SANKARIKOIRA Nuuskaisu, lipaisu ja se on siinä. Olen tervetullut oululaisen sankarikoiran Jekun kotiin.
Snautseri Jekku, 4, ja hänen lajitoverinsa Teppo ovat tottuneet vieraisiin. Myös niihin, jotka ryömivät heidän perässään ja leikkivät koiraa. Koirakaksikon emäntä Elina Niskanen hymähtää toverusten ilonpidolle.
– Pojat tulevat keskenään loistavasti toimeen. Heistä on toisilleen seuraa ja suurta iloa. Leikit ovat yhteisiä ja luulenpa, että pojat jakavat keskenään myös suurimmat salaisuutensa, Elina luonnehtii naureskellen.
Se ei ole kuitenkaan salaisuus, että toveruksista vanhempi, Jekku, valittiin aikoinaan yhdeksi vuoden Sankarikoirista.
Jekun uroteko sijoittuu vuoden 2015 heinäkuun 5. päivään. Elina lähti koirakaksikkonsa kanssa normaalille iltalenkille, joka suuntautui myös tällä kertaa tuttuun maastoon.
– Menimme autolla metsäpolun varteen ja päästin koirat irti. Pojat laukkasivat koko ajan näköetäisyydellä. Sunnuntai-ilta oli sen verran kaunis ja polku hiljainen, etten pitänyt minkäänlaista kiirettä. Myös koirat saivat vapaasti purkaa energiaansa, Elina kuvailee tapahtumaillan alkuvaiheita.
”Katse nauliintui pusikkoon”
Kesken lenkin Jekku kuitenkin pysähtyi ja muuttui rauhattomaksi.
– Koiran katse nauliintui ja liikehdinnästä päättelin, että Jekku oli huomannut metsässä jotakin poikkeuksellista. Tiesin, ettei siellä ainakaan pupuja tai oravia ollut, sillä niistä Jekku ei välittänyt.
Elina yritti saada Jekkua liikkeelle, mutta koira pysyi paikoillaan.
– Minä en nähnyt metsässä mitään eikä myöskään ympärillä pyörinyt Teppo, joten yritin sinnikkäästi saada Jekun jatkamaan matkaansa.
Snautseri seisoi kuitenkin paikoillaan ja katse oli edelleen tiukasti metsään päin.
– Lähdin Tepon kanssa kohti autoa ja kutsuin samalla Jekkua. Poika juoksi perässä, ohitti minut, mutta kääntyikin ja palasi nopeasti takaisin. Siinä vaiheessa ajattelin, että metsässä täytyy olla jotakin normaalista poikkeavampaa.
Myös Elina pyörähti takaisin ja seurasi Jekkua maastoon.
– Kävelin hitaasti ja katselin samalla ympärilleni. Ehdin jo ajatella, että palaan takaisin, mutta samalla huomasin kasvuston keskellä makaavan miehen. Luulin, että mies on kuollut, sillä hän oli kauttaaltaan veren peitossa, Elina kuvailee.
Suuntavaisto petti
Sairaanhoitajana Elina on tottunut kohtaamaan kaikenlaista, joten tässäkään tapauksessa hän ei häkeltynyt näkemästään.
– Laitoin koirat kiinni ja ryhdyin saman tien vaadittaviin toimenpiteisiin. Mies hengitti, mutta oli tajuton. Soitin hälytyskeskukseen ja kartoitin tilanteen. Korostin, että miestä on todennäköisesti hakattu kivellä päähän. Vieressä oli nimittäin verinen kivilohkare.
Oman jännitysnäytelmänsä tilanteeseen aiheutti myös se, että Elina ei tiennyt ihan tarkalleen olinpaikkaansa. Vain sen, että paikka on Oulun Hiukkavaaran kulmilla.
– Suuntavaisto meni kävellessä sekaisin. Lisäksi puhelimestani oli virta vähissä, joten en pystynyt pitämään edes gps-paikanninta päällä. Ainoaksi vaihtoehdoksi jäi etsiä maamerkkejä, jotta poliisit ja ambulanssi voidaan ohjata oikeaan paikkaan.
Varsin nopeasti Elina löysi tutun polun, jonka varteen hän jäi koiriensa kanssa odottelemaan viranomaisia.
– Odottavan aika tuntui pitkälle, vaikka apu saapuikin nopeasti. Mies selvisi hengissä ja tapahtumasarja sai muutenkin onnekkaan lopun, Elina kertoo huojentuneena.
Harrastus muuttui todeksi
Ilman Jekkua metsässä makaava mies olisi kuollut.
– Löytöpaikka oli syrjässä ja näköhavainnot polulta lähes olemattomat. Tapahtumien aikaan metsäpolku oli myös erittäin hiljainen, Elina muistelee.
Jekun ansiosta aluskasvillisuuden kätköissä ollut mies löydettiin kuitenkin ajoissa.
– Pettämättömän vaiston omaava koiraveijari on arvonimensä ansainnut. Sankariteko toi esiin myös Jekun erityisvahvuudet. Vaikka Jekku on hyvin äijämäinen kotikoira, niin kaveri on näyttänyt taitonsa myös haku- ja jälkiharrastuksen parissa. Nyt se on todistettu, ettei Jekulta jää kukaan eikä mikään huomaamatta, Elina luonnehtii kiitollisena.
Sankarikoiran arvonimi ei ole kuitenkaan muuttanut Jekun arvomaailmaa. Karjalaiset juuret omaava snautserinuorukainen viihtyy edelleen kotona ja rakastaa raksupompuloiden lisäksi tasapainoista arkea.
Harrastuksiin kuuluu muun muassa tiivis opiskelu. Ruokatavat, pöytätavat ja käytöstavat ovat hyvin hallinnassa, sillä Jekku käy karvakuonoille suunnattua tottelevaisuuskoulua.
– Jekku rakastaa elämää ja elämä Jekkua. Ykkösenä tulevat lelut, kakkosena lelut ja kovana kolmosena lajitoveri Teppo. Jekku on suuri persoona, jolla on myös äärimmäisen suuri sydän.
Kommentoi Facebookissa