Juha viettää lupsakkaa vankkurielämää läpi vuoden – ”Vähän siivottavaa ja vielä vähemmän huolia”

Juha Eskeli on viimeiset neljä vuotta asunut ympärivuotisesti asuntovaunussa. – Elämänmuoto on leppoisaa, mutta samalla myös hyvin lompakkoystävällistä, Juha tietää kertoa.

Juha Eskeli on viimeiset neljä vuotta asunut ympärivuotisesti asuntovaunussa. – Elämänmuoto on leppoisaa, mutta samalla myös hyvin lompakkoystävällistä, Juha tietää kertoa. (Kuva Anne Anttila)

Juha Eskeli vaihtoi elämäntyyliä ja muutti isosta omakotitalosta muutaman neliön asuntovaunuun.

MATKAILU Lierihattuun sonnustautunut Juha Eskeli seisoo ryhdikkäänä Sautinkari-kyltin edustalla ja vastaanottaa ammattimiehen ottein alueelle rantautuvia karavaanareita.

– Tervetuloa rannikon Rivieralle! Merenpuoli on varattu kausipaikkalaisille, mutta pellolla on hyvin tilaa. Saunassa riittää löylyä ja baarin puolelta löytyy kylmiä virvokkeita. Ja illalla sitten humpalle, alueisäntiin lukeutuva Juha opastaa ystävällisesti.

Kalajoen Himangalla sijaitseva Sautinkarin leirintäalue merkitsee Juhalle muutakin kuin kesäistä portinvartijan pestiä.

– Sauti on ykköskotini, sillä viimeiset neljä vuotta olen asunut ympärivuotisesti asuntovaunussa. On minulla talokin, mutta en minä siellä viihdy. Liikaa tilaa ja liikaa siivottavaa. Rennonletkeä vaunuelämä sopii poikamiehelle paljon paremmin, Juha veistelee hyväntuulisena.

”Viihtyvyys lähtee itsestä”

Sautinkari on esimerkki vankkurikylästä, jossa kausipaikan lunastaneet vaunuilijat ovat toden teolla panostaneet vapaa-ajanviettopaikkansa viihtyvyyteen. Jokainen kausipaikan vuokrannut saa ympärilleen hyppysellisen maata ja sen myötä myös pientä puuhasteltavaa.

Innokkaimmat ovat rakentaneet etuteltan kylkeen katettuja terasseja ja löytyypä joukosta myös sellaisia, jotka ovat askarrelleet vaunun taakse jopa erillisen aamukahvipation sekä grillinurkkauksen. Myös huolella luodut kukkaistutukset sekä erilaiset puutarhasomisteet ovat jokakesäinen hitti myös Sautinkarilla.

– Nurmikonajoa riittää. Toisilla enemmän ja toisilla vähemmän. Minä olin kuitenkin kaukaa viisas ja ehostin julkisivun mukulakivillä. Kukkaistutukset korvasin muovitulppaanilla ja somisteiden virkaa hoitaa puuperhonen. Poikamiehen puutarha on tehty sään ja katseen kestäväksi, Juha Eskeli vinkkaa.

Sautinkari on toiminut karavaanareiden tukikohtana jo kolmen vuosikymmenen ajan.
Sautinkari on toiminut karavaanareiden tukikohtana jo kolmen vuosikymmenen ajan. (Kuva Anne Anttila)

Kiertävää alueisännän virkaa hoitava Juha sanoo olevansa kuitenkin pesunkestävä karavaanari, vaikka minikodin pyörät eivät ole viimeiseen neljään vuoteen pyörineet mihinkään ilmansuuntaan.

– Näin on hyvä. Minulla oli aikoinaan asuntoauto, joten matkakilometrit ovat nyt minun osaltani täynnä.

Juha on kuitenkin poikkeuksellinen karavaanari, sillä hän asuu ympärivuotisesti vajaan kymmenen neliön suuruisessa asuntovaunussaan.

