RUOKA Uuden vuoden aatto. Ei yleensä kovin jalo juhla, mutta irrottelu tuntuisi hyvältä. Sapuskatkin pitäisi olla helppoa ja rentoa. Ja jos ei ole helppoa laittaa, niin ainakin helppoa syödä. Niin aikuisten kuin lapsien.
Nakkeja ja perunasalaattia ja ehkä jopa lihapullia? Mikä, ettei.
Mutta nyt tämä Kotigokki lähtee kyllä miettimään tortillabileitä. Reilusti Meksikoa, ripaus krossia ja pohjoinen silaus, että jos se sillä lähtisi.
Bileitä kohti
Ensimmäinen valinta tehdään kohdassa tortilloja, tacoja vai nachoja. Minun mielestäni nachot kuuluvat tv-iltaan, tacojen kanssa kansa sotkee aivan liikaa. Jäljelle jäävät tortillat, joko letut tai veneet. Tänään kuviin pääsevät paatit, koska ne ovat todella helppoja myös lasten kanssa.
Lasten paatit lämmitetään pakkauksen ohjeen mukaan ja sitten tenavat saavat läimiä täytteitä mielensä mukaan paattiin ja syödä sen kädestä.
Kyllä ne käärityn letunkin kanssa pärjäävät.
Jos tarjolla on vehnälettujen lisäksi myös oikeita maissilettuja, ota niitä: maku on parempi (ne siis maistuvatkin jollekin).
Soosit
Tärkeää on, millaisia sooseja – tai ”muhjuja”, kuten meillä sanotaan – bilepöytään asetellaan. Alkuun kansa ostaa valmiita salsoja ja guacamoleja. Ja näillä mennään.
Ensimmäinen vaihe kohti hyviä bileitä on tehdä kerran itse guacamole ja todeta sen jälkeen, ettei valmisteista oikein saa tolkkua siitä, mikä siellä maistuu. Ainakaan se ei ole avokado ja avokadotahnasta on kuitenkin kysymys.
Netti tulvii ohjeita, meillä tehdään niin, että soseutetaan kypsiä avokadoja ruokajogurttiin, seassa on hieman chiliä ja viimeistellään homma tuoreella puristetulla limetillä.
Puritaani huutaa jo. Mutta mennään tehtävä edellä. Guacamole eli avokadotahna on tässä eräänlainen lievästi hapan ja aavistuksen kirpeä suuta rakastava elementti.
Teen salsan nykyään aina itse, paitsi jos olemme liikkeellä nachojen kanssa (no, ehkä sovellan valmiita joskus myös tacoihin).
Kun salsan tekee itse, saa sellaista kuin haluaa. Jos vieraat ovat addiktoituneet lisäaineisiin, niin heille voi niitä tarjota. Olen huomannut, että tiedostamattomat addiktiot ovat yleisiä ja tämän tietävät oikein hyvin mm. kansainväliset hampurilaisketjut.
Omaan salsaani käytän lähtökohtaisesti puoli kiloa pikkutomaatteja, kukin neljään palaan pilkottuna. Vähän suolaa, reilusti ruokosokeria (suhteessa 1 tl–1 rkl). Vähän raastettua valkosipulia, raastettua inkivääriä jos siltä tuntuu, raastettua muskottipähkinää.
Revittyä korianteria vaikka koko puskan lehdet. Vähän vahvaa minttua höysteeksi jos sattuu olemaan. Chiliä pitää olla, perattuna pari palkoa. Hyvää oliiviöljyä loraus, puristettua limettiä ja jos on intoa, pieni loraus vaaleaa balsamiviinietikkaa. Jos tuohon vielä jotain lisäisin, olisin vahvasti vuodenaikaan liittyvän improvisaation kanssa tekemisissä. Tai, no voi siihen halutessaan rouhaista vähän mustapippuria myllystä.
