KUNTOILU Vuoden alku on otollista aikaa aloittaa urheasti uusi kuntoilu, kun uuden vuoden lupaukset vielä kaihertavat mielessä ja mainokset muistuttavat tulevan rantakauden lähestyvän nopeammin kuin saat runebergintortut ja laskiaispullat häipymään lanteiltasi.
Epäilemättä näistä syistä alkuvuosi on myös kuntoilukirjojen, elämäntapaoppaiden ja terveelliseen ravintoon opastavien uusien kirjojen kulta-aikaa. Uusi vuosi, uusi alku, joulusuklaan jälkeinen puhdas pöytä ja vakaa päätös terveellisempään elämään.
Marja Putkiston Body Up -kirja sekä Veikko Tarvaisen kirjoittama ja Timo Junttilan valokuvaama Äijäjooga ojentavat napakat ohjeet, olet sitten ruumistaan aikoinaan temppelinä palvonut lysähtänyt jumalatar tai näyttöruutuun liimaantunut urho, jonka entinen teräsvatsa on muuntumassa taininatiinuksi.
Hyvä ryhti on asennetta ja asentoa
Upouutta Marja Putkiston Body Up -kirjaa on jo ehditty odottaa markkinoille, hänen kehittämänsä Method Putkiston kehonhallintamenetelmä on kerännyt suosiota jo kolmenkymmenen vuoden ajan yksinkertaisen ja luontevan peruslähtökohtansa ansiosta. Perustana ovat syvävenyttely- ja syvähengitysharjoitteet, joihin yhdistetään ajatuksellinen keskittyminen ja syväjumppa, jolla vahvistetaan ryhtiä ylläpitäviä lihaksia. Metodi kannustaa pitkäjännitteiseen harjoitteluun ja muistuttaa, ettei parhaillakaan lahjoilla varustettu ihminen kehity ilman harjoittelua.
Itse kuulun siihen villasukkakuntoilijaryhmään, jonka harjoittelun ehdottomasti pitkäkestoisin osa on etsiä ja löytää avukseen mahdollisimman houkutteleva opas ja uskoa, että innokkaasti ahmittu opaskirja on jo puoliksi täytetty lupaus. Vähän samaan tapaan kuin täytän keittiön kirjahyllyn mitä ihanimmilla keittokirjoilla, joiden selailu on parasta mielikuvaharjoittelua, mitä keittiössä voi tehdä. Sinänsä sekin jo melkein kuntoilua – syömisen unohtuessa.
Putkiston Body Up -kirjaa on miellyttävää selata, se tarjoaa hikoilua karttavalle esteetikollekin katseltavaa selkeytensä ja inspiroivien kuviensa ansiosta. Body Up -opus pyrkii aluksi motivoimaan lukijan huomaamaan, ettei liikkumisen kykymme ja vapautemme ole itsestään selvää, eikä missään tapauksessa itsestään pysyvää. Kirja haastaa lukijansa, minutkin, tekemään jotain keholleen, jotta ikääntymisen myötä liikkumisen vapaus ei katoaisi selkä- ja lonkka- tai muihinkaan vaivoihin.
Eniten pidän Marja Putkiston arkisista havainnoista, kun hän kehoittaa ”Go crazy” ja todistelee, että paljon istumista järkevämpää on tanssiminen. ”Laita musiikki soimaan ja riko lihaskalvojen staattisuus tärinällä, jolloin niiden toiminta normalisoituu. Mitä muutakaan voisi tapahtua? Anna palaa ja nauti!” Mieleen tuleekin väistämättä, että lapsi tekeekin näin ihan luonnostaan, eikä haluaisi istua paikoillaan!
Yhdellä jalalla, silmät kiinni
Kirja antaa kuitenkin myös yksityiskohtaisia ohjeita miten harjoittaa ja hallita omaa kehoaan siten, että askel ja ryhti kannattelee omaa persoonallisuuttamme tanssijan keveydellä. Method Putkisto korostaa ryhdin merkitystä niin terveyden, ulkomuodon kuin itsevarmuudenkin osalta ja pakottaa minutkin innostumaan muutaman helpon harjoitteen suorittamiseen.
Kolmenkymmenen ikävuoden jälkeen tasapaino ja ketteryys alkavat heikentyä, valistaa Marja Putkisto ja painottaa, että vähintään kymmenen sekuntia silmät kiinni yhdellä jalalla seisominen on kyky, jota meidän kaikkien tulisi ylläpitää läpi elämän.