– Näiden neliöiden sisällä asuu kuitenkin mahdottoman onnellinen mies. Viihtyvyys lähtee itsestä. Tilaa ei ole paljon, mutta sitä on kuitenkin riittävästi. Nakkikopin kokoisessa kodissani on kaikki tarpeellinen; jääkaappi, sänky ja karaokevehkeet. Kaikki muu on turhaa, Juha luonnehtii naureskellen.

”Ovelle koputtelijoita riittää”

Mutta mistä kaikki sai Juhan kohdalla alkunsa?

– Puhtaasta puolivahingosta. Ostin koemielessä kausipaikan talveksi ja ajattelin kevääseen saakka makustella joutokaravaanarin elämää. Olotila pimeän keskellä osoittautuikin huikeaksi kokemukseksi ja niinhän siinä kävi, että yksinkertainen elämäntyyli vetäisi kerralla mukaansa.

Vaikka Juha on pimeimmän talvikauden ajan Sautinkarin ainokaisia asukkaita, niin kavereita kuitenkin riittää. On riittänyt siitä saakka, kun pikkuruinen asuntovaunu ilmestyi pihakoivujen väliin.

– Ei täällä tarvitse yksin olla. Ei edes talvella. Aina riittää ovelle koputtelijoita ja saunakaveriksi pyytelijöitä. Karavaanarihan on tunnetusti kaikkien kaveri. Näissä piireissä ei tunneta kastijakoja eikä ammatillisia rajoitteita. Tämänkin pöydän ääressä on nautittu virvokkeita niin poliisin, muurarin kuin ammattityöttömänkin kanssa. Työstä ei paljon puhuta, eikä oikein naisistakaan. Puhuttavaa toki olisi, mutta uskallus iskee kynsille, Juha hymähtää.

Vaunuelämän koukuttamaksi joutunut Juha kehuu vuolaasti myös vankkurialueen yleistä ilmapiiriä.

– Tunnelma on välitön ja vilpitön. Kavereista pidetään hyvää huolta ja jos apua tarvitaan, sitä myös annetaan.

Hyvänä esimerkkinä pyyteettömästä toiminnasta on Juhan pitkänsitkeä hammasremontti.

– Purukalustoni veteli viimeisiään, mutta jarruja hammaslääkäriin menemisille pisti armoton lääkäripelko. Vaunutoverit puuttuivat kuitenkin lempeästi asiaan ja kuten näet; näillä palikoilla kehtaa nyt hymyillä, Juha sanoo ja esittelee ylpeänä uudenkarheita hampaitaan.

– Ei täällä tarvitse yksin olla. Aina riittää ovelle koputtelijoita ja saunakaveriksi pyytelijöitä, karavaanarihan on tunnetusti kaikkien kaveri, Juha Eskeli kertoo.
– Ei täällä tarvitse yksin olla. Aina riittää ovelle koputtelijoita ja saunakaveriksi pyytelijöitä, karavaanarihan on tunnetusti kaikkien kaveri, Juha Eskeli kertoo. (Kuva Anne Anttila)

Kertaalleen pelastettu

Himangalla sijaitsevan karavaanarialueen omistaa Kalajoen kaupunki, mutta alueen toiminnasta vastaa SF Caravan Sautinkari ry. Yhdistyksen puheenjohtaja ja alueisäntänä toimiva Heikki Paldanius sanoo Sautilla rullaavan nyt hyvin.

– Vielä viisi vuotta sitten toiminta oli pahasti katkolla. Alue oli sulkemisuhan alla, sillä monista eri syistä kunta olisi halunnut pistää luukut kiinni. Pistimme kuitenkin lujasti vastaan, käärimme hihat ja ryhdyimme pyörittämään toimintaa talkoovoimin.

Napakka vastaveto tuotti Heikin mukaan toivotun tuloksen. Notkahduksen jälkeen Sautilla on jälleen nostetta.

– Kausipaikkalaisia on noin 100, joista noin 40 lunastaa paikan myös talvikaudeksi. Kesäviikonloppuisin asuttuja vaunukuntia on noin 70 ja kun joukkoon lisätään vielä vierailijat, niin vankkurialueella on ihan mukavasti kulkijoita.

