KOLUMNI Jälleen on se aika vuodesta, kun tonttupajan työt ovat loppusuoralla ja on aika valjastaa Petteri-poro matkaan.
Joulupukilla riittää tänäkin vuonna kierrettävää, vaikka kiltteyslista on edellisvuodesta hieman muuttunut. Jos tarkkasilmäisiin tonttuihin on uskomista, niin muutokset ovat olleet kuitenkin yllättävän isoja.
Tuhmien listalle ovat päätyneet monet päättäjät, vallankahvan puristelijat, virkamiehistä ja valtiovallan edustajista puhumattakaan. Listan ykköspaikkaa pitää edelleen kuitenkin säätytalon kovapalkkainen edustajisto.
Nämä ovat tehneet päätöksiä, joilla ei ole mitään tekemistä oikeudenmukaisuuden kanssa. Jos sairailta, vanhuksilta ja vähävaraisilta viedään esimerkiksi lääkekorvausten tiukennuksilla se viimeinenkin euro, niin tällä teolla ei ropise kiltteyspisteitä.
Joulupukki on hyvin, hyvin murheellinen tonttujen antamasta selvitystyöstä. Kulunut vuosi on ollut täynnä kyyneleitä, epätoivoa ja ristiriitoja. Tämä on tuonut mukanaan jatkuvaa epätoivoa, eriarvoisuutta ja elämänlangan haurastumista.
Mikään ei ole järkyttävämpää kuin se, että Suomea rakentaneet vanhukset makaavat unohdettuina laitoksissa ja pienellä eläkkeellä sinnittelevät ikäihmiset ovat syömättä pystyäkseen ostamaan tarpeelliset lääkkeensä. Tähän on tultu, kun ahneus menee inhimillisyyden ja ennen kaikkea ihmisyyden edelle.
Ihmiset ovat muuttuneet levottomiksi, välinpitämättömiksi ja ilkeiksi. Arvostusta haetaan rahalla, väärin perustein ja toisia hyväksi käyttäen. Tunteiden tilalle on tullut vain hyötymistarkoitus. Elämän kovassa pelissä näyttävät pärjäävät vain ne, joilla on valtaa, rahaa ja kivettynyt sydän.
Mutta on kaikkinäkevillä tontuilla hyviäkin uutisia kerrottavanaan. Joulupukki on hyvin iloinen, että kovan elämänpelin keskeltä on löytynyt myös hyvyyttä ja hyvää tahtoa.
Iloa, valoa ja toivoa jakavat kanssakulkijat ovat vuoden 2017 aikana jossain määrin jopa lisääntyneet. Kuitenkin vanha sananparsi; köyhä antaa vähästään, mutta rikas ei paljostakaan, pitänee valitettavasti myös tällä osa-alueella paikkansa.
Mutta ei hyväntekeväisyyden tarvitse aina olla rahaa. Hyvää mieltä voi jakaa monin eri tavoin. Yksinäinen on kiitollinen juttuseurasta, yksinhuoltajaäiti itse leivotuista piirakoista ja kotona asuva vanhus siivousavusta.
Usein hyvään mieleen riittää pelkkä kaunis sana ja myötäeläminen. Rakkaudellinen teko ei tarvitse ihmeitä, vaan tahtoa tehdä hyvää ja välittää.
Hyvää joulua!
Joulupukki
Kirjoittaja on Pohjois-Suomessa asuva hyväntekeväisyyshenkilö.
Kommentoi Facebookissa