TERVEYS Seinäjokelainen Irene Mäkiranta, 27, ei ole lakannut elämästä, vaikka sairastuminen CRPS-kipuoireyhtymään on jatkuvaa taiteilua kipujen ja toimintarajoitteiden kanssa.
– Välillä ahdistus ottaa vallan. Rehellisesti voin sanoa, että onhan tämä ihan helvettiä olla koko ajan kipeä. Jaksaminen on välillä kortilla, mutta periksi en anna, Irene myöntää rehtiin pohjalaistyyliinsä.
Lähihoitajaksi opiskellut Irene sanoo olevansa kellon ja kalenterin kasvattama likka.
– Olen elänyt elämääni sata lasissa. Harrastuksista rakkaimmiksi muodostui salibandy ja valmistuttuani lähihoitajaksi toisen puolen elämästäni täytti työ. Muihin juttuihin ei aikaa juuri jäänyt.
Joulukuussa 2016 kohtalo puuttui kuitenkin peliin ja painoi Irenen kohdalla jarrut pohjaan. Kaiken taustalla oli urheilun seurauksena jalkaterään tullut rasitusvamma.
– Olin muutamaa kuukautta aikaisemmin aloittanut astetta kovemman liikuntakuurin. Tavoitteena oli nostattaa kuntoa, joten ryhdyin lenkkeilyn ohella pelaamaan salibandyä. Otin itsestäni kaiken irti ja juoksin jopa muutaman kilometrin pituiset työmatkat, Irene muistelee.
Reipas urheilu johti kuitenkin vasemman jalan kipeytymiseen.
– Jalka tuli niin kipeäksi, etten pystynyt enää edes kävelemään. Lääkäri totesi jalkaterässä rasitusmurtuman ja kirjoitti sairauslomaa. Sisulla ryhdyin kuntouttamaan itseäni ja tammikuussa 2017 kykenin jo pyöräilemään ja jopa pienet kävelylenkit onnistuivat. Ajattelin, että se siitä murtumasta ja nyt vain uusia lenkkipolkuja kohden.
Kivut vain pahenivat
Vuoden 2017 helmikuun puolessa välissä Irene tunsi olevansa jälleen elämänsä kunnossa, joten hän pyöräili katsomaan kotikuntansa salibandypeliä.
– Katsomossa istuessani tunsin, kun raastava kipu alkoi vyöryä voimalla vasemman jalan varpaista kohti nilkkaa. Ihmettelin tunnetta, sillä kipu oli niin toisenlaista kuin aikaisemmin.
Kipujen jatkuessa vielä viikonlopunkin ylitse, Irene hakeutui ensiapuun.
– Sain särkylääkettä, mutta eivät ne mitään auttaneet. Kivut vain voimistuivat ja jalka myös turposi. Se oli pinnalta ihan jääkylmä, mutta sisältä sitä kuitenkin poltteli. Siinä vaiheessa menin ambulanssilla sairaalaan, jossa kipulääkitys annettiin tällä kertaa suonensisäisesti. Helpotusta kipuihin ei tullut tälläkään kertaa, Irene kertaa hiljaisena.
Tämän jälkeen mysteerisen kivun aiheuttajaa alettiin etsiä uudelta pohjalta. Pyörätuolissa istuvalle Irenelle suoritettiin perusteelliset selän ja jalan magneettikuvaukset sekä tarkat hermoratatutkimukset.
– Mitään ei löytynyt, joten seuraava osoite oli neurologille. Diagnoosi paljasti oireiden aiheuttajaksi CRPS-kipuoireyhtymän. Tämä laukaisi toimintojen ketjun ja pyörät alkoivat vihdoinkin pyöriä. Sain lääkityksen kivunlievitykseen ja samalla aloitettiin myös kuntoutus kipufysioterapian sekä myöhemmin kipupsykologian avulla.
Suuri voitonriemu
Ajan myötä lääkitys ja kuntoutus alkoivat tuottaa toivottua tulosta.
– Olihan se hieno tunne, kun nousin pyörätuolista ylös ja rollaattorin varaan. Ja siinä vaiheessa kun pääsin liikkumaan keppien avulla, tunsin suurta voitonriemua.
Irene pääsi palaamaan myös takaisin töihin alaikäisten maahanmuuttajien perheryhmäkotiin. Alussa 50-prosenttisella työajalla ja huhtikuussa 2018 täysmääräisenä. Samoihin aikoihin lopetettiin myös kipufysioterapia sekä -psykologia.
– Kipulääkityksestä huolimatta tunsin olevani kohtalaisen hyvässä kunnossa. Pystyin kävelemään ilman apuvälineitä viiden kilometrin lenkkejä ja mikä mahtavinta; pääsin takaisin myös rakkaan salibandyn pariin, Irene kuvailee kiitollisena.
Kolmen kuukauden ajan Irene sanoo eläneensä lähes normaalia elämää, kunnes juhannuksena elämä näytti jälleen synkimmät puolensa.
– Olin mökillä ja lähdin järvelle. Seilasin uimapatjalla ja roikotin samalla jalkojani vedessä. Yhtäkkiä tunsin kuinka jalat menivät kylmäksi ja tuttu, polttava kipu alkoi hiipiä järisyttävällä voimalla varpaista kohti nilkkaa. Toivoin, että lämmin sauna auttaa, mutta ei. Kivut vain yltyivät. Edellisestä kipukohtauksesta oli kulunut lähes puolitoista vuotta, joten minun oli vaikea uskoa tilannetta todeksi. Otin särkylääkettä, mutta mikään ei tehonnut. Kovasta lääkityksestä huolimatta kipu puski voimalla lävitse, Irene kuvailee hiljaisena.
Hipaisu on kuin vasaran isku
Vuoden 2018 juhannuksena alkaneen kipukohtauksen seurauksena Irene joutui takaisin pyörätuoliin.
– CRPS-oireyhtymä on äärimmäisen hankala sairaus. Itse sairaudesta voi toki kuntoutua, mutta tarvitaan vain yksi kipukohtaus, niin ollaan takaisin lähtöpisteessä. Ja mitä enemmän näitä kipukohtauksia tulee, niin ennuste täydelliseen palautumiseen heikkenee.
Irenen kohdalla kivut ovat nyt jatkuvasti läsnä.
– Vain kipujen taso vaihtelee. Lääkitys, kuten esimerkiksi kipulaastarit antavat hetken helpotuksen, mutta käytännössä kivut ovat koko ajan päällä. Saatavilla on toki myös sellaisia lääkkeitä, jotka ehkä auttaisivat, mutta ne ovatkin sitten huumeisiin verrattavia. Tällaisia eivät lääkärit halua määrätä, sillä riippuvuusriski on todella kova.
Kipujen ohella Irene sanoo kärsivänsä jalan kosketusarkuudesta.
– Pienikin hipaisu tuntuu samalta kuin kunnon vasaranisku. Yksinomaan sukan jalkaan saaminen on erittäin työlästä. Lisäksi huono ääreisverenkierto on tehnyt jalasta myös kylmän ja kroonistumisen myötä jopa väri on muuttunut sinertäväksi.
Laukaisijana kova stressi
Irene joutuu käyttämään liikkumiseensa pyörätuolia.
– Arki on hyvin toimintarajoitteista. Joskus enemmän ja joskus vähemmän, sillä hyvänä päivänä voin kävellä sisällä muutamia metrejä ja oikein hyvänä päivänä käydä jopa ulkoportailla kyynärsauvojen varassa.
Kaikesta huolimatta Irene on toiveikas.
– Toivoa paremmasta huomisesta pitää yllä laadukas hoito. Elämässä eteenpäin auttavat kipuun erikoistuneet kipupsykologi sekä fysioterapeutti. Lisäksi käyn elektroterapiahoidossa ja saan myös suoraan aivoihin annettavaa magneettistimulaatiohoitoa. Kokemukset ovat olleet todella hyvät, sillä hoidot ovat muuttaneet kivun muotoa hieman pehmeämpään suuntaan, Irene kuvailee tyytyväisenä.
Vaikka kivut ovat jatkuvia ja kuuluvat edelleen arkeen, niin Irene sanoo hoitojen myötä oppineensa jopa ymmärtämään niitä.
– Kiitos tästä kuuluu kipupsykologille. Hänen ansiostaan olen löytänyt myös syitä sairauden puhkeamiselle. CRPS-oireyhtymän voi laukaista esimerkiksi kova stressi tai raju psyykkinen kuormitus. Molemmat näistä pätevät minuun, sillä elämäntyylini ennen sairastumista oli todella kovaa. Elin täysillä, itseäni säästämättä.
- Haastattelu on aikaisemmin julkaistu IT-lehdessä
Lue myös: Yksinäisyys on liikuntarajoitteiselle tuttu vieras – ”Pyörätuoli erotti minut monista kavereista”
Kommentoi Facebookissa