MAATALOUS Arttu ja Juho Oikarinen kipparoivat Siikajoen Luohualla sijaitsevaa lihakarjatilaansa järkevien mittasuhteiden periaatteella. Voittola Oy:n kasvattamossa on 240 eläinpaikkaa ja tämä määrä tulee Artun ja Juhon mukaan myös riittämään.
– Jos tämän kokoisella ei pärjää, niin sitten annetaan olla. Liian isot yksiköt altistavat eläintaudeille ja rasittavat myös tilallisia. Kun työmäärä on sopiva, niin kaikki voivat hyvin, isä ja poika Oikarinen luonnehtivat.
Juho Oikarinen kertoo ottaneensa vastuun kotitilastaan jo 18-vuotiaana. Sukupolvenvaihdos pienellä maitotilalla tehtiin vuonna 1982.
– Käytännössä jäin tilalle suoraan peruskoulusta, sillä isäni sairastuttua vaihtoehdot olivat vähissä. Armeijan ja maamieskoulun jälkeen ryhdyin kuitenkin päätoimiseksi isännäksi. Tilalla oli tuolloin muutama hehtaari maata ja pieni lypsykarja. Hyvin me pärjättiin, vaikka Aila-emäntäkin tuli taloon puhtaalta lukiopohjalta, Juho muistelee isännyyden alkuvaiheita.
Aila ja Juho tekivät 12 vuoden ajan yhdessä töitä, kunnes emäntä sairastui työperäiseen astmaan. Tämän seurauksena Aila kouluttautui uuteen ammattiin, nuoriso- ja vapaa-ajan ohjaajaksi.
– Päätimme yhdessä, että lehmiä pidetään siihen saakka, kunnes emäntä saa vakinaisen työn. Vuoteen 2002 saakka hoidin pariakymmentä lypsävää yksin ja kun navetta tyhjeni, lähdin vieraan töihin. Tein kahdeksan vuoden ajan pääsääntöisesti lomitus- ja konehommia, mutta kesät meni oman tilan peltohommissa. Siirryimme vuonna 2005 peltojen osalta luomutuotantoon, joten tilan vilja on myyty siitä lähtien ulkopuolelle.
Lukion jälkeen reppureissaajaksi
Kymmenen vuotta sitten Juho Oikarinen palasi takaisin karjanhoidon pariin.
– Vuokrasin tuttavaisännän lihakarjatilan eläinpaikoista puolet. Päätimme, että hoidamme karjaa vuoroviikoin vuoteen 2015 saakka ja tämän jälkeen jatkamme tahoillamme kasvinviljelijöinä. Näin tapahtuikin, joskin saman vuoden keväällä Arttu ilmaisi kiinnostuksensa tilanpitoon. Tämän ilouutisen jälkeen suunnitelmat menivät onnekkaalla tavalla uusiksi, Juho muistelee naureskellen.
Myös Artulle itselleen kiinnostus tilanpitoon tuli hänen omien sanojensa mukaan puskista.
– Yllätin itseni, sillä nuorempana minulla ei ollut minkäänlaista aikomusta jäädä kotitilalle. Mielenkiinnon kohteet olivat aivan muualla. Niinpä lukion jälkeen ryhdyin reppureissaajaksi ja matkustin vuodeksi jopa Espanjaan, jossa opiskelin urheiluhierojaksi.
Sieltä palattuaan Arttu teki erilaisia tehdashommia, muun muassa helsinkiläisessä elektroniikkatehtaassa.
– Tehdastyö ei ollut kuitenkaan minun juttuni, joten sanouduin irti ja lähdin vuoden 2014 syksyllä Australiaan. Hyppy tuntemattomaan oli todella suuri, sillä minulla oli Suomessa vakituinen työ ja turvattu palkkapussi.
”Ostin kummisedältä oman tilan”
Australiassa Artulla oli aikaa miettiä tulevaisuuden askelmerkkejään sekä tutustua samalla myös paikalliseen maatalouteen.
– Reppureissaajana hankin rahaa tuntipalkkaisena renkinä. Kun työnsä hoiti hyvin, niin seuraavanakin päivänä oli mahdollisuus päästä parsakaalia keräämään, Arttu paljastaa naureskellen.
Arttu palasi kotiinsa Suomen Luohualle vuoden 2015 helmikuussa. Kotiinpaluun jälkeen Oikarisen tuvassa sovittiin, että Juho antaa pojalleen puolen vuoden koeajan, jonka aikana Arttu voi rauhassa tutustua tilan töihin sekä sen toimintatapoihin.
– Samalla halusin varmistaa, että poika tekee varmasti oikean ratkaisun. Tähän hommaan ei voi lähteä hetken mielijohteesta, vaan vapaaehtoiselta pohjalta. Kokemuksesta tiedän, että avain pärjäämiseen on vahva tahto ja vielä vahvempi mielenkiinto alaan, Juho sanoo.
Kuuden kuukauden koeaika kuitenkin osoitti, että Arttu viihtyy navetassa ja vieläpä oikein hyvin. Tämän jälkeen isä ja poika ryhtyivät yhteistuumin kehittämään tilaa. Ensitöikseen Arttu osti kummisedältään maatilan.
– Kaupassa tulivat koneet, maat sekä tyhjilleen jääneet tuotantotilat. Samalla ostin isältäni kyseisessä navetassa vuokralla olleen karjan.
Tilakauppojen jälkeen Juho jäi jatkamaan kasvinviljelyä ja Arttu jatkoi eläintenpitoa.
Toiminnot saman lipun alle
Isä ja poika Oikarisen yhteistyö sujui ensihetkistä lähtien mallikkaasti, joten lähes saman tien Arttu ja Juho ryhtyivät miettimään tilojen yhdistämistä sekä toimintojen siirtämistä osakeyhtiön alle.
– Myös tässä edettiin ripeään tahtiin. Vuoden 2018 alusta perustimme maatalousyhtymän ja 12 päivää myöhemmin osakeyhtiön, Voittola Oy:n. Kun toiminta oli niin sanotusti saman lipun alla, ryhdyimme suunnittelemaan myös uutta navettaa. Päädyimme avaimet käteen -ratkaisuun.
Saman vuoden syksyllä Artun ostamalle tilalle nousi 240-paikkainen kasvattamo. Samalla vanha navetta remontoitiin juottamoksi. Nopealla aikataululla toteutetut hankkeet ovat onnistuneet Artun ja Juhon mukaan hyvin mallikkaasti.
– Olemme tyytyväisiä, niin tehtyihin kuin tekemättä jätettyihinkin ratkaisuihin. Toiminnan keskiössä on sekä eläinten että ihmisten hyvinvointi. Nämä asiat on huomioitu yksinomaan jo siinä, että olemme mitoittaneet toiminnan kohtuullisten työtuntien ympärille. Toimeentulon mittari ei saa olla jatkuva kasvu, vaan mielenkiinnon säilyttäminen. Tämä eläinmäärä riittää meille.
- Haastattelu on aikaisemmin julkaistu Uutisjyvät-lehdessä
Kommentoi Facebookissa