ELÄMÄNTARINA Helena Petäistö on kaupunkilaisena yllättänyt maaseudun puolestapuhujana sekä debateissaan että kolumneissaan. Herätyksen Helena sai Ranskassa, jossa maaseutumaisemia ja kyliä vaalitaan.
– Päinvastoin kuin Ranskassa, Suomessahan maaseutua ei juuri kehuta. Myöskään meikäläiset maanviljelijät eivät saa osakseen samanlaista arvostusta kuin virkaveljensä Ranskassa, herkuttelijoiden luvatussa maassa, jossa maataloustuotteet ovat arvossaan, hän sanoo.
– Esimerkiksi Pariisissa, miljoonakaupungissa pidetään vuosittain maailman suurin maatalousnäyttely, jonne perheet ottavat myös lapset mukaan ja jossa jokaisen poliitikon on käytävä taputtelemassa lehmän pyllyä TV-kameroiden edessä saadakseen ääniä.
Mutta on Helenalla taustallaan myös maaseutua. Oululaistytön molemmat mummolat olivat Rautiossa Pohjanmaalla.
– Siellä vietin lapsuuteni kesät maaseudulla, mullan, perhosten ja mukavan maalaiselämän keskellä. Ja juuri siitä jäi vaikutteita, jotka aloin Ranskassa ymmärtää uudella tavalla. Raution kesät kärpäsineen, pääskysineen, haukirysineen ja jopa heinäntekoineen olivat aina aurinkoisia.
Lahjakas piirtäjä
Helena on varttunut yrittäjäperheessä, sillä hänen vanhemmillaan oli Oulussa yli 30 vuoden ajan kello- ja kultasepänliike. Siellä Helena työskenteli joulu- ja kesäapulaisena. Samassa talossa, Valkealinnassa, oli Oulun legendaarinen hotelli Tervahovi, josta Helena sai ensimmäiset tuulahdukset suuresta maailmasta amerikkalaisturisteineen ja kotimaan silmäätekevineen.
Taiteellistakin lahjakkuutta osoittanut Helena omaksui kotoaan tapoja, joista on ollut suurta hyötyä myös hänen urallaan EU-kirjeenvaihtajana.
– Piirustus- ja ompelutaitoja en ole myöhemmin liiemmälti tarvinnut, mutta suomalaisesta työmoraalista on ollut aina hyötyä. Ja tietenkin yrittäjälle ominainen sinnikkyys. Periksi en anna, en ainakaan helposti.
Helenasta ei tullut kuitenkaan perheyrityksensä jatkajaa.
– Nuorena oli kova pyrky pois Oulusta. Olin tyttölyseossa kielilinjalla ja vietin vaihto-oppilasvuoteni Michiganissa Yhdysvalloissa. Mutta mihin lähteä opiskelemaan Oulusta, yliopistokaupungista? Onnekseni tervakaupungissa ei ollut kauppakorkeakoulua eikä oikeustieteellistä. Niinpä hain molempiin ja viiden laudaturin ylioppilaana onnistuin pääsemään kumpaankin. Valitsin kuitenkin Helsingin kauppakorkeakoulun ja otin pääaineeksi markkinoinnin.
Valintaa puolsi Helenan mukaan erityisesti puolta lyhyempi opiskeluaika kuin oikeustieteellisessä.
– Opiskeluaika Helsingissä oli mukavaa ja olin onnekas, kun sain suorittaa kaupalliset harjoittelut sekä Saksassa että Ranskassa. Lopulta päädyin heti opiskeluiden jälkeen vielä töihin ranskalaiseen vienti- ja tuontiyritykseen. Alun alkaen minut palkattiin vuodeksi, mutta loppujen lopuksi pesti venyikin viideksi vuodeksi. Se oli ehdottomasti paras koulu eurooppalaisuuteen, sillä näin ja koin paljon kantapään kautta. Samalla kielitaito kasvoi kohisten.
