OIKEUSLAITOS Erilaisia rangaistusjärjestelmän osia otetaan oikeusministeriössä syksyn aikana tarkasteluun, kommentoi oikeusministeri Antti Häkkänen kansalaisten oikeustajua selvittäneen tutkimuksen julkistamistilaisuudessa Helsingissä.
Kansalaisten käsitykset sopivasta rangaistustasosta vaihtelevat huomattavasti, osoittaa Helsingin yliopiston oikeusministeriön toimeksiannosta tekemä tutkimus. Tutkimuksessa sekä kansalaisia että tuomareita pyydettiin antamaan rangaistus samoihin heille esitettyihin rikostapauksiin.
– Arvioitavaksi tulevat hallitusohjelman mukaisesti erityisesti väkivaltarikosten ja vakavimpien lapsiin kohdistuvien seksuaalirikosten rangaistukset, Häkkänen totesi.
Ministeriössä laadittavassa muistiossa tarkastellaan tutkimuksen ja muiden tietojen perusteella muutosten tarvetta, eri toimien vaikuttavuutta sekä hyötyjä ja kustannuksia.
Häkkänen korosti, että rikosoikeusjärjestelmä sisältää lukuisia elementtejä, joihin puuttumalla voidaan vaikuttaa tosiasialliseen rangaistustasoon. Näitä ovat muun muassa rikosten tunnusmerkistöt, rangaistusasteikot, seuraamusten täytäntöönpano ja sisältö.
– Seuraamuksista on esimerkiksi mahdollista tehdä vaativampia ja vaikuttavampia kehittämällä niiden sisältöä.
Kun annettuja rangaistuksia vertaillaan, huomataan, että kansalaisten antamissa rangaistuksissa on huomattavaa hajontaa. Esimerkiksi sukupuoliyhteydestä lapsen kanssa osa tutkimukseen osallistuneista kansalaisista jätti kokonaan tuomitsematta ja osa antoi ehdotonta vankeutta. Näin ollen ajatus väestön yleisestä oikeustajusta osoittautui varsin ongelmalliseksi.
Yleisesti voidaan tutkimuksen perusteella sanoa, ettei kansan käsitysten ja rangaistuskäytännön välillä ole suuria eroja. Joitakin eroja tutkimuksessa löytyi, mutta erot ovat kahdensuuntaisia.
Kun tarkasteltiin kansalaisten ja tuomareiden määräämiä rangaistuslajeja kussakin rikoksessa huomataan, että kansalaiset ovat keskimääräisesti ankarampia kuin tuomarit viidessä tapauksessa seitsemässä tutkimuksessa esitetystä. Kansalaiset antoivat hiukan ankarampia rangaistuksia väkivaltarikoksista ja seksuaalisesta väkivallasta.
Sen sijaan kansalaiset antoivat tuomareita lievempiä rangaistuksia veropetoksesta ja huumausainerikoksesta. Erot keskimääräisissä rangaistustavoissa ovat kuitenkin mittaluokaltaan varsin pieniä.
Selkeä ero on siinä, kuinka usein kansalaiset käyttivät ehdollista vankeutta rangaistuksena. Kansalaiset käyttivät ehdollista rangaistusta huomattavasti harvemmin kuin tuomarit. Sen sijaan kansalaiset tuomitsivat yhdyskuntapalveluun tai valvontarangaistukseen. Tuomarit käyttivät yhdyskuntapalvelua harvoin ja valvontarangaistusta huomattavasti harvemmin kuin kansalaiset.
Ministeri Antti Häkkäsen mukaan oikeusministeriössä on jo käynnistetty ja valmisteilla rangaistusten osalta useita toimia. Nyt julkistettu tutkimus antaa näille tukea ja vauhtia.
– Parhaillaan on selvitettävänä muun muassa se, miten ehdollisen vankeuden oheisseuraamuksia voidaan kehittää niin, että rangaistus tehostuisi ja vaikuttavuus lisääntyisi entisestään. Hallitusohjelmaan pohjaten on myös käynnissä selvitystyö, jossa arvioidaan tarvetta tarkistaa ensikertalaisia koskevia vankeinhoidon säännöksiä.
Kun katsotaan ehdottoman tai ehdollisen vankeustuomion pituutta, niin kansalaiset antoivat lyhempiä rangaistuksia kuin tuomarit. Kansalaiset siis tuomitsivat joissakin rikoksissa keskimäärin ankaramman rangaistuslajin, mutta silloin kun he tuomitsivat ehdotonta tai ehdollista vankeutta, oli vankeuden pituus lyhempi kuin tuomareiden antama.
Häkkänen muistutti, että oikeusministeriössä tehdään paljon muitakin töitä kriminaalipolitiikan alalla kuin vain lainsäädäntötyötä.
– Oikeusministeriö pyrkii aktiivisesti lisäämään yhteiskunnan turvallisuutta vähentämällä uusintarikollisuutta. Esimerkiksi päihdekuntoutus ja rikoksentekijöille suunnatut toimintaohjelmat ovat seuraamusjärjestelmän ydintoimintaa.
Tutkimuksessa pyydettiin kansalaisia kertomaan, mihin rikostorjunnan keinoihin he sijoittaisivat rahaa. Myös kansalaiset suosivat ennaltaehkäiseviä keinoja. Tärkeimpänä keinona rikostorjunnassa pidettiin nuorisotyön tehostamista ja nuorten sekä perheiden ongelmiin puuttumista. Lisäksi tärkeänä pidettiin oppimisvaikeuksista kärsivien nuorten tukemista, poliisien määrän lisäämistä ja päihdetyön tehostamista. Vankiloiden lisärakentaminen sai vähiten tukea.
Tutkimuksessa kysyttiin myös hyvän tuomarin tärkeimpiä ominaisuuksia. Näiksi nimettiin oikeudenmukaisuus, puolueettomuus, asiantuntevuus ja riippumattomuus. Kansalaiset eivät pitäneet tärkeänä, että tuomari olisi tietoinen julkisesta mielipiteestä.
Kommentoi Facebookissa