TALVISOTA Marsalkka Mannerheim kantoi huolta siitä, että urhoolliset suomalaiset sotilaat saatettiin palkita oikeudenmukaisesti kunniamerkeillä. Hänen aloitteestaan Akseli Gallen-Kallela suunnitteli Vapaudenmitalin sekä Vapaudenristin jo kansalaissodan aikana.
Talvisodan syttyessä niiden myöntämiselle annettiin uudet perusteet, kunniamerkit lueteltiin sotilasarvojen mukaan. Ylipäällikkö Mannerheim ei asiasta pitänyt. Joulukuun 16. päivänä 1940 annettiin uusi asetus, jonka neljäs pykälä kuului näin:
”Erinomaisen urheuden, taistellen saavutettujen erittäin tärkeiden tulosten tai erikoisen ansiokkaasti johdettujen sotatoimien palkitsemiseksi voidaan Suomen puolustusvoimien sotilas hänen sotilasarvostaan riippumatta nimittää 1. tai 2. luokan Mannerheim-ristin ritariksi.”
Talvisota päättyi rauhansopimukseen 13.3.1940.
Kirjelmä komentajille
Pääesikunta lähetti 4.2.1941 kaikille talvisodan komentajille kirjelmän, jossa kehotettiin ehdottamaan sotilaita, joille kunniamerkki voitaisiin myöntää.
Erityisesti korostettiin, että ”Mannerheim-risti on korkein ja arvokkain kunniamerkki, jolla Suomen puolustusvoimien sotilas sotilasarvostaan riippumatta voi tulla palkituksi”.
Määräaikaan mennessä tehtiin 497 nimitysesitystä, mutta vain talvisodan urotöistä ei yhdellekään miehelle Mannerheim-ristiä myönnetty. Asia on herättänyt keskustelua sotahistorian harrastajien keskuudessa – kenelle kunniamerkki olisi kuulunut?
Ristin sai lopulta kaikkiaan 191 sotasankaria, joista ensimmäinen oli eversti Ruben Lagus. Nimityspäivä 22. heinäkuuta 1941 on kuukausi jatkosodan alkamisen jälkeen.
Viimeisenä ritareista elossa on Tuomas Gerdt. Taistelulähettinä toiminut Gerdt oli sotilasarvoltaan kersantti. Mannerheim nimitti hänet ritariksi jatkosodan aikana 8.9.1942 järjestysnumerolla 95.
Tarkka-ampuja ja legioonalainen
Talvisodan tekojen perusteella eversti Eino Virkki ehdotti JR 34:n miehistä ristiä hiljaiselle karjalaismiehelle.
”Kuuluisa tarkka-ampuja, joka kiväärillä ja konepistoolilla tuhosi vihollisia yhteensä sodan kuluessa lähes pataljoonan verran. Haavoittui sodan viimeisenä päivänä vaikeasti kasvoihin.”
Hän oli talvisodan alikersantti Simo Häyhä, joka pitää edelleen hallussaan tarkka-ampujien epävirallista maailmanennätystä, yli 500 kaatunutta vihollissotilasta. Kaatuneiden lukumäärästäkin kiistellään, vain osa on varmistettu, mutta Häyhä itse oli tuota mieltä. Perusteluissa mainittu jalkaväkipataljoonan määrävahvuus talvisodan aikana oli myös lähellä samaa suuruusluokkaa.
Häyhä taisteli Kollaalla, jossa komppanianpäällikkönä toimi entinen legioonalainen, kapteeni Aarne Juutilainen, Marokon kauhu. Majuri Carl von Haartman puolestaan ehdotti ristiä tälle legendalle sanoin:
”Johti erittäin rohkeasti ja taitavasti komppaniansa viivytystaisteluissa Suojärveltä Kollaanjoelle ja kunnostautui Kollaan rintamalla kaikissa taisteluissa osoittaen erikoista rohkeutta ja taktillista silmää eri tilanteissa.”
Risti hautausmaalla
Simo Häyhän taistelut talvisodassa päättyivät vakavaan haavoittumiseen 6. maaliskuuta 1940. Vihollisen ampuma räjähtävä luoti silpoi hänen kasvojensa alaosan ja murskasi leukaluun.
Talvisodassa ristinsaajaksi ehdotetuilla oli monia traagisia kohtaloita. Yksi sellaisista oli majuri Kurt Bäckman, jolle eversti Niilo Hersalo ehdotti kunniamerkkiä ”raskaita tappioita kärsineen Kevyt Osasto 21:n lujasta, tinkimättömästä johtamisesta”.
Bäckman siirrettiin 15. kesäkuuta 1944 Syväriltä Viipuriin, vastaamaan kaupungin puolustuksesta. Viipuri menetettiin, ja Bäckman sekä prikaatin komentaja eversti Armas Kemppi asetettiin syytteeseen sotaylioikeudessa.
Vangittuna ollut Bäckman vapautettiin odottamaan tuomiota, joka annettiin 19.1.1945. Ratkaisu oli kahdeksan kuukautta kuritushuonetta. Kurt Bäckman ei jäänyt odottamaan korkeimman oikeuden päätöstä, vaan ampui itsensä 25.1.1945.
Mannerheim-risti oli vaihtunut ristiin hautausmaalla.
- Lähde Seppo Porvali: Ritarit ilman ristiä (Apali)
Lue myös: Kollaa kestää – Tiedätkö tarinan tutun sanonnan takana?
Kommentoi Facebookissa