SUOMI 100 Hukkuneiden etsintään erikoistuneen Reino Savukosken keikka Pyhäjoella on tullut tällä erää päätökseensä. Savukoski on tilattu paikkakunnalle jo toistamiseen etsimään vuoden 2016 marraskuussa kadonnutta Janne Sandroosia, josta Päivän Lehtikin on kirjoittanut.
– Vesistö ja lähialueen maastot on käyty tarkkaan lävitse, mutta mitään ei ole löytynyt. Ja koska Jannesta ei ole tähän mennessä minkäänlaista havaintoa, niin enää en sulkisi pois myöskään rikoksen mahdollisuutta, etsijäveteraani sanoo.
Reino Savukoskella on pitkä kokemus kadonneiden etsinnöistä.
– Lähes kolmeenkymmeneen toimintavuoteen mahtuu monta lähtöä ja paljon löytöjä. Ymmärrän todella hyvin myös kadonneen henkilön läheisten tuskan. Alussa on aina epätoivo, joka muuttuu löytymisen myötä helpottavaksi suruksi.
– Mutta siinä vaiheessa, jos kadonnut ei syystä tai toisesta löydykään, läheisten tuskaa on mahdotonta pukea sanoiksi, Savukoski kuvailee.
Erotettu ylirajavartija
Reino Savukoski on ensimmäinen suomalainen yksityishenkilö, joka on erikoistunut hukkuneiden etsintään. Mutta miten Reinosta tuli hukkuneiden kalastaja ja omaisten viimeinen oljenkorsi?
– Tarina on pitkä ja monivaiheinen, mutta ilman saamiani potkuja en olisi tässä. En ainakaan uskoisi olevani, Reino hymähtää.
Ennen vapaaehtoiseksi etsijäksi ryhtymistään punkaharjulainen Savukoski työskenteli 20 vuoden ajan Suomen Rajavartiolaitoksessa.
– Minut nimitettiin aikoinaan jopa Suomen nuorimpana ylirajavartijaksi. Tykkäsin työstäni ja olin erittäin tunnollinen. Vaalin virassani myös oikeudenmukaisuutta, joka maksoikin loppujen lopuksi työpaikkani. Toimin nimittäin loppuajasta korruptiotutkijana.
– Tietooni tulleet epäselvyydet eivät olleet kuitenkaan kaikkien mieleen, joten henkinen hyvinvointini kyseenalaistettiin ja sain potkut, Savukoski taustoittaa.
Vaikka irtisanomisesta on jo aikaa, niin tapaa, jolla työsuhde purettiin, on Savukoskelle edelleen katkera paikka.
– Koen joutuneeni väärin kohdelluksi. Halusin toimia rehdisti, mutta siitä huolimatta minut lyötiin maan rakoon. Jälkeenpäin olen saanut toimistani jopa ansiomitaleita, mutta olen palauttanut kaikki. Jopa presidentin myöntämä mitali lähti paluupostissa takaisin. Sieluani ei voi ostaa.
Taipalsaaren tragedia
Samoihin aikoihin kun Rajavartiostossa oli tuulista, Reino sai ensikosketuksen myös tulevaan toimenkuvaansa etsijänä.
– Vuoden 1989 juhannuksena paras ystäväni hukkui Simpelejärveen. Olin luonnollisesti etsimässä häntä ja muistan edelleen sen hirvittävän hädän, epätoivon ja tuskan, mitä tällaisen tragedian aikana läheiset käyvät lävitse. Silloin päätin, että haluan ojentaa auttavan käteni vapaaehtoisena etsijänä myös jatkossa.
Vain muutama vuosi myöhemmin, vuonna 1991 Reino Savukoski oli mukana Taipalsaaressa uponneen miehistönkuljetusvaunun etsinnöissä.
– Tämä tapaus ei unohdu koskaan, sillä turmassa menehtyi seitsemän varusmiestä. Myös itse etsintä oli hyvin haasteellista. Miehistönkuljetusvaunu makasi yli 30 metrin syvyydellä, pohja ylöspäin ja miehet löytyivät vaunun sisältä hukkuneina, Savukoski muistelee.
Uusi alku
Saatuaan lopputilin Reino päätti aloittaa elämänsä täysin puhtaalta pöydältä ja perusti yrityksen; Punkaharjun Koirahoitolan. Vuosien saatossa Reino on kouluttanut myös koiria, kuten opas-, ja ruumiskoiria.
– Ruumiskoirat ovat tulleet omaan käyttöön eli aputassuiksi hukkuneiden etsintään.
Tällä hetkellä Savukosken kalenteri täyttyy pääasiassa vapaaehtoisena kadonneiden etsijänä.
Toiminnan ympärille on perustettu Etsintäveneen Tuki ry, jonka kautta myös Reino kalustoineen ja koirineen on tilattavissa kentälle.
– Keskityn pääsääntöisesti hukkuneiden etsintään. Pyyntöjä tulee paljon, joko suoraan omaisilta tai viranomaisten kautta. Toimeksiannot vievät eri puolille Suomea, mutta myös Venäjälle, Viroon ja Ruotsiin.
Vuosikymmenten saatossa etsijä Savukoski on löytänyt yli 112 hukkunutta.
– Laskemisen lopetin siihen, mutta todellisuudessa niitä on paljon enemmän. Hurjimpina vuosina olen löytänyt 11 kadonnutta, mutta vuosittainen määrä on keskimäärin neljä.
Huippulaitteet ja pettämätön vainu
Muutama vuosi sitten Savukosken etsintöihin tuli kuitenkin tauko, kun mies sai vakavan aivoinfarktin.
– Minulta meni puhekyky ja myös vasen käsi meni tunnottomaksi. Joku olisi voinut jo minun tossuissani jäädä rannalle, mutta minä en. Kuntoutin itseni takaisin veneeseen ja kairan varteen, sillä koen vapaaehtoistyön sydämen asiakseni. En etsi ihmisiä rahasta, vaan puhtaasta auttamisen halusta.
Koiran lisäksi etsijä Savukoskella on käytössään huippulaitteet, kuten muun muassa metallinetsijä, vedenalainen kamera sekä viistokaikuluotain.
– Tällä paketilla on saatu aikaan hyviä tuloksia. Mutta vaikka teknologia on huippua, niin vielä tässä vaiheessa se ei mene kuitenkaan koulutetun ja hyvävainuisen ruumiskoiran edelle. Hyvällä kelillä koira voi haistaa jopa yli 50 metrin syvyyteen. Tekniikka ja koira ovat yhdessä pettämätön yhdistelmä, Savukoski tietää kertoa.
Laitteista ja lahjakkaasta koirasta huolimatta etsinnät tarvitsevat onnistuakseen myös hyvää tuuria sekä suotuisia tuulia.
– Kyllä. Kun kadonnutta etsitään vedestä, niin suurin haaste on aina tuuli. Sen suunta ja nopeus ovat onnistumisen suhteen hyvin ratkaisevia tekijöitä.
- Etsintäveneen Tuki ry:n sivuille pääset klikkaamalla tästä.
Kommentoi Facebookissa