Ihan aluksi tehdäänkin ”tasapaino ryhdin perustana” -testi; siinä pitää selvittää montako sekuntia pystyy seisomaan yhdellä jalalla silmät kiinni. Noh, kestäisin vaikka aamusta iltaan silmät auki, mutta heti kun suljen silmäni, alan horjua kuin aalloilla huojuten, selviän nippanappa kymmenestä sekunnista! Tunnen kilpailuherkän mieheni ja haastan hänet mukaan, täysin odotusteni vastaisesti hän lepuuttaa yhdellä jalallaan kuin flamingo niin pitkään, että sekunnit menettävät merkityksensä.
Onneksi tiedän tähän selityksen: aikoinaan minun harrastamastani viidestä tiibetiläisestä riitistä, joista tuli käännytystyöni ansiosta lopulta mieheni viisi tiibetiläistä riittiä. Joka aamuiset viisi joogaliikettä, joiden vaikuttava teho ja historia yltää tiibettiläismunkkien kaukaiseen filosofiaan. Taidanpa taas itsekin!
Maailman ensimmäinen äijäjoogakirja kelpaa naisellekin
Jos jooga tuntuu liian tiukkapipoiselta ja termikeskeiseltä suorittamiselta, kannattaa tutustua Veikko Tarvaisen Äijäjooga-kirjaan. Hauskaan ja rentoon kirjaan kannattaa naisenkin tutustua, vaikka sen lähtökohta onkin tarjota nimenomaan miehille rentouttavaa ja yksinkertaista fyysistä joogaa. Leikkisästi kirja esittää pääsyvaatimukseksi muiden muassa sen, että pitää olla riittävän kankea äijä, mitä jäykempi sen parempi, toki sentään pitää omata kyky hengittää sisään ja ulos.
Äijäjooga onkin sellainen matalan kynnyksen kaikennäköisen kansan joogakirja, jossa joogaohjaaja Veikko Tarvaisen huumoripitoinen teksti ja valokuvaaja Timo Junttilan konstailemattomat mustavalkoiset kuvat jo sivuja selailemalla suoristavat otsaryppyjä ja aika pian asentoakin.
Tässä kirjassa ei ole pelottavan notkeita naisia tai panssarimaisen lihaksikkaita supermiehiä solmuasennoissa, vaan valokuvissa arkitodellisuudesta reväistyt tavismiehet venyttelevät jäseniään kylmäpäisen tyyneesti. Evästykseksi Veikko Tarvainen toteaa hitaan oppimisen olevan usein syvällisempää kuin nopea ja kehoittaa tekemään harjoituksia pienin annoksin. ”Tärkeintä on tekeminen. Tartu hetkeen. Nyt, eikä viidestoista päivä.”
Aloittaa voi äijäjoogan lyhyestä filosofiasta, johon on helppo saada se varsinainen äijäkin taas mukaan:
”Seiso, makaa tai istu vapaasti ja vakaasti.
Sulje silmät pehmeästi.
Hengitä muutama kerta tasaisesti vähän syvempään sisään ja ulos sieraimien kautta.
Anna hengityksen pienentyä.
Ole vaiti.
Jatka harjoitusta säännöllisesti.”
Kirja lupaa olla selkojoogaa ja sen tarkoitus on riisua joogasta mystisyys ja vaikeat termit, samalla lukija houkutellaan tekemään vaikka vain yksi liike, mutta hitaasti ja perusteellisesti. Harjoitusten lomassa eri ikäiset miehet kertovat omat tarinansa joogan merkityksestä elämässään.
Veikko Tarvainen kertoo myös tarinan kuinka äijäjooga leviää. Eräs nainen oli patistanut miesystävänsä äijäjoogaryhmään ja saanut miehen innostumaan. Mies puolestaan oli kannustanut naisen liittymään naisten ja miesten joogaryhmään, jonka ansiosta nainen pääsi eroon pitkään vaivanneesta niskakivustaan. Lopulta mies oli vielä saanut houkuteltua seitsemänkymppisen isänsä tuoliäijäjoogaryhmään.
Hyvin uskottava tapahtumaketju – siksi suosittelenkin tätä kirjaa ensimmäiseksi naisen luettavaksi, ja äijäjooga rulaa!
Kommentoi Facebookissa