JALKAPALLO Urheilutoimituksille tarjottiin keskiviikkona hurja haaste, kun Diego Maradona nukkui pois. 1980-luvun paras jalkapalloilija oli todennäköisesti maailman tunnetuin urheilupersoona, jonka analysointi pikaisella aikataululla oli monille urheilutoimittajille liian vaikea tehtävä.
Jos Maradona olisi ollut Lionel Messin tai Ronaldojen kaltainen konservatiivinen, pelkkään jalkapalloon liittyvä hahmo, olisi analysointi ollut helppoa. Uran saavutusten kertaaminen olisi riittänyt.
Maradonan analysoinnin tekee haasteellisemmaksi hänen epäsovinnaisuutensa. Maradonassa todellakin oli ”nykäshenkisyyttä”. Erona oli, että Matti Nykänen oli megajulkkis vain Suomessa, kun Maradona oli maailmanjulkkis.
Mikäli Maradona olisi lopettanut uransa kunniakkaasti ja viettänyt urheilu-uransa jälkeen kunniallista elämää, ei hänen kuolemastaan olisi tullut niin massiivista mediatapahtumaa. Elämää suurempi hahmo hänestä tuli antisankaruutensa takia.
Epäsovinnaisia renttuja on aina rakastettu ja tullaan aina rakastamaan. Maradona oli jalkapallomaailman Jim Morrison tai Irwin Goodman.
Pelaajana Maradona oli niin hyvä, että hänellä oli varaa käyttää huumeita ja pilkata auktoriteetteja. Vuoden 1986 maailmanmestaruudella hän oli jo luonut urheilullisen suuruutensa.
Maradonaa on analysoitu jalkapallojumalaksi ja köyhiä puolustavaksi sankariksi. Hänen on väitetty taistelleen pahan maailman suuria valtakoneistoja vastaan.
Tosiasiassa Maradonan suosio perustui siihen, että huippu-urheilu luo lähinnä persoonattomia julkkiksia, itsestäänselvyyksiä toistavia lausuntoautomaatteja. Maradona ei tähän massaan kuulunut, koska ei ensin älynnyt, eikä myöhemmin halunnut käyttäytyä normien mukaisesti. Hän oli jo luonut oman rahantekokoneistonsa, epäsovinnaisen brändinsä.
Juttuvinkki: Suomi oli lähellä jalkapallon MM-kisapaikkaa – Karpaattien Maradona pilasi unelman
Uudet Maradonat ovat olleet vähissä. Lausuntoautomaattien valtavirrasta on 2000-luvulla poikennut vain Zlatan Ibrahimovic. Hän on sanonut, mitä sylki on suuhun tuonut, ja rakentanut sitä kautta brändiään.
Myös F1-tähti Kimi Räikkösen suosio perustuu vastaavaan ilmiöön. Räikkönen loi brändinsä vahingossa, kun ei ehtinyt saada riittävästi mediakoulutusta.
Keihäänheittäjät Seppo Räty ja Kimmo Kinnunenkin kuuluvat samaan sarjaan. Jos he olisivat olleet kansainvälisiä huippujalkapalloilijoita, rakastettaisiin heitä maailmalla yhtä paljon kuin Maradonaa.
Urheilu on viihdeteollisuutta, joka ei elä pelkillä sankareilla. Se tarvitsee antisankareitakin.
Maradonan tai Räikkösen tyyppiset persoonalliset hahmot ovat olleet 2000-luvulla kuitenkin katoava luonnonvara. Huippu-urheilun tulisi ymmärtää, että Maradonan kaltaisia antisankareitakin tarvitaan, jotta tulovirta ei romahtaisi.
Suomalaisissa Maradona-nekrologeissa oli muutamia hölmöjä ylilyöntejä. Pohjanoteerauksen teki maan johtava sanomalehti Helsingin Sanomat julkaistuaan perjantaina Erkka V. Lehtolan kirjoittaman tahattoman koomisen ”rakkauskirjeen” suurelle idolilleen, Diego Maradonalle.
Lehtola kirjoittaa toki fanin näkökulmasta. Journalismin kannalta olisi ollut kuitenkin toivottavaa, että HS olisi analysoinut Maradonaa pintaa syvemmältä.
Teksti Otto Palojärvi
Lue myös: Diego Maradona on kuollut – jalkapalloa suurempi traaginen hahmo
Kommentoi Facebookissa