SOTE-UUDISTUS Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistushanketta on vuosikausia perusteltu kustannussyistä välttämättömäksi. Samalla on haluttu tarjota väestölle parempaa hoitoon pääsyä ja alueellista tasa-arvoa. Suomen hallitus on päättänyt perustaa 18 maakuntahallintoa, joiden vastuulle jää toiminnan käytännön toteutus.
Väestölle on luvattu valinnanvapautta ja alueellisesti tasapuolista hoitoon pääsyä. Tästä on muodostunut kuvitelma paremmasta hoidosta.
– Todellisuus voi helposti muotoutua päinvastaiseksi, varoittavat kolme nykyistä ja kaksi eläkkeellä olevaa ansioitunutta HUS:n professoria ja ylilääkäriä.
Tänään ilmestyvässä Lääkärilehdessä julkaistun kannanoton ensimmäinen allekirjoittaja on suuronnettomuuksien hoidon yhteydessä usein julkisuudessa esiintynyt HUS:n lääkintäpäällikkö ja vastaava ylilääkäri Eero Hirvensalo, ortopedian ja traumatologian dosentti, professori h.c.
Muut neljä ovat emeritusprofessorit Sirpa Asko-Seljavaara ja Tari Haahtela, HYKS:n päivystyskirurgian ylilääkäri Ari Leppäniemi sekä HYKS:n plastiikkakirurgian professori Erkki Tukiainen.
Potilasvahingot kasvavat
Hallinnollisen uudistuksen takana tulisi olla etukäteen huolella valmisteltu malli. Nyt vain pieni osa suomalaisista ilmoittaa ymmärtävänsä, mitä sote-uudistuksessa on käytännössä tapahtumassa, eikä se ole vaikuttanut olevan selkeää päättäjillekään.
Päivän Lehti on kirjoittanut ongelmista otsikolla Hallitus jyräsi virkamiehet – terveysjätit jakavat keskenään miljardien sote-markkinat.
Tiedossa on nyt laajan päivystyksen sairaaloiden määrän rajoittaminen kahteentoista ja toistaiseksi tarkemmin määrittelemätön potilaan vapaan valinnan mahdollisuus terveydenhuollon palveluihin.
– Uudistus ei takaa vaikuttavaa hoitoa ja perusterveydenhoitoon varatut rahat ovat vaarassa huveta vääriin taskuihin, professorit ja ylilääkärit toteavat.
Nopean pääsyn lääkärille muutos ehkä mahdollistaa, mutta lääketieteellisesti perusteltuun tutkimukseen ja hoitoon pääsyä se ei takaa, jos asia on riippuvainen hoidon kokonaiskustannuksien säästöistä.
– Potilas jää säästöpaineessa helposti vaille tarvitsemaansa oleellista hoitoa.
Tästä seuraa kiireellisen hoidon tarpeen kasvu. Inhimillisten kärsimysten lisäksi se johtaa huonompiin hoitotuloksiin ja lisännee paitsi sairastavuutta, myös korvattavien potilasvahinkojen määrää.
Pako sairaaloista on alkanut
Erikoissairaanhoidossa kahdeksan keskussairaalaa on jo mielletty ”vajaakuntoisiksi”, ja osaamisen pako näistä sairaaloista on alkanut. Tämä ei ole enää hallittavissa yliopistosairaaloiden koordinaatiolla.
Ruotsinkielistä palvelutuotantoa ei voida määräyksellä aloittaa Seinäjoella. Vapaaehtoisuuteen perustuva ruotsinkielisen henkilöstön siirtyminen työn perässä Vaasasta ei ole realistinen ajatus.
Lääkärit antavat esimerkkinä pahoin epäonnistuneen lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimean siirron Kuopioon. Maakuntiin ei tulla saamaan tarpeeksi osaajakuntaa. Hoitotuloksia seuraamalla ei saada tähän ratkaisua.
– Terveiden ja riskittömien potilaiden leikkaushoidolla saadaan lähes aina hyviä tuloksia, erityisesti, jos hoitoennuste on muutenkin ilmeisen hyvä. Tämä johtaa vääristyneeseen potilasvalintaan.
Jos lääkärikohtaista ”komplikaatiorekisteriä” aletaan seurata tiukasti, ei vaikeiden leikkausten ja riskipotilaiden hoitoon välttämättä saada parhaita osaajia. Näin on käynyt jo monessa seurantaa harjoittavassa maassa.
Kuka vastaa koulutuksesta?
Sote-uudistuksen jälkeenkin Suomessa tulee olla edellytykset terveydenhuollon henkilöstön koulutukseen. Yksityiset palveluntuottajat ovat käyttäneet julkisin varoin koulutettua lääkäri- ja hoitajakuntaa ilman mitään kompensaatiota. Palveluntuottajat eivät näin ole tosiasiallisesti vertailukelpoisia.
– Tutkimuksen ja koulutuksen turvaaminen ei ole ollut uudistusta koskevissa keskusteluissa esillä, vaikka asia on niin merkittävä, että se olisi pitänyt ratkaista jo ennen hallintomallin lopullista hyväksymistä.
Eero Hirvensalo on maan parhaita asiantuntijoita suuronnettomuuksiin liittyvissä kysymyksissä. Koordinaatiovastuu laajoissa onnettomuuksissa on ollut Sosiaali- ja terveysministeriön valtuuttamana HUS:lla. Valtakunnallinen terveydenhuollon varautuminen suuronnettomuuksien ja vastaavien häiriöiden varalle on ollut puhtaasti julkisen terveydenhuollon tehtävänä.
– Tämän toiminnan järjestäminen perustuu nykyisen sairaala- ja terveyskeskusverkoston käyttöön.
Esitetyssä uudistusmallissa kukaan ei ole kyennyt esittämään, miten säästöt oikeasti edes syntyvät. Näiden tavoitteiden saavuttaminen 18 maakunnassa tasapuolisesti vaikuttaa kannanoton allekirjoittajien mukaan epärealistiselta toiveelta.
– Näin suuressa muutoksessa koordinaation pitää olla valtakunnallinen.
Tällä hetkellä puuttuu uskottava näkemys siitä, mitä tulevaisuuden julkinen terveydenhuolto pitää sisällään ja miten se voidaan toteuttaa nykyistä paremmin ja taloudellisemmin. Liiallinen kiire käytännön sovelluksista päättämiselle ei ole kannanoton allekirjoittajien mukaan nyt järkevää eikä hyvin perusteltua.
Kommentoi Facebookissa