SUOMI 100 Suomen satavuotisjuhlien kunniaksi ei olisi voinut osua hienompaa yllätystä, kuin mitä Tampereen uuden raitiotien työmaalla eilen koettiin. Tulevan ratalinjauksen alta purettiin Pispalanharjulla jo huonokuntoiseksi päässyt Hämäläiskirjailijoiden entinen kerhotalo.
Hämäläiskirjailijat oli varsinkin 1950-luvulla aktiivinen kulttuuriryhmä, johon kuului sekä prosaisteja että runoilijoita. Ryhmän ehkä kuuluisin jäsen oli Väinö Linna, jonka aloitteesta ryhdyttiin rakentamaan hartiapankkivetoisena omaa kokoustaloa.
Luottamusta kulttuuripiireille muuten vieraan projektin onnistumiselle loi se, että ryhmään kuulunut kirjailijakollega Kalle Päätalo oli siviiliammatiltaan rakennusmestari.
– Hän vastasikin sekä piirustuksista että työmaan valvonnasta, muistelee kirjailijaryhmän viimeinen elossa oleva jäsen, 87-vuotias Pertti Kriikuna.
Kriikunan askel on ehkä lyhentynyt, mutta muisti edelleen terävä. Hän kertoo elävästi, kuinka Linna itse muurasi talon peruskiven ja talletti tuleville sukupolville aikakaudesta kertovan metallilieriön sisältöineen.
Vuosia säilynyt salaisuus
Linnan kuuluisin teos on Tuntematon sotilas, yhtään vähättelemättä Täällä pohjantähden alla -trilogiaa. Suomalaiset miehet sukupolvesta toiseen ovat seuranneet kirjan sivuilta monenkirjavan joukon taivalta jatkosodassa ja osaavat siteerata teoksen osuvimpia lauseita.
”Et sie minnuu tunne? Mie olen Rokan Antti. Pienmaanviljelijä Kannakselt. Nykyään Tikkakosken mannekiini.”
Romaanihahmoille on löydettävissä esikuvat Väinö Linnan omasta sodanaikaisesta rykmentistä, JR 8:sta. Antti Rokan hahmon takana on tunnetusti Viljam Pylkäs, Sakkolasta, Haparaisten kylästä. Myös monelle muulle henkilölle on löydettävissä esikuva. Yli 60 vuoden ajan on kuitenkin arvuuteltu, kuka on ollut todellisuudessa romaanin päähenkilö, oikea Tuntematon sotilas.
– Oli kyllä melkoinen yllätys, kun kirje löytyi. Arvailuja on toki ollut, Kriikuna sanoo päätään pyöritellen.
Kun Hämäläiskirjailijoiden taloa purettiin, otettiin talteen myös Linnan hautaama metallilieriö. Ja lieriöstä löytyi kirjailijan omakätinen kirje, jossa salaisuus kerrotaan.
Tuntematon sotilas oli Rokan tuttu!
Tuntemattoman sotilaan esikuva on Väinö Linnan juhlallisen vakuutuksen mukaan Kalevi Saejoki Petäjärveltä. Hän oli naapurikylän miehiä Pylkkään kanssa, sillä Petäjärven kylä kuului sekä asukasluvultaan että pinta-alaltaan Sakkolan suurimpiin kyliin.
– Kale oli särmä mies vielä vanhoilla päivilläänkin. Pylkkään kanssa he tekivät porsaskauppaa lava-autolla sotien jälkeen, Kriikuna muistelee.
Sakkola oli tunnettu rotuporsaistaan, niin tunnettu, että naapuripitäjät yrittivät myydä omia porsaitaan muka ”sakkolalaisina”. Kyseessä taisi olla Suomen ensimmäinen lihaskandaali, jota Saejoki ei hyvällä muistellut. Yhtä tiukasti Saejoki suhtautui 1960-luvun ”partaradikaaleihin”, jotka pilkkasivat sotaveteraaneja ilkkumalla ”mitäs menitte sinne”.
– Kannakselta kotoisin olleella Kalella oli tapana vastata, että ”kotiini olin menossa”. Kun sitten 1970-luvulla Leningradin viisumeihin kirjattiin aina edelliset vierailut Neuvostoliitossa, Kale aina laittoi ”1941–1944, ilman passia”.
Keihäsmies korpisoturina
Saejoki ei välittänyt kuuluisuudesta, ja siksi hän ei koskaan kertonut sotatarinoita edes ystävilleen. Kuunteli vain yrmeänä Rajaportin yleisen saunan ylälauteilla, kun Pispalan viimeiset änkyräkommunistit pilkkasivat Mannerheimia ja keksivät ylipäälliköstä tarinoita.
Tuntemattoman sotilaan roolihahmo, yksinäistä korpisoturia ja eränkävijää näytellyt Tapio Rautavaara oli vähäpuheisena sentään entisen sakkolalaisen mieleen.
– Kale itsekin heitti keihästä elonkorjuujuhlissa Linnan ostamalla maatilalla Hämeenkyrön Käkisaaressa. Keihäänä käytettiin heinäseivästä, ja illalla sitä paiskottiin jo heinien kanssa, Kriikuna naurahtaa.
Ainoa mitä Saejoki Karjalan kannakselta jäi kaipaamaan, olivat Laatokasta vuokseen nousevat sammet. Niitä kalastusreissuja eivät korvanneet pyyntimatkat Itämeren silliä haalimaan.
- Videolla harvinaista kuvamateriaalia Karhumäestä viihdytyskomppanian vierailulta keväällä 1942.
EDIT 2.4.: Tämä artikkeli on julkaistu Päivän Lehden aprillipilana 1.4.2017, mikä näin jälkipolville ilmoitettakoon!
Kommentoi Facebookissa