Myös Heikki ja hänen Leila-vaimonsa ovat pitkän linjan karavaanareita.

– Kuulumme niihin kumipyöräkulkureihin, jotka ovat välillä vaihtaneet asuntovaunun matkailuautoon ja muutaman vuoden kuluttua takaisin vaunuun. Kuusi vuotta sitten laskimme tassut kausipaikalle ja kakkoskoti on nyt tiukasti Sautin maaperällä. Täällä on hyvä olla. Ei kiristä sukat eikä ahdista maailmanmeno, Paldaniuksen pariskunta muotoilee tyytyväisenä.

Juha Eskelin lisäksi Himangan Sautinkari on mieluisa tukikohta myös Leila ja Heikki Paldaniukselle.
Juha Eskelin lisäksi Himangan Sautinkari on mieluisa tukikohta myös Leila ja Heikki Paldaniukselle. (Kuva Anne Anttila)

Liuta kirjoittamattomia sääntöjä

Vaunutiluksilla ei puhuta hankalia eikä kaivella menneitä. Sautinkarin vakiokasvoihin kuuluvat myös kokkolalainen Ami sekä Haaparannalta kotoisin oleva Tapani. Toverukset kehuvat vaunuilua arkea tasoittavaksi elämäntavaksi.

– Ja tavallaan hyvin opettavaiseksikin. Oikea vankkuristi on sosiaalinen ja tasavertaisuutta arvostava kaikkien kaveri. Täällä ei tuijotella titteleihin eikä niitä välttämättä edes tiedetä. Tärkeintä on, että kaikki tuntevat olonsa viihtyisäksi ja tervetulleeksi.

Ami ja Tapani pyrkivät henkilökohtaisesti pitämään huolen myös siitä, ettei vankkurialueelle tuoda siviilielämän ongelmia.

– Joskus ne kulkevat mukana, mutta yleensä jätämme huolet portin taakse. Meillä vankkuristeilla on paljon kirjoittamattomia sääntöjä ja yksi tärkeimmistä on se, ettei vaunutiluksilla puhuta hankalia eikä kaivella menneitä. Meidän tulee kaikissa tilanteissa ymmärtää ja kunnioittaa karavaanaritovereitamme.

Myös ylivieskalaiset Mervi ja Hannu Tuomaala ovat kanssamatkaajien kanssa samaa mieltä.

– Jokaiselle suodaan oma rauha ja mahdollisuus nauttia vankkurielämästään haluamallaan tavalla. Tämä on asia, jota arvostamme, sillä meillä on ollut vaunu samoilla tassun sijoilla jo vuodesta 2002 lähtien. Talvet vietämme Rukalla, mutta kesän tullen on jo kova kiire takaisin Sautille.

Tuomaalan pariskunta tietää kokemuksesta myös sen, ettei karavaanarielämän viehätys välttämättä aukene kaikille. Yleensä hämmästellään sitä, että kuinka ihminen saa aikansa kulumaan pienessä kopissa ja samoja maisemia tuijotellen.

– Tämä on kuitenkin meidän juttu. Elämä asuntovaunussa vastaa samaan aikaan niin vapauden kaipuuseen, yhteisöllisyyden tarpeeseen kuin luonnon lähellä elämiseenkin. Me vaunulaiset olemme yhdessä yhtä ja samaa jengiä, Tuomaalan vaunukunta pohtii.

Terttu Muhonen sanoo olevansa niin sanottuja yhden pysäkin karavaanareita. – Olemme olleet samoilla tassun sijoilla jo vuosikymmeniä.
Terttu Muhonen sanoo olevansa niin sanottuja yhden pysäkin karavaanareita. – Olemme olleet samoilla tassun sijoilla jo vuosikymmeniä. (Kuva Anne Anttila)

Vankkurimummo

Sautinkari on toiminut karavaanareiden tukikohtana jo kolmen vuosikymmenen ajan. Vaikka isäntä ja vetovastuu ovat välillä vaihtuneet, niin alueelta löytyy edelleen myös muutamia alkuasukkaita. Kausipaikkalaisista uskollisimpiin kuuluvat raahelaiset Terttu ja Risto Muhonen.