Salsa kannattaa tehdä iltabileisiin jo aamupäivällä, että se ehtii tekeytymään. Voi maistua alkuun turhan ärhäkältä, mutta kyllä se siitä – uskoa pitää olla!
***
Eivät soosit vielä tässä ole, suinkaan. Meidän kokemuksemme mukaan makeahko chilimajoneesi kruunaa tämän. Sillä voidellaan lettu ennen kuin sille muita täytteitä laitetaan. Helppo tapa on ostaa Hellmann’sin perusmajoneesi ja sekoittaa siihen chilikastiketta, juoksevaa hunajaa ja ehkä vähän sitä limettiä vielä, kokonaisuutta raikastamaan.
Itse käytän unkarilaista tulista paprikatahnaa, mutta sitä ei saa Suomesta. Täältä saa kyllä ainakin Makumestarin tulista paprikatahnaa Prismoista ja se on meikäläisistä tuotteista lähinnä esikuvaansa.
Kansallisempaan tyyliin voit virittää konjakkisinapin kanssa sinappimajoneesin ja jättää chilin pois. Rohkeutta on kokeilla!
Täytteet
Pilko tuoreita vihanneksia tarjolle. Salaattikaan ei ole huono idea. Juustoraastetta pitää olla. Voit laittaa tarvittaessa myös esiliotettua fetaakin, se sopii jos ei kansa lihasta perusta.
Mausteinen jauhelihapaistos on vanhastaan kaiken ydin. Ja kun se ei ole muun ruoan seassa, se ei häiritse lihaa syömättömien bileitä.
Kätevää!
***
Aloituskuvassa on meidän edellisten pirskeiden liha-annos, joka on tehty poronlapakäristyksestä. Se menee hieman hifistelyn puolelle, mutta vastaavan väsää nopeasti marketin pakastealtaan riistakäristyksestä.
Yhtä hyvää ei tule, mutta onpahan halvempaa.
Käristys poikkeaa tavanomaisesta siinä, että mausteeksi kelpaavat suolan ja pippurin lisäksi timjami, chili, sipuli, (valkosipuli), (inkivääri) ja muskottipähkinä. Uhkarohkeat voivat kokeilla myös mausteseoksin. Suosittelen piri piriä, jos sattuu löytymään. Ruoveden Herkku sitä ainakin tekee, ja hyvin valmistaakin.
Kun lihat ovat melkein kypsiä, puristetaan taas sitä limettiä (hedelmiä pitää olla varmaan 4 kaikkiaan) ja kiehautetaan se ylös. Samassa yhteydessä lisätään myös ruokosokeria ja pyöritetään vinhasti. Tämän voi jättää väliin, tulosta se parantaa kyllä, mutta on ns. kädentaitoa.
Veneen kasaamisesta
Voit kokeilla myös näin (ks. kuvat).
- Ota vene, voitele se majoneesilla.
- Lisää täytteet.
- Laita juustoraastetta.
- Käytä mikrossa täydellä teholla minuutin verran tai vähän yli.
- Voitele päälle guacamolea.
Kannattaa syödä lautaselta, mutta on se hyvää.
Juomista
Keveä vaalea olut on oikein hyvä.
Jos ei syö lihaa, makean aromikkaat valkoviinit toimivat. Esimerkiksi mainio saksalainen Barth Fructus Riesling (13,90) voisi olla täsmäase ja tarpeeksi hyvä viini tekemään juhlan.
Vertailujen jälkeen olen vakuuttunut siitä, että itselleni otan lasiin espanjalaista Castillo Perelada 5 Finques Reservaa (15,98).
Mutta kukin tavallaan.
***
Ei tehdä tästä numeroo, koska pitää olla rennot bileet, hienoja ihmisiä ja hyvä tunnelma.
Siitä se lähtee ja sitten vuoden ensimmäisenä päivänä voi olla vaikka Straussin viemää, samppanjan kera.
Hyvää vuotta 2017!
Kommentoi Facebookissa