Isännän kuolema muutti elämän suunnan – ”Kaikki oli aloitettava alusta”

SUOMI 100 Vaikka lapsuudenkoti ei ollutkaan maatalo, niin agrologiksi kouluttautunut Miia Harjunpää on aina tykännyt lehmistä. Jo vuonna 2004, jolloin Miia tuli jalasjärveläiselle maitotilalle miniäksi, hän tiesi mitä elämältään tahtoi.

– Vaikka arki emäntänä alkoi täysin ruohonjuuritasolta ja kaikki oli opeteltava alusta, niin tunsin tehneeni oikean valinnan. Työ 30 lehmän parsinavetassa oli luonnollisesti työläämpää, mutta jokainen päivä oli ahertamisen arvoinen.

Vuodet kuluivat ja tila kehittyi. Investoinnit olivat kuitenkin maltillisia, sillä isäntäpari halusi pitää velkamäärän kohtuuden rajoissa. Vuoden 2010 marraskuun 25. päivänä kaikki kuitenkin muuttui.

– Mieheni löytyi kotiriihestä kuolleena. Hän ei jaksanut enää elää. Kuolema tuli kaikille yllätyksenä, vaikka väsymisen merkit olivat tiedossa, Miia muistelee hiljaisena.

Isännän äkillinen kuolema lamaannutti koko tilan elämän.

– Ilman läheisiäni lehmät olisivat jääneet hoitamatta. Sukulaisten ja ystävien ansiosta arki alkoi hiljalleen kuitenkin kantaa, mutta käytännössä elämä oli aloitettava täysin alusta.

Miia Harjunpää sekä Kyösti Rantahalvari löysivät toisensa sattumalta, mutta oikeaan aikaan. – Yhdessä moni haave on toteutunut, isäntäpari kertoo kiitollisena. (Kuva Anne Anttila)

Suru vaihtui uuteen onneen

Surutyön ohella Miia sanoo miettineensä myös tilan kohtaloa.

– Mielessä kävi jopa lopettaminen, mutta rakkaus lehmiin sai kuitenkin jäämään. En halunnut heittää hukkaan myöskään yhdessä tekemäämme elämäntyötä.

Jälkeenpäin ajateltuna Miia miettii tehneensä oikean ratkaisun.

– Ensimmäiset vuodet leskiemäntänä olivat todella vaikeita. En kuitenkaan luovuttanut, vaikka työtä oli paljon ja kyyneleitä vielä enemmän, Miia kuvailee.

Vajaat neljä vuotta sitten Miia löysi rinnalleen uuden onnen, kemijärveläisen Kyösti Rantahalvarin. Ensitreffit naapurikunnan huoltoasemalle olivat kaikin puolin onnistuneet, sillä kului vain hetki, kun Kyösti toi muuttokuormansa Miian luokse.

– Mitä sitä turhaan arpomaan, kun ajatukset löivät samaa tahtia ja muutenkin olotila yhdessä tuntui niin mukavalle, isäntäpari muotoilee hymyillen.

Samoilla puheilla mies ja navetta

Työtä pelkäämättömän maatalouslomittajan saapuminen tilalle laukaisi lukuisten, onnekkaiden tapahtumien ketjun.

– Olin pitkään unelmoinut uudesta navetasta. Yksin en uskaltanut sitä rakentaa, mutta Kyöstin myötä tämäkin haave toteutui. Sain samoilla puheilla sekä miehen että pihaton, Miia paljastaa naureskellen.

Myös Kyösti on tyytyväinen tuoreisiin isännän saappaisiinsa.

– Olen aina haaveillut omasta maatilasta. Vaikka moni asia, peltotöistä lähtien, on vaatinut opettelua, niin into auttaa ihmeellisesti eteenpäin. En puhu pehmosia, jos sanon, että olen onnekas ja tavattoman onnellinen mies, Kyösti luonnehtii rauhalliseen tyyliinsä.

Kyösti Rantahalvari on kahden lapsen isä ja onnellinen isäntä. – Unelmani on aina ollut oma tila ja mukava emäntä, Kyösti tunnustaa. (Kuva Anne Anttila)

Maitotila on ammattilaisen työpaikka

Vuonna 2015 käyttöön otetussa yhden robotin pihatossa on 65 lypsypaikkaa. Karjaroduista ovat edustettuina ayrshire, holstein sekä suomenkarja.

– Tämä riittää meille. Taustat ja elämäntilanteet huomioon ottaen hyppy parsinavetasta esimerkiksi kahden robotin pihattoon olisi ollut liian suuri. Nyt meillä jää enemmän aikaa opetella uudet askelmerkit ja keskittyä olennaiseen.

Maitotilan pitäminen ei ole se kaikkein helpoin ammatti. Isäntäpari sanoo esimerkiksi karjanjalostuksen olevan vielä lähtökuopissa.

– Parsinavetassa pärjäsi kestävyydellä ja hyvillä tuotoksilla.

Maallikko ei osaa edes ajatella kaikkia niitä asioita, jotka on otettava huomioon. Pariskunta halusi ruokintaan yksinkertaisen toimintamallin ja pihatostaan selkeän, mutta toimivan. Väkirehu jaetaan kioskista ja mattoruokkija tuo säilörehun ruokintapöydälle kolmen tunnin välein.

– Tällä tavoin esimerkiksi lihomiseen taipuvainen suomenkarja saadaan pidettyä hoikemmassa kunnossa, isäntä tietää kertoa.