MIKROMUOVIT WWF:n tänään julkistama raportti kertoo, että elimistöömme päätyisi jopa viisi grammaa mikromuovia viikossa. WWF:n tilaama, Newcastlen yliopiston tutkimukseen perustuva raportti No Plastic in Nature: Assessing Plastic Ingestion from Nature to People kokoaa yhteen yli 50 muovitutkimuksen tulokset ja antaa maailmanlaajuisen arvion muoviroskan päätymisestä ihmisiin.
Viisi grammaa mikromuovia viikossa vastaa määrältään yhtä pankkikorttia. Kuukausittain mikromuovia päätyisi yksittäisen ihmisen elimistöön noin 21 grammaa ja vuodessa jopa 250 grammaa. Alun perin WWF:n raportin tiedote kertoi muovin kertyvän elimistöön, mutta muutamaa tuntia myöhemmin sanamuoto muutettiin niin, että muovi vain päätyisi ihmiseen.
– On selvää, että muovin päätyminen ihmisiin ja luontoon täytyy pysäyttää ongelman alkujuurille. WWF vaatii maailman päättäjiä solmimaan kansainvälisen muoviroskasopimuksen, joka lopettaisi muovin päätymisen meriin vuoteen 2030 mennessä, WWF Suomen meriasiantuntija Anna Soirinsuo sanoo.
Tilatun selvityksen mukaan suurin yksittäinen mikromuovien lähde on juomavesi. Mikromuovia päätyisi ihmiseen sekä pullo- että hanavedestä. Alueelliset erot mikromuovin määrissä ovat kuitenkin suuria. Esimerkiksi Yhdysvaltojen ja Intian juomavedestä löytyi kaksinkertaiset määrät mikromuovia verrattuna Euroopan ja Indonesian juomavesiin
Puoli vuotta sitten julkaistun toisen alustavan selvityksen mukaan suomalaiset talousvedet sisältävät vain vähän mikromuovia. Vedenkäsittelyprosessit poistavat tehokkaasti hiukkasia raakavedestä, josta talousvesi valmistetaan, kertoi Suomen ympäristökeskuksen, Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen, Vesilaitosyhdistyksen, sosiaali- ja terveysministeriön sekä vesihuoltolaitosten selvitys.
– Juomavesien mikromuoveja on tutkittu muutamassa maassa kuten Saksassa ja Tšekissä. Raportoidut mikromuovipitoisuudet vaihtelevat tutkimusten välillä suuresti ja vaikuttaa siltä, että valitut tutkimusmenetelmät ovat vaikuttaneet pitoisuuseroihin, totesi hankkeesta vastannut ryhmäpäällikkö Markus Sillanpää SYKE:stä.
Tutkimuksen yhteydessä kävi selväksi, että mikromuovien näytteenotto- ja analyysimenetelmiä on välttämätöntä kehittää, harmonisoida ja standardisoida. Näin tuloksia voidaan vertailla eri tutkimusten välillä niin Suomessa kuin kansainvälisesti.
– Ihmiset voivat altistua mikromuoveille ravinnon ja hengitysilman välityksellä, mutta toistaiseksi eri altistusreittien osuutta mikromuovien kokonaisaltistukseen ei tunneta. Tämän selvityksen ja muun olemassa olevan tiedon perusteella voidaan arvioida, että Suomessa altistuminen mikromuoveille vesijohtoveden välityksellä on vähäistä verrattuna muihin altistuslähteisiin, sanoo puolestaan THL:n tutkimusprofessori Hannu Kiviranta.
WWF:n raportissa elintarvikkeista merenelävät, oluet ja suola sisälsivät suurimmat mikromuovijäämät. Suomalaiset eivät kuitenkaan saa synninpäästöä, sillä kuluttajien muovipakkauksista vain reilu neljäsosa päätyy kierrätykseen.
– Suomessa ovat Itämeren muoviroskaisimmat rannat, joiden roska on peräisin kuluttajien ja rakennusten käyttämästä muovista. Myös järvivesistä, joista juomavetemme valmistetaan, on löydetty mikromuoveja yhtä paljon kuin Itämerestä. On tärkeää, että Suomi yhdessä EU:n kanssa näyttää esimerkkiä muoviroskan vähentämisestä ja sen nykyistä paremmasta kierrätyksestä, Soirinsuo sanoo.
WWF kerää parhaillaan allekirjoituksia kansainväliseen muovivetoomukseen, joka tähtää kansainväliseen muoviroskasopimukseen. Vetoomuksen on tähän mennessä allekirjoittanut yli 660 000 henkilöä.
Lue myös: Suomessa on vain vähäinen määrä mikromuoveja juomavedessä – muutamia muovihiukkasia litraa kohden
Kommentoi Facebookissa