Ranskan kieli oli Helenan mukaan kullanarvoista, kun ryhdyttiin käymään EU-neuvotteluita.
– Se oli pullonkaula suomalaisille, sillä vielä silloin suurin osa asiakirjoista oli ranskaksi.
Oikeaan aikaan oikeassa paikassa
Vaikka Helena oli jo kouluaikoina kympin ainekirjoittaja, niin tyttölyseon kasvatti ei koskaan voinut kuvitella tekevänsä uraansa toimittajana.
– Se oli monien sattumien summa. Kaikki sai alkunsa siitä, kun ryhdyin tekemään juttuja pariisilaisesta elämästä Pohjois-Suomen valtalehteen, Kalevaan. Se oli mukavaa kirjoittamista ja sopivaa ajanvietettä sen hetkiseen elämänrytmiin.
Käännekohta oli kuitenkin puhelu Kauppalehdestä. Hätääntynyt ääni kertoi, että lehti oli sopinut erityisen Ranska-liitteen tekemisestä eri puolilta Ranskaa, mutta toimittaja olikin juuttunut lumimyrskyyn itänaapurissa.
– Niinpä he pyysivät minua hoitamaan sovitun keikan. Tunsin maan ja sen tavat, joten otin kopin ja tein keikan sovitusti ja ajallaan.
Helena oli myös oikeaan aikaan oikeassa paikassa, kun MTV aloitti televisiouutisensa syksyllä 1981. Silloin haettiin myös Pariisista avustajaa, johon Helenaa oli suositeltu.
– MTV:llä auennut vakituisen ulkomaantoimittajan paikka sai minut palaamaan Helsinkiin vuonna 1983 ja jätin taakseni kahdeksan mielenkiintoista Ranskan vuotta. Työskentelin Pasilassa seitsemän vuoden ajan, jonka jälkeen eteeni aukesi mahdollisuus ryhtyä seuraamaan Euroopan kuohuntaa MTV:n kirjeenvaihtajana. Aluksi tein vuoden ja sitten kolmen vuoden sopimuksen Pariisiin. Berliinin muuri oli kaatunut, Eurooppa kuohui ja töitä riitti.
Helenalle tarjottiin myös Nokian paikkaa Genevessä ja Pariisissa avoinna ollutta lehdistöneuvoksen paikkaa. Mutta uutistyö voitti kiinnostavuudessaan.
– MTV:ssä oli saanut oppia monenlaista aika rankalla tavalla. Talon tapoihin kuului tuupata toimittaja kylmiltään suoraan lähetykseen. Aivan kylmiltäni tein ensimmäisen suoran haastattelun Ranskaksi ja vielä samalla tulkaten Helsingin lentokentällä, jonka VIP-huoneessa haastattelin Etykin 10-vuotisjuhliin tullutta Ranskan ulkoministeriä juuri alkaneisiin Kymmenen uutisiin. Selvisin hengissä aavistamatta mikä määrä suoria lähetyksiä ja kiperiä tilanteita oli vielä edessä kolmekymmentä vuotta kestävän TV-uran aikana, Helena muistelee nauraen.
Hän toteaa olleensa luultavasti ainoa televisiotoimittaja Suomessa, joka on tehnyt juttuja Suomen televisioon, niin ettei ollut koskaan katsonut sitä itse.
– Isäni taustat olivat lestadiolaiset, joten lapsuudenkodissani ei ollut televisiota. Kun aloin tekemään juttuja televisioon, olin katsonut vain Ranskan TV:tä.
Koulutus itsekuriin
Helena on saanut seurata Euroopan suurta muutosta näköalapaikalta sekä Pariisista että Brysselistä. Ranska antaa myös hyvän koulun itsekuriin. Luontaisesta sinnikkyydestä on suurta hyötyä ja pohjalainen päättäväisyys on ollut usein tarpeen, kun on pitänyt päästä huippuhaastattelujen tekoon.
