KÄSITYÖLÄINEN Näky Luodon Västerbyssä sijaitsevassa pohjalaistalossa on vaikuttava ja tunnelma sen mukainen. Vastassa on lähes satapäinen tonttuarmeija. On tuuhealla parralla varustettuja poikatonttuja, punanuttuisia tyttötonttuja, pulleamasuisia isäntä- ja emäntätonttuja sekä pieniä vauvatonttuja.
Toisilla on silmälasit, osalla komeat pieksut. Muutamalla on keppi ja löytyypä parilta veijarilta jopa pieni taskumattikin. Jokaisella on myös nimi ja oma tärkeä tehtävänsä.
Joukosta löytyy niin joulutonttuja kuin saunatonttujakin. On leipuria, suutaria, seppää ja kauppiasta. Unohtaa ei sovi myöskään tallitonttuja, hanurin soittajaa eikä sahtikerhon vetäjää…
Päätonttulan pirtin pöydän ääressä istuu lisäksi lempeästi hymyilevä Topi. Hän on talon päätonttu. Vanhin, arvokkain ja arvovaltaisin.
– Topi määrää tahdin, jakaa tehtävät ja huolehtii siitä, että työt tehdään ajallaan ja hyvin, tonttumuori Eija Porkola luonnehtii hymyillen.
Tontut asuvat 1700-luvun henkeä huokuvassa pohjalaiskartanossa ympäri vuoden. Väki vaihtuu kuitenkin sitä mukaa, kun tontut löytävät itselleen uuden kodin. Pois muuttaneen tilalle syntyy aina uusi.
”Kaikki halusivat kotitontun”
Käsityö-, ja matkailuyrittäjä Eija Porkolan luotsaamassa Tyynelän tonttulassa asuu veikeää ja hyväntuulista väkeä. On asunut jo kymmenen vuoden ajan. Tonttulan tarina sai alkunsa kuitenkin sattumalta.
– Astuessani ensimmäistä kertaa Tyynelän tupaan, tiesin tulleeni kotiin. Se oli rakkautta ensisilmäyksellä, Eija taustoittaa.
Tyynelä on vanha lukkarin talo, jonka ympärille entinen antiikkikauppias ryhtyi rakentamaan pala palalta omaa unelmaansa.
– Siinä vaiheessa kun talo sekä pihamaalle siirretyt rakennukset oli saatu kunnostettua, huomasimme ison puutteen. Talo oli ihana ja huolella kalustettu, mutta Tyynelästä puuttui kuitenkin oma kotitonttu. Kuulin, että entisaikaan tontut toivat talolle hyvää onnea, joten täytyihän meidänkin saada tällainen kodinhaltija.
Kädentaidoistaan tunnettu emäntä ei löytänyt mieleistään kaupan hyllyltä, joten hän päätti valmistaa haltijatontun itse.
– Olihan niitä tonttuja, mutta puupompulanaamaiset luomukset näyttivät niin rumilta ja sieluttomilta. Ehkä myös mieheni kyllästyi kaupoissa kiertelyihin ja rohkaisi tarttumaan tuumasta toimeen.
Eija innostui asiasta ja pian kotitonttuja syntyikin kokonainen perhe. Jopa sauna, talli ja aitta saivat omat haltijansa.
– Jokaiselle tontulle annettiin huolella harkittu nimi ja tämän jälkeen ne alkoivat elää omaa elämäänsä, ilon ja hyvän mielen lähettiläinä, Eija muistelee naureskellen.
Ukko suuriin pieksuihin
Kun tarina Tyynelän tontuista levisi, ompelukone tonttuverstaassa on rullanut taukoamatta. Kaikki haluavat omansa. Alussa Eija valmisti ainoastaan poikatonttuja, mutta kysynnän lisääntyessä verstaassa alkoi syntyä myös tyttötonttuja ja lopuksi myös hellyttäviä vauvatonttuja.
– Tällä hetkellä punanuttujen ikä- ja kokokirjo on laaja. Pienimmät tontut mahtuvat helposti käsimatkatavaroihin, mutta isompien kohdalla tarvitaan jo kuljetuskalustoa.
Suurimman tontun Eija sanoo valmistaneensa 47 numeron pieksuihin.
– Asiakas toi isoisänsä vanhat kengät ja toivoi niihin sopivaa ukkoa. Toive toteutui. Äijänköriläälle tuli pituutta lähes pari metriä. Olihan se veikeä näky, kun tonttuäijä matkusti uuteen kotiinsa komeasti auton etupenkillä. Luonnollisesti turvavöihin kiinnitettynä, Eija kuvailee naureskellen.
Tyynelän tonttuverstaassa syntyy vuosittain satoja punanuttuja. Sen sijaan maailmalle lähteneiden lukumäärästä Porkolalla ei ole tarkkaa tietoa.
– En oikeastaan haluakaan tietää. Rehellisesti sanottuna teen jokaisen ”syntymäkotinsa” jättävän kanssa pienen surutyön. Yhden kohdalla itken vähemmän ja toisen kohdalla hieman enemmän, tonttumuori myöntää hiljaisena.
Yrittäjä Porkolan mielestä on tärkeää, että Tyynelän verstaassa syntyneet tontut ovat hyväntuulista väkeä.
– Perinnetiedon mukaan talonväkeä suojelevien tonttujen kanssa kannattaa pysyä hyvissä väleissä. Kodin haltioilla on vahvoja kykyjä, mutta samalla ne ovat myös herkkiä loukkaantumaan. Vihoissaan tontut saattavat polttaa jopa talon, tonttumuori Porkola tietää kertoa.
Tonttu presidentille
Persoonalliset punanutut herättävät edelleen laajaa kiinnostusta. Niitä ostetaan lahjaksi, somisteeksi ja jopa omaksi iloksi.
– Tonttuja rakastavat kaikki. Lapsivieraat haluaisivat muuttaa Tyynelään jopa asumaan ja vanhuksille tontut palauttavat mieliin lapsuuden joulun. Esimerkiksi yksinäiselle vanhukselle tontusta tulee yleensä se tärkein puhekaveri, Eija tietää kertoa.
Tonttuja on muuttanut myös maailman ääriin. Kaukaisimmat ovat matkustaneet Afrikan maihin, Alaskaan, Kanadaan ja Australiaan. Myös presidentti Tarja Halonen on saanut oman tonttunsa.
Tyynelän 1700-lukua huokuva pihapiiri sekä ajan henkeen kalustetut huoneet ovat kuin luotuja Eijan unelmille. Neljän lapsen äiti ja seitsemän lapsenlapsen isomummi ei kadu ammatinvalintaansa.
– Kotimainen käsityö on noussut uuteen arvoonsa. Ihmiset osaavat arvostaa laatua ja tietynlaista omaperäisyyttä. Minulle tonttujen tekeminen on elämäntapa, mutta merkitsee samalla myös suomalaisen kansanperinteen esille tuomista, Eija määrittelee.
Käsityötaiteilija Porkola haluaa kuitenkin rauhoittaa tonttuverstaansa ulkopuolisilta.
– Työstäminen on tietynlaista taidetta, joten esittelen mieluummin valmista kuin keskeneräistä työtä.
Kommentoi Facebookissa