– Olemme tällaisia yhden pysäkin kestokaravaanareita. Ensimmäiset kokemukset paikasta sijoittuvat 90-luvun alkuun. Silloin alue oli pieni ja vaunupaikkojakin vain viisi. Merenrantaan meni kapea polku ja ympärillä kasvoi pelkkää horsmaa. Kaikesta vaatimattomuudestaan huolimatta paikalla oli kuitenkin oma viehätyksensä, karavaanaripariskunta muistelee.

Muutaman vaunukunnan voimin Sautinkarin ympäristöä ryhdyttiin kuitenkin määrätietoisesti siistimään ja alueen laajentuessa myös vaunupaikkoja lisättiin.

– Raivaussaha lauloi viikonlopusta toiseen. Töitä riitti monelle vuodelle, mutta taustalla oli kuitenkin voimakas talkoohenki. Kaikki tehtiin yhdessä ja hyvässä yhteishengessä. Tavoitteena oli rakentaa yhteinen ajanviettopaikka ja taustapeiliin katsottuna lopputulokseen täytyy olla tyytyväinen. Täällä on kiva köllötellä, miettiä mukavia ja katsella komeaa auringonlaskua, Muhosen pariskunta selvittää tyytyväisenä.

Alkuperäisinä kausipaikkalaisina Terttu ja Risto myöntävät kasvattaneensa jopa pienet juuret Sautin maaperään.

– Kesäaikana vietämme vaunulla keskimäärin 60 vuorokautta ja talvellakin käymme muutamia kertoja. Varsinkin keväthanget vetävät kovasti puoleensa.

Muhoset ovat tartuttaneet vaunuilun myös muihin perheenjäseniinsä.

– Parhaimmillaan olemme viettäneet sautiaikaa neljän sukupolven voimin. Aikoinaan myös äitini innostui karavaanielämästä ja oli vielä yli 80-vuotiaanakin yksi innokkaimmista vankkurimummoista. Hän näytti esimerkillään, ettei vaunuelämä ole sidottu ikään. Tärkeintä on rento mieli, mutta ennen kaikkea oikea asenne.

Lue myös: Vanhat vehkeet valtasivat perunajauhotehtaan – ”Yli 100 ajoneuvoa on entisöity uuteen loistoonsa”

Valinnanvaraa vaunuissa ja ajoneuvoissa riittää

Suomessa on tällä hetkellä reilut 122 000 matkailuajoneuvoa, joista asuntovaunuja on 67 000 ja loput matkailuautoja. SF Caravan Ry:n toiminnanjohtaja Timo Piilosen mukaan matkailuautojen suosio kasvaa kuitenkin koko ajan.

– Kymmenen vuoden kuluttua olemme jo tasoissa. Matkailuautojen suosio perustuu ensisijaisesti matkailumuodon helppouteen. Matkailuautoja yhdistetään myös moniin harrastuksiin, toiminnanjohtaja Piilonen tietää kertoa.

Noin puolet matkailuajoneuvojen käyttäjistä on SF Caravan ry:n jäseniä. Jäsenten keski-ikä on 60 vuotta.

– Nuoret puuttuvat ja suurin syy on kaluston hinta. Uusien matkailuvaunujen hinnat alkavat noin 15 000 eurosta ja asuntoautojen vastaavasti noin 40 000 eurosta, Timo Piilonen tietää kertoa.

Suosituin matkailuvaunumerkki on tällä hetkellä Hobby ja asuntoautojen puolella kärkipaikkaa pitää Adria.

– Valinnanvaraa on runsaasti ja kirjo on laaja. Laaja valikoima on seurausta siitä, että ihmiset haluaavat nykypäivänä entistä enemmän mukavuuksia. Asumisen taso on myös matkailuajoneuvoissa noussut valtavasti. Enää ei riitä pelkkä sänky ja jääkaappi. Nykyään matkailuajoneuvon täytyy olla myös tasokas ja tyylikäs.

Kommentoi Facebookissa