– Mutta on siinä naiseudestakin ollut etua, sillä ranskalainen poliitikko on sen verran herrasmies, että pysähtyy mieluummin naistoimittajan eteen.
Helenan mukaan Pariisissa oppii myös selviytymisen taidon pinteestä, mistä hyvänsä.
– Pariisi on kova ja hektinen paikka. Verkostoituminen on kaiken A ja O, sillä muuten siinä viidakossa ei selviä eikä pienen maan kirjeenvaihtajat pärjään tuhannen muun tärkeämmän joukossa. Se merkitsee varsinaisen työn lisäksi paljon muita tilaisuuksia ja kissanristiäisiä.
Helena tuli nopeasti tunnetuksi Suomessa toimittajana, joka sai huippuhaastatteluja.
– Se, että saa satojen haastattelupyyntöjen pinosta omansa pinon päälle jonkun Euroopan tapin pöydällä, on kovan työn ja sinnikkyyden takana ja eikä onnistu ilman verkostoja.
Pariisissa vietetyt vuodet opettivat Helenan myös kokkaamaan.
– Alun alkaen en osannut tehdä lainkaan ruokaa, mutta Ranskassa sosiaaliset ympyrät ja ystävyyssuhteet pyörivät vahvasti ruuan ympärillä. Jos haluaa kuulua porukkaan, niin silloin on opeteltava myös niin hyvät taidot, että uskaltaa kutsua keittotaidostaan kuuluisat ranskalaiset kotiinsa syömään kolmen ruokalajin aterian. Se oli alussa kova stressi, mutta nyt olen ranskalaisille kiitollinen tästä loistavasta taidosta ja nautinnollisesta harrastuksesta
Vaikka kirjeenvaihtajan työ oli kiivasrytmistä ja elämäntapa ilman työaikoja, niin Helena oppi ranskalaiseen tyyliin myös laiskottelemisen taidon.
– Silloin ei tehdä mitään, ei oikeastaan edes ajatella. Näin perinpohjaista on ranskalainen relaaminen.
Helenan ura MTV3:n kirjeenvaihtajana päättyi vuonna 2016. Uutistyön jälkeen Helena on myös jatkanut suosittuna tietokirjailijana.
– Ranskan karismaattinen presidentti on täydellinen roolihahmo, joten pakkohan siitä oli kirjoittaa. Emmanuel Macronin kaltaisia johtajia ei pulpahda kuin kolmenkymmenen vuoden välein. Euroopassa Tony Blair oli vastaava lahjakkuus ennen Macronia.
Helena jatkoi myös Euroopan kaupunkikirjojen sarjaansa, johon koukkuun jääneet lukijat pyytävät koko ajan jatkoa.
– Nautin kirjojen kirjoittamisesta, vaikka se onkin harmillisen rankkaa ja yksinäistä puuhaa. Olen kirjoittanut niitä sekä Pariisissa että Helsingissä. Hautaudun aina kokonaan kirjoittajan kammioon, jotta kidutus olisi mahdollisimman nopeasti ohi ja pääsisin taas ihmisten ilmoille. Kyseessä on siis erikoinen, samalla nautinnollinen, mutta myös tiukan aikataulun takia raastava prosessi.
Vanhan talon sielukkuus
Mutta Euroopan lisäksi Helena haluaisi pelastaa myös vanhat talot.
– On aivan käsittämätöntä, miten sokeasti ja surutta Suomi on tuhonnut lähes kokonaan vanhan rakennuskantansa. Meillä on todella se surullinen Euroopan ennätys, että jäljellä on vain kolme prosenttia vanhempaa kuin 1900-luvun rakennuskantaa. Se on karu ja peruuttamaton luku.
Helenan mukaan suomalainen hävitysinto on osoitus siitä, että päinvastoin kuin muualla Euroopassa, Suomessa ei nähdä eikä edes haluta ymmärtää vanhojen rakennusten arvoa.
