993 katkeriin potkuihin. MM-turnaus Saksassa oli Leijonilta pettymys. Kalervo Kummola tapasi yökerhossa Curt Lindströmin ja halusi vaihtaa valmentajaa.
Matikainen ei heti Leijona-pestinsä jälkeen saanut ansaitsemaansa kunnioitusta. Hänen välinsä suomalaista jääkiekkojohtamista dominoineeseen Kummolaankaan eivät olleet potkujen jälkeen parhaat mahdolliset.
Suuren yleisön silmissä Matikaista arvostetaan yllättävänkin vähän. Saavutustensa perusteella hänelle voisi pystyttää vaikka patsaan.
Teksti Otto Palojärvi
Lue myös: Leijonat oli pilata vuosisadan jääkiekkoihmeen – ”Jos nyt häviätte noille suomalaisille…”
Kommentoi Facebookissa