TERVEYS Ikääntyvien yksinäisyyden on usein selitetty juontuvan sosiaalisen verkoston pienenemisestä ja kontaktien määrän vähenemisestä. Sosiaalisten kontaktien väheneminen ilmenee toimettomuutena, tarpeettomuuden tunteena sekä mielekkään tekemisen puutteena.
Tyypillisiä yksinäisyyden kokemuksiin johtavia tekijöitä ovat erilaiset elämänmuutokset, sairaudet ja menetykset. Myös fyysiset rajoitteet ja ympäristön haasteet saattavat johtaa siihen, että ikääntyneen ihmisen elinpiiri pienenee ja yksinäisyyden tunne lisääntyy. Anu Kuikka on tutkinut asiaa Vanhus- ja lähimmäispalvelun liitto ry:lle projektissaan Etsivä mieli 2012–2016.
Arvion mukaan joka kolmas yli 65-vuotias tuntee itsensä ajoittain yksinäiseksi, vaikkakin vain 4–5 prosenttia kokee jatkuvaa yksinäisyyttä. Erityisen yksinäisiä ovat palvelutaloissa asuvat, ja yksinäisyyden kokemusten on myös todettu olevan yleisempiä maaseudulla kuin kaupungissa.
Vastentahtoinen yksinäisyys heikentää ihmisen fyysisiä ja henkisiä voimavaroja ja voi aiheuttaa muun muassa univaikeuksia, muistihäiriöitä, ahdistusta ja masennusta. Yksinäisyyden on todettu lisäävän kuolleisuutta ja terveyspalvelujen käyttöä sekä pysyvään laitoshoitoon joutumista.
Fyysisten oireiden ohella yksinäisyys voi ilmentyä muun muassa suruna, ikävänä, ahdistuksena, katkeruutena tai kokemuksena arvottomuudesta ja juurettomuudesta. Yksinäiset ajatukset voivat saada ihmisen levottomaksi, saamattomaksi ja apaattiseksi, jolloin arjesta selviytyminen tuntuu vaikealta ja sosiaalisiin tilanteisiin osallistumisen kynnys kasvaa.
Vanhuus itsessään ei suinkaan ole syy yksinäisyyteen, mutta iän tuomat fyysiset ja sosiaaliset muutokset nostavat yksinäisyyden sekä syrjäytymisen riskiä. Yksinäisyyden on todettu olevan selvästi yleisempää niiden ikäihmisten joukossa, joilla on runsaasti vapaa-aikaa, huono terveys ja vähäiset sosiaaliset kontaktit, ja jotka ovat tyytymättömiä elämäänsä.
Fyysisen kunnon asettamat käytännön rajoitteet, esimerkiksi liikkumiseen tai muisti- ja kuulovaikeuksiin liittyvät haasteet vaikeuttavat sosiaalisten suhteiden ylläpitämistä ja lisäävät siten yksinäisyyden kokemuksia entisestään. Samoin vaikuttavat yhteiskunnalliset muutokset ja ympäristön esteet, kuten haastavat sääolosuhteet, pitkät etäisyydet palveluihin tai omaisiin ja heikko toimeentulo, jotka ovat keskeisiä yksinäisyyden kokemusta ja sen todennäköisyyttä lisääviä tekijöitä kotona asuvilla iäkkäillä.
Huomionarvoista on, että yksinäisyyden ei välttämättä tarvitse liittyä sosiaalisten suhteiden tai aktiviteettien määrään. Sellainen ihminen, joka ei koe elämäänsä ja omaa itseään arvokkaaksi, tuntee usein olonsa yksinäiseksi myös muiden seurassa. Sosiaaliset suhteetkaan eivät yleensä poista yksinäisyyttä, jollei niitä koeta merkityksellisiksi. Tästä johtuen esimerkiksi palvelutalossa asuminen ei sinällään suojaa yksinäisyydeltä.
Kommentoi Facebookissa