– Se mikä on suomalaisen silmissä röttelö, on eurooppalaisen silmissä arvorakennus. Jokaisesta rötisköstä saa kunnostamalla arvorakennuksen. Siitä loistava esimerkki on Ranskan Strasbourg, jonka kaupungin isät ymmärsivät pelastaa seitsemänsadan keskiaikaisen raunion kasan. Nyt Strasbourg on neljän miljoonan turistin ansiosta Ranskan kymmenen suosituimman matkailukaupungin joukossa.
Helena myös korostaa, että vanhasta saa aina arvokkaan ja yksilöllisen ja sellaisen, jossa on karaktääriä ja sielua.
– Sekä Helsingin että Pariisin kotini ovat vanhoissa taloissa. Molemmat hankin aivan rapakunnossa ja sain lopputuloksena niistä kauniita kuin korut. Sinnikkyyttä ja silmää siinä kyllä vaaditaan, mutta lopussa se aina kuitenkin palkitsee.
Historian ja tarinoiden äärellä
Vanhojen talon säilyttämisen puolesta puhuva Helena Petäistö on löytänyt ajatuksilleen vastakaikua Raahessa sijaitsevalta hurmaavalta Langin Kauppahuoneelta.
– Kun talolla on tarina ja sen omistajilla innostus, niin toteutuksessa ei voi epäonnistua. Langin Kauppahuoneella jos millä on mahtava tarina laivanvarustajien ajoilta ja kaikki on osattu tehdä niin, että talon henki huokuu sen loisteliasta historiaa. Värit, tapetit, huonekalut ja esineet, kaikki heijastavat menneiden aikojen charmia. Nykyajan hektisen elämän keskellä täällä kävijä viihtyy ja saa oikeasti pysähtyä viehättävälle aikamatkalle. Ja sitä nykyajan virtuaalimaailmassa elävät ihmiset kaipaavat entistä enemmän.
Helenan mukaan Suomessa kaikki tehdään yleensä vähän sinnepäin ja pihtaillen kun pitäisi paremminkin antaa mennä vähän överiksi ja antaa sisustuksen näkyä runsaana sekä talon henkeä ja historiaa heijastavana. Kauppahuoneella se on kuitenkin täysin ymmärretty.
– Suosittelen kaikkia Oulusta minulta yöpaikkoja kyselevät yöpymään Raahessa. Langin Kauppahuoneella jos missä on viehättävät huoneet, jossa jokaisella huoneella on jopa oma nimi. Tällaisia yöpaikkoja on muu Eurooppa täynnä, mutta meillä vain aivan muutama koko maassa, Helena kehuu kahvilan hienolla sohvalla istuen.
Helenan mukaan vanhojen rakennusten käyttö bisnestarkoituksiin ymmärretään erinomaisesti Ranskassa ja kaikkialla Euroopassa eikä tarvitse mennä edes naapurimaita kauemmaksi. Siellä on upeita vanhoja kyliä ja kaupunkeja, joissa tarinat elävät ja vanhoille rakennuksille on annettu uusi elämä.
Helena toivoo, että ihmiset uskaltaisivat ottaa mallia maailmalta ja kunnostaisivat vanhat, tyhjän panttina olevat talot hyötykäyttöön.
– On anteeksiantamatonta, että olemme antaneet mennä suuren matkailuvaltin, kun vanhoja taloja on purettu betonilaatikoiden tieltä. Muualla Euroopassa vanha on kunnostettu ja uusi rakennettu vanhan keskustan ulkopuolelle, eikä sen paikalle. Jopa Saksassa, joka pommitettiin maan tasalle, on vähäinenkin sodan jäljiltä jäänyt kunnostettu todella tarkkaan.
- Haastattelu on julkaistu myös Meidän Suomi -lehdessä
Kommentoi